Heine Bakkeid: Paratiisin kutsu | Synkkä, sykempi, Bakkeid

  • Artikkelin kategoria:blogi / kirjat
heinebakkeid_paratiisinkutsu_arvio_podcast

Paratiisin kutsu on Heine Bakkeidin toinen Thorkild Aske -romaani. Ensimmäinen Meren aaveet vei entisen poliisin myrskyisälle majakkasaarelle tutkimaan nuoren miehen katoamista. Kakkosassa tunnettu rikoskirjailija Milla Lind tarvitsee apua uuden kirjansa taustoittamisessa ja palkkaa Thorkildin avukseen, koska edellinen poliisiapuri sai surmansa. Kun Milla ja Thorkild jatkavat kahden teinitytön katoamisen tutkimista, paljastuu, että kyse ei olekaan nopeasti ratkaistavissa olevasta jutusta. Thorkild on tahtomattaan joutunut keskelle epärehellisiä ihmisiä ja sekavia tapahtumaketjuja, joten hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin selvittää pohjiaan myöten kuka teki mitä. Ja miksi.

Meren aaveet oli hyytävän koukuttava ensimmäinen osa, jossa Bakkeid näytti taitonsa luonnon ja ihmisten kuvailussa. Itsetuhoinen, lääkeriippuvainen ja maailmaan kyllästynyt Thorkild oli jo ensimmäisistä sivuista alkaen kiinnostava hahmo, joka tuntui kätkevän sisälleen jos minkälaisia ristiriitoja ja käsittelemättömiä tunteita. Rappeutuneita poliiseja taitaa dekkareissa olla enemmän kuin raittiita ja tasapainoisia, mutta Bakkeid on onnistunut tekemään Thorkildistä sellaisen, joka erottuu joukosta. Kirjan loppupuolella alkoi jo vähän käydä sääliksi, mitä kaikkea kirjailija pani päähenkilönsä kestämään lukijoita viihdyttääkseen. Sadistisella tavalla siitä tietenkin nautti, että jo valmiiksi elämän kolhimaa Thorkildia ei päästetty helpolla. Joten vaikka kirja eteneekin tutun dekkarikaavan mukaan ja vaikka arvasin syyllisen, hahmojen persoonallisuus ja vauhdikkaat tapahtumat tekivät kirjasta ainutlaatuisen.

"Ulf on uhannut mediakohulla, jos TE-toimisto jatkaa hänen aivovammaisen, itsetuhoisen ja hoitoa vaativan potilaansa hiillostamista."

Paratiisin kutsu

Siinä missä Meren aaveissa tapahtumat olivat päähenkilön silmien kautta katsottuna sumuisia ja sekavia, on Paratiisin kutsussa mielestäni sumuverho hieman hälventynyt. Thorkild on edelleen pahassa lääkekoukussa ja motivoi itseään eteenpäin sen mukaan, mistä saa pillereitä, mutta yleistunnelma tuntui silti siltä, että näitä pieniä, selkeämpiä hetkiä oli enemmän. Nyt Thorkild on enemmän kuin tabuja napsiva, vankilassakin lusinut entinen poliisi.

Pidin siitä, että ykköskirjan kaikkia hahmoja ei tuotu takaisin vaan annettiin tilaa uusille persoonille. Terapeutti Ulf ja Thorkildin entinen pomo Gunnar ovat edelleen menossa mukana, ja erityisesti Gunnarin rooli tämänkertaisessa tarinassa ilahdutti. Hän on sekä pahis että hyvis tilanteesta ja omista motivaatioistaan riippuen. Gunnar taitaa tällä hetkellä olla toinen suosikkihahmoni jo siitä syystä, miten viihdyttävää on seurata hänen ja Thorkildin sanailuja.

Paratiisin kutsussa kerronta on sujuvampaa ja tapahtumia sekä käänteitä on juuri sopivasti, että lukijana pysyy mukana imussa. Tällä kertaa mikään kohta ei tuntunut täytteeltä, toisin kuin edellisessä kirjassa ruumiinavauskohtaus oli vähän liian pitkä. Kirjan luettuani minusta tuntui, että nyt kirjailija oli ottanut kokonaisvaltaisemmin haltuunsa niin ympäristön, ihmiset kuin Thorkildin ajatuksetkin. Meren aaveet tuntui tarkkaan rajatulta ympyrältä, jonka ulkopuolelle ei juuri hipsitty toisin kuin nyt, kun ympyrä jopa muuttaa muotoaan sen mukaan, mitä tapahtumat ja hahmot vaativat.

Mielestäni Paratiisin kutsu on edeltäjäänsä paljon parempi ja tarina monine käänteineen etenee sujuvasti. Ennen kaikkea Thorkildin hahmoon päästään paremmin sisään, ja juuri siksi kirjaa ei malta laskea alas ennen kuin viimeinen sivu häämöttää.

KIRJAN TIEDOT

Kirjailija: Heine Bakkeid
Kirja: Paratiisin kutsu (Møt meg i paradis)
Kustantaja: Into
Sivuja: 399
Vuosi: 2020 (alkuperäisteos 2018)

dekkariviikko kirjablogeissa

Kommentoi