Outo mies oli ensimmäinen tarina, jonka kirjoitin itse käsin. Vuoden 1996 tarinassa ideana oli, että päähenkilöni jäi yksin kotiin, koska vanhemmat lähtivät ulkomaille. Seurakseen 18-vuotias Vera Laine soitti ystävänsä Sani Järvisen. Jotta Vera ja Sani eivät olisi joutuneet olemaan ihan yksin, asuntoon astelivat myös Alex, Maki ja XL5:n pojat. 

Poppoo oli vasta asettumassa taloksi, kun ovikello soi. Outo mies pyysi ensin päähenkilöäni mukanaan pimeään kellariin ja toisen kieltävän vastauksen jälkeen kävi tämän kurkkuun kiinni, mutta onneksi talon miehet tulivat avuksi. Asia ei kuitenkaan yhdestä kerrasta ollut selvä vaan mies pyöri varjoissa vielä pitkään.

En ole lukenut tarinaa kokonaan pitkään aikaan, ja täytyy sanoa, että vähän yllätyin, että 10-vuotiaana olin kirjoittanut oudon miehen tekevän rajumpaa väkivaltaa naiskaksikkoani kohtaan ja sen jälkeen heittävän nämä läheiselle toimistorakennukselle. Aika pian tämän kohtauksen jälkeen tarina päättyy. Kenties huomasin kirjoittaneeni itseni umpikujaan tai into vain lopahti. Hauskana mysteerinä alkanut tarina päättyikin näin vanhemman minäni mielestä vähän turhan synkästi. Vaikka no, ainoat “satumaiset” tekstit taisivat syntyä koulun ainetunneilla, ja vapaa-ajan teksteissä päähenkilöni seikkailivat lähes poikkeuksetta aikuisten maailmassa, jossa oli rosvoja, poliiseja, väkivaltaa ja valehtelua. 

En osaa sanoa, oliko tarinan taustalla kenties pelkotilan tai vastaavan käsittelyä, koska tarkempia muistikuvia kirjoitusprosessista ei ole. Ehkä jokin huolta aiheuttanut uutinen on tavoittanut korvani, ja olen uloskirjoittanut epämiellyttävät tunteet fiktiivisen tarinan hahmojen avulla.