Kun aloin lukemisen ohella tehdä omia muistiinpanoja kirjan eri luvuissa käsiteltyihin aiheisiin liittyen, huomasin, että tästä arviosta olisi helposti tullut yhtä pitkä kuin itse kirjasta. Olisin melkein jokaisen luvun perään voinut laittaa oman allekirjoitukseni. Monet esille nostetuista vastoinkäymisten herättämistä oivalluksista ja opeista olivat juuri niitä samoja ajatuksia, joita itsekin olen pyöritellyt ja joihin olen päätynyt pohtiesssani, miten tästä eteenpäin. Lyhyesti siis: Mindfulnesseläin on samaistuttava sellaiselle, joka on ollut (työ)elämässä jo jonkin aikaa ja läpikäynyt uupumuksen, masennuksen, epätoivon ja/tai turhautumisen, ja joka haluaa silti yrittää katsoa nykyhetkeä ja tulevaa mieluummin positiivisesta kulmasta. 

Kirjassa nostetaan esille tärkeitä pointteja siitä, mihin kannattaa elämässään käyttää energiaa ja millä tavoin eläimiltä voi oppia hetkessä elämistä ja keskittymiskykyä, sekä asioiden tärkeysjärjestystä. Koska mikäpä olisi tärkeämpää kuin nurmikolla puolivarjossa loikoilu tai salaatin kiireetön mutustaminen. Joskus voi toki tulla täysin perusteltu tarve hilpaista näkymättömiin valvovan katseen alta, kuten tarinan kilpikonnakin teki.

Vaikka mindfulness-aiheisia kirjoja on kasoittan, on Burrow’n kirjassa mielestäni mukavan nykyaikainen ote, sopivasti huumoria ja teksti soljuu vaivattomasti eteenpäin. Luvut ovat lyhyitä, joten kirjaa voi lukea pätkissä, eli sekin osaltaan voi auttaa esille tuodun keskittymiskyvyn parantamisen harjoittelussa. Jos ei koko kirjaa pysty lukemaan isommissa pätkissä, voi aloittaa yksittäisistä luvuista, eikä”juoni” katoa tai kärsi.

Mindfulnesseläin ei yritä ylimakeasti vakuuttaa, että “kaikilla on heti kivaa, kun vain ajattelemme positiivisesti” vaan tarjoaa käytännönläheisiä ratkaisuehdoituksia ja kehottaa kuuntelemaan itseään. Näiden ohella muistutetaan, ettei pohjahetkiä kannata pelätä, koska niitä väistämättä elämässä tulee eteen.