Infoähky ja muita ensimmäisen luvun haasteita

Infoähky ja näkökulmaongelma

Olen kirjoittanut palatsitarinani ensimmäisen luvun arviolta kuusi kertaa uudestaan, koska oikean tulokulman löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Ensimmäisessä versiossa sorruin yhteen tylsimpään virheeseen eli infoähkyyn (infodump). Tungin koko kuningashuoneen likaisen historian ensimmäisille sivuille ja jonkin aikaa pidin sitä hyvänä ideana. Saatoinhan siten osoittaa, kuinka paljon olin asiaa ajatellut ja tehnyt taustatyötä. Kun aloin kriittisesti tarkastella tekstiäni, huomasin, että varsinainen tarina alkoi vasta liuskalla kymmenen. Ei hyvä. 

Ongelma infodumpissa on se, että menneiden tapahtumien listaaminen heti alkuun ei vie tarinaa eteenpäin, eikä tutustuta lukijaa päähenkilöön. Itse näen sen niin, että lukijalle pitää antaa ensin jokin syy kiinnostua hahmosta ja tämän historiasta, ja sitten pudotella aiempia tapahtumia sopivassa suhteessa nykyhetkeen.

Oman tarinani kohdalla jouduin myös miettimään niin aloituksen kuin koko tarinan osilta sitä, minkä verran tietyillä yksityiskohdilla ja menneillä vallankaappauksilla on kokonaisuuden kannalta merkitystä. Mielestäni on kiinnostavaa, jos päähenkilöstä/toisesta tärkeästä hahmosta/historiasta kerrotaan jotain satunnaisia faktoja, mutta niitäkään ei saa olla liikaa. 

Kun totesin, että infoähkystä pitää päästä eroon, keksin uuden aloitustavan, joka oli sillä hetkellä hyvä idea. Vaihdoin asetelmaa niin, että prologissa tarkastelin maailmaa vanhan kuninkaan näköulmasta ennen kuin varsinaisessa aloitusluvussa siirryin päähenkilöni elämään. Olen lukenut kirjoja, joissa näin on tehty, ja mielestäni se voi oikein tehtynä toimia. Omassa tarinassani näin ei kuitenkaan tapahtunut. Uuden, kriittisen tarkastelun jälkeen päädyin siihen, että oli tarpeetonta ottaa kuninkaan näkökulma mukaan tarinaan, koska kokonaisuuden kannalta hänen roolinsa ei tarjonnut riittäviä perusteita. Niinpä oli pakko hylätä valmiiksi kirjoitettu prologi, eli kill your darlings oli oikea ratkaisu, vaikka kirpaisikin.

Aloituskohtauksen tapahtumapaikan valinta

Näkökulmakysymysten lisäksi ongelmia tuotti aloituskohtauksen tapahtumapaikka.

Ennen kuin aloitin ensimmäistä luonnosta, olin päättänyt, että tapahtumat alkavat päähenkilöni työpaikalta. Halusin näyttää, millaisessa ympäristössä hänen arkipäivänsä kuluvat ja miten työarki tulee tarinan loppuun mennessä muuttumaan.

Aluksi päähenkilöni työskenteli vakuutusyhtiössä. Jossain vaiheessa minusta alkoi tuntua kaukaa haetulta, että hänenkaltaisensa toimistorotta voisi selviytyä edessä olevista kuninkaallisista haasteista. Tavallaan tuo olisi voinut toimia (ja tekeväthän kuninkaallisetkin paljon toimistotöitä), mutta jokin hahmoni silloisissa luonteenpiirteissä ja suhtautumisessa elämään hiersi liikaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että hän tarvitsisi ammatin, josta voisi olla hyötyä sekä haittaa uudessa elämäntilanteessa. Niinpä siirsin hänet laivalle, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Ennen ammatinvaihdosta tapahtumapaikan valinta tuotti haasteita. Ensin päähenkilöäni tultiin tapaamaan vakuutusyhtiön aulaan, sitten juoksutin hänet Helsingin keskustan hienoimpaan hotelliin ja kokeilin vielä kahden maailman kohtaamista kesken lomamatkan. Paikkana aurinkoinen Espanja oli mielestäni hyvä, koska se oli lähellä tulevaa tukipistettä eli palatsia. Ongelmaksi muodostui juuri se, että päähenkilöni olisi ollut liian samankaltaisessa ympäristössä, jolloin siirtymävaihe olisi tuntunut liian helpolta.

Nooh, sitten siirsin loman Lappiin. Ja ainoastaan siksi, että haluan joskus kirjoittaa tarinan, jossa eletään ruskan väreissä, revontulet roihuavat ja keskellä erämaata voi tulla vastaan kuka tahansa. Mutta edelleen paikka tuntui jollain tavalla väärältä. Aivan kuin kaksi magneettia olisivat hylkineet toisiaan.

Kokeilin vielä sitä, että päähenkilöni saa mullistavan uutisen kotiinsa. Se oli tylsää, koska hänen ympärillään ei ollut muita ihmisiä tai ärsykkeitä.

Näiden mutkien jälkeen tosiaan vaihdoin päähenkilöni työpaikan laivalle, josta myös arkea mullistava viesti hänet tavoittaa. Nyt minusta tuntuu, että palikat ovat oikeilla paikoillaan.

Toivon mukaan löytäisin pian ensimmäisen koelukijan, jotta voisin saada vahvistuksen sille, miten ensimmäinen lukuni ulkopuolisen mielestä toimii. 

Kommentoi