Anni Polva: Otan sinut, äkäpussi | Kirja, jolla on minulle suuri merkitys

  • Artikkelin kategoria:blogi / kirjat
anni polva otan sinut äkäpussi kirja

Anni Polvan vuonna 1952 julkaistussa kirjassa Otan sinut, äkäpussi temperamenttinen Sirkku työskentelee patjafirman toimistossa, on kihloissa lukutoukka-Ollin kanssa ja haaveilee avioliiton myötä tulevasta rahallisesti helpommasta elämästä. Eräänä aamuna Sirkku törmää työpaikallaan pitkänhuiskeaan Aarneen, joka tekee kerrasta lähtemättömän vaikutuksen. Tunne on molemminpuolinen, vaikka aluksi Aarnen valloitusaikeet ovatkin vain oman miehisen egonsa pönkittämistä. Luonnollisesti, hieman myöhemmin, Aarnenkin tunteet syvenevät, eikä kyse enää olekaan vain valloitushaasteesta.

Sirkku tahollaan alkaa kyseenalaistaa suhdettaan Olliin, mutta ei suostu myöntämään itselleen, että Aarnella olisi mitään vaikutusta siihen, kun nykyinen kihlaus ei tunnukaan enää sataprosenttisesti hyvältä ratkaisulta. 

Kirjan tarinan aikana kaksikko ottaa useamman kerran yhteen eri tilanteissa, Sirkun ja Ollinkin välit kiristyvät ja soppaa hämmentää lisäksi eräs Ollin entinen nuoruuden ihastus.

Artikkeli sisältää merkittäviä juonipaljastuksia ja kaikennäköisiä sivurönsyjä itse kirjan vierestä.

Ensimmäinen viihdekirja teki ainutlaatuisen vaikutuksen

Otan sinut, äkäpussi on ensimmäinen Anni Polvan kirja, jonka olen lukenut. Jostain syystä muistan tilanteen edelleen. Olin n. 12-vuotias ja olimme perheen kanssa mökillä, ja tuttuun tapaani valitin, kun ei ollut muka mitään luettavaa. Seisoimme mökkimme tuvassa ja äitini ojensi minulle Anni Polvan kirjan, josta puuttui kannet ja joka oli osittain paikattu teipillä. Saatesanoina äitini totesi, että siinä on kivan kevyt ja helppolukuinen hyvän mielen kirja. Otin sen vastaan ja painuin vintille lukemaan. 

Otan sinut, äkäpussi teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että luin sen aika nopeasti uudestaan. Sen jälkeen aloin etsiä kirjastojen viihdehyllyistä Anni Polvaa. Ihan kiitettävästi niitä löytyikin, mutta jossain vaiheessa jonkin kirjan kansilehtisestä katsoin julkaistujen kirjojen listaa, totesin, etten ole lukenut puoliakaan. Joten sitä seurasi se, että aloin kiertää kirpputoreja ja haalia kirjoja omaan hyllyyni.  Sen lisäksi tein yläasteella kirja-analyysin Äkäpussista ja lukiossa puolestaan esitelmän Anni Polvasta.

Kirjojen haalimiseen, aikana ennen kuin erilaisia nettikauppoja oli vähemmän eikä Facebookia vielä ollut, meni ihan kiitettävästi aikaa. 3.5.2011 päivitin Facebookiin, että 37 kirjan keräämiseen meni n. 10 vuotta. Siihen on mahtunut muutama kierretty kirpputori. Hyllyssäni ei siis ole kaikkia Polvan kirjoja, ainoastaan nuo aikuisille suunnatut viihdekirjat. Tosin haluaisin kyllä vielä ne muutamat omaelämäkerralliset, mutta toistaiseksi niiden hankkiminen on jäänyt.

" - Nyt minä nukun ja näen unta Ollista, ja kaikki muut miehet saavat olla tyhjää ilmaa! Mutta samalla kun hän piti mahtipontista saarnaa itselleen, hän pyöritti sormusta edestakaisin sormessaan. Se oli alkanut yhtäkkiä kummallisesti puristaa, niin ettei hän saanut unen päästä kiinni, ennen kuin oli ottanut sen sormestaan ja pannut pöydälle viereensä."

Otan sinut, äkäpussi

Mikä Anni Polvan Äkäpussissa sitten on niin hienoa?

Jossain vaiheessa tuo irtolehtipainos Äkäpussista ei pysynyt kiinni enää teipeillä eikä ajatuksenkaan voimalla, joten joltain kirppikseltä hankin uuden painoksen. En ole varma, kuinka monta kertaa olen kirjan tähän mennessä lukenut, mutta veikkaan, että mennään jo kahdenkympin paremmalla puolella. 

Otan sinut, äkäpussi on minulle se kirja, joka avaa lukujumin, joka tuo takuuvarmasti hyvän mielen ja joka tavallaan on se kaikista tärkein kirja. Sen juoni on selkeä ja lopputuloksen tietää heti, ja siksi se on ns. lohtukirja. 

Pidän noin yleisellä tasolla “vihollisista rakastavaisiksi” -ajatuksesta ja mielestäni Anni Polva toteuttaa kirjoissaan tuota oivallisesti. Tarinat eivät ota erityisemmin kantaa mihinkään, eikä niiltä sitä odotakaan. Mutta samaan aikaan esimerkiksi juuri Äkäpussissa Sirkku-päähenkilö on voimakastahtoinen ja osaava nainen. Hän ei ole koskaan miesten perässä juossut ja on valmis jäämään jopa vanhaksipiiaksi, jos ei saa Aarnea. Vaikka Sirkku toki alkuun onkin rahan perään ja viis veisaa rakkaudesta, hän kuitenkin arvostaa omaa onnellisuuttaan enemmän kuin huonoa parisuhdetta. Aarnen kohtaaminen herättää hänet myös ajattelemaan, että vaikka Olli on turvallinen ja yhteiskunnallisen asemansa puolesta oivallinen valinta, ei Sirkku oikeastaan ole tilanteessa onnellinen. Ei, vaikka rahapussin naiminen helpottaisi elämää. 

anni polva otan sinut äkäpussi kirjan aukeama

Olli vai Aarne?

Kun tuohon aikaan tosiaan naisen arvo ja asema on ollut kytköksissä siihen, kenen kanssa on mennyt naimisiin ja että on ylipäänsä mennyt naimisiin, on minusta hienoa, että Polva on luonut kirjoihinsa kipakoita naisia, jotka uskaltavat sanoa miehille vastaan. Äkäpussissa Olli-lukutoukka toisaalta arvostaa naista, joka on vain hiljaa ja kuuntelee hänen kirjaluentojaan, mutta kun Sirkku muuttuu liian lammasmaiseksi, huomaa Ollikin, että kyllä hänkin haluaa persoonallisen kumppanin. 

Olli on toki tarinassa se, kenen puolella lukijan ei kuulu olla, ei hahmo silti ole ns. pahis vaan vain luonteeltaan epäsopiva Sirkun elämään. Nuorempana inhosin Ollin yksioikoisuutta yli kaiken, mutta nyt ymmärrän tätä tutkijaluonnetyyppiä paremmin ja sitä, että tämäntyyppisillä hahmoilla sosiaalinen kanssakäyminen ei välttämättä tule luontevasti. Mutta annas, kun päästään puhumaan kirjoista tai tieteen artikkeleista, niin juttu ei lopu koskaan. Eli erittäin onnistunut ja aito hahmo Ollikin, vaikka väritön onkin.

Aarne taas on se komea, rikas ja huumorintajuinen hurmuri, johon kaikki tytöt ihastuvat. Niin Sirkun toimistollakin. Koska hahmoille ei kummemmin kerrota taustaa, on vaikea arvioida, onko Aarne älykäs vai ei. Mutta veikkaisin, että tässä kohtaa yleissivistys on Ollilla parempi, vaikka tosin Aarnellakin on stipendimatka Amerikkaan takataskussaan. Että ehkä molemmat miehet ovat tietyllä tavalla yhtä älykkäitä, mutta eri osa-alueilla. Aarne tuntuu myös sellaiselta, jolla on laajempi maailmankuva ja onkin ulospäinsuuntautuneempi. Koska Sirkku niin ikään on vauhdikas, katselee maailmaa avoimen uteliaasti, niin mielestäni on uskottavaa, että Sirkku ja Aarne ihastuvat toisiinsa. Vaikka vastakohdat voivat täydentää toisiaan, niin alusta asti on kyllä selvää, että Olli ja Sirkku ovat liian erilaisia ja odottavat elämältä toisistaan poikkeavia kokemuksia. 

Anni Polvan vaikutus minuun kirjoittajana

Otan sinut, äkäpussi on uskottava tarina niin hahmojensa kuin tapahtumiensa puolesta. Se on niin sanottua arkiromantiikkaa, mutta ei missään nimessä tylsä. Vaikka en nykykirjojen kohdalla juurikaan jaksa tavallisia arkikuvauksia, niin Polvat ovat eri asia. Niiden hauska kieli, värikkäät dialogit ja hahmojen väliset kemiat tekevät kirjoista poikkeuksellisia. Ne ovat ihanan viattomia ja yksinkertaisia, ne ovat rehellisesti hyvän mielen viihdekirjoja.

Olen joitakin tuoreempia maalaisromanttisia kirjoja lukenut jonkin verran, mutta joissain tapauksissa huomannut, että päähenkilölle ei oikeastaan tapahdu mitään. Polvan kirjoissa kaatuu mustikkasoppaa ainoalle hameelle, korko katkeaa vesisateessa ja nilkka nyrjähtää, suksi katkeaa, veneestä irtoavat airot ja niin edelleen. Pieniä, arkipäiviäisiä sattumuksia, joita voi käydä kenelle tahansa, mutta jotka kirjojen tyyliin sopien kuitenkin tuovat pieniä mutkia arkeen ja hankaloittavat päähenkilön kulloistakin hetkeä.

Ja juuri tästähän on kirjoittamisessa kyse: päähenkilöllä pitää olla sopivasti ongelmia ja haasteita, mutta genreen sopivalla tavalla. Ongelmien ei siis tarvitse olla vaikea masennus, murha, kadonnut lapsi tai uhkaava sota, vaan se voi olla ovistoppperiin juuttunut hameenhelma hetkellä, kun pitää päästä ihastusta karkuun.

"Ollin oli joka tapauksessa tavalla tai toisella saatava tietää, etteivät sen paremmin lukot kuin reikelitkään pystyneet pidättämään häntä silloin kun hän halusi mennä jonnekin, niin että hänen oli keksittävä jotakin parempaa kuin korkojen kopisutteleminen."

Otan sinut, äkäpussi

Ymmärrän, että Anni Polvan kirjat eivät sovi kaikille, koska onhan osa niistä jo yli 70 vuotta vanhoja. Mutta jos osaa lukea ne aikansa tuotteina ja tykkää tämäntyylisestä hyvin kevyestä kirjallisuudesta, silloin nämä toimivat paremmin kuin hyvin. Tietysti itse olen jäävi Polvan kirjojen suhteen, koska ne ovat osa teiniaikojani ja niillä on jo nostalgista arvoa. En osaisi -enkä haluakaan- lukea Polvaa kriittisesti ja pikkuseikkoihin takertuen. Koska edellämainittujen syiden lisäksi Polva on yksi suurin syy, miksi kirjoitan. Hänen kirjansa näyttivät kielellisellä ilmaisullaan sellaisen maailman, joka sai minut innostumaan aiempaa enemmän lukemisesta ja panostamaan enemmän omaan kirjoittamiseeni. Hän oli inspiraationi ja kirjallinen idolini. On vaikea sanoa, millainen omasta kirjoitusharrastuksestani olisi muodostunut ilman Polvaa. Kun tein hänestä lukiossa esitelmän, yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa kirjailijalle kirje. Ja varsinkin nyt minua harmittaa suunnattomasti, että en sitä koskaan lähettänyt. Äikän openi siis kehotti lähettämään, ja jäin liian kauaksi aikaa miettimään, kehtaanko, ja sitten tuli uutinen, että Polva on kuollut. Joten tavallaan oppina tuosta tilanteesta tuli myös se, että jos jonkun ihmisen taide tai muu työ jollain tapaa koskettaa, kiitä häntä heti, jos vain mahdollista. 

Joitakin vuosia sitten päätin, että jonain päivänä kirjoitan oman maalaisromanttisen tarinani kunnianosoituksena Anni Polvalle. Voi olla, ettei siitä tule täysipitkää ja kenties julkaisen sen vain näillä sivuilla ja podcastina, mutta oli muoto mikä hyvänsä, minusta tuntuu, että minun on se tehtävä. Vähän kuin hyvityksenä siitä, että sitä kirjettä en koskaan lähettänyt. Kolme erilaista ideaa minulla jo onkin, mutta en vielä ole osannut päättää, mikä niistä toimii vai pitäisikö vielä hakea neljättä ideaa. Katsotaan.

Kirjailija: Anni Polva
Kirja: Otan sinut äkäpussi
Kustantaja: Karisto
Sivuja: 176
Vuosi: 1952

Lisää Anni Polva -aiheisia tekstejä tästä klikkaamalla.

Kommentoi