Tänään aiheena on ensimmäiset lauseet, eli tarinan merkittävin yksittäinen osa. Kerron, millaisten aloitusten käyttämistä kannattaa harkita tarkkaan ja muutaman esimerkkialoituksen kirjahyllyni kirjoista.
Tarinan ensimmäinen virke on tärkeä. Se kertoo, millainen on kirjan tunnelma ja millaisessa maailmassa eletään. Se on ensivaikutelma, jonka pitäisi onnistua herättämään lukijan mielenkiinto jatkamaan eteenpäin.
Teen joskus kirjastossa sitä, että luen kirjojen ensimmäisiä virkkeitä, ja aloituksen pohjalta päätän, lainaanko kirjan. Toki luen aina takakannenkin, mutta ensimmäinen virke voi ratkaista pelin. Kuten kaikessa lukemisessa, tässäkin henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat vahvasti syntyviin ajatuksiin.
Oman kirjoittamisharrastuksen takia olen lukenut netistä erilaisia vinkkejä, mitä ei kannata tehdä. Tässä viisi kohtaa, joiden kanssa olen samaa mieltä siitä, miten tekstiä ei kannattaisi aloittaa.
- Heräämisellä/herätyskellolla
Jos päähenkilö ei herää siihen, että lohikäärme puree häntä varpaasta, saa aamutoimilla aloittaminen vain haukottelemaan. Helposti kirjoittaja ehkä ajattelee, että tarinan pitää alkaa “alusta”, mutta lukijaystävällisempää on aloittaa silloin, kun jotain alkaa tapahtua.Tarinani, joita kirjoitin lapsena/teininä, alkoivat usein heräämisellä, koska koululaiselle se on toki looginen tapa. Järin mielenkiintoinen se ei vain ole.
- Tavallisen päivän kuvailulla
Jos asiaan ei liity jotain poikkeuksellista, ei minua lukijana kiinnosta, miten hahmo käy kaupassa, töissä tai missä ikinä. Haluan heti tietää, miten päähenkilön elämä muuttuu ja miksi tarinaa kerrotaan. - Taustatiedoilla
Ei kannata tunkea kaikkea taustatietoa ja maailmanrakennukseen liittyviä yksityiskohtia ns. info dumpiksi heti alkuun. Parempi on ripotella faktoja sinne tänne, jolloin lukijan on helpompi ottaa tieto vastaan.Sorruin itse tähän ensimmäisen kässärini ensimmäisessä versiossa, koska minusta tuntui, että totta kai “koko” historia pitää kertoa heti. Huomasin, että se vain uuvuttaa eikä vie tarinaa eteenpäin.
- Hahmon tarkalla esittelyllä
Nimen, ulkonäön, iän ja ammatin kertominen ei vakuuta, että tämä on hyvä tarina. Asiat voi tuoda esille hieman myöhemmin, kun varsinainen aloitus on tehty ja lukija saatu mukaan. - Unella
Tässä haasteena on se, että lukija luulee, että unimaailma on todellinen maailma, johon tapahtumat sijoittuvat. Ja jos lukija innostuu unessa näytetyistä henkilöistä ja tilanteista, voi tarinan todellisuus tuntua tylsältä ja aiheuttaa pettymyksen.
Poikkeuksia tietysti on. Ylikäytetytkin aloitukset voivat toimia, jos ne on tehty persoonallisesti. Kaikki on -jälleen kerran- kiinni kirjailijan luovuudesta ja kekseliäisyydestä.
Aloitusesimerkkejä
Poimin tähän vielä satunnaisesti omasta hyllystäni viisi kirjaa, joiden ensimmäisistä virkkeistä heitän ajatuksia. En pureudu kokonaisuuteen sen tarkemmin tai seuraaviin virkkeisiin vaan ainoastaan fiiliksiin, mitä aloituksesta syntyy.
- Olisi hän tietysti voinut tehdä päätöksensä vähän aikaisemmin, ja olisi hänessä ehkä voinut olla tarpeeksi miestä ilmoittamaan siitä muille. (Jonas Jonasson: Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi).
Mies, joka on tehnyt jotain äkillisenä päähänpistona ja salaa muilta. Lukija haluaa tietää, kuka on tehnyt ja mitä. Mitä muut ajattelevat, kun saavat tietää? Voiko päätöksestä seurata rangaistus?
- Jumala on komea mies. (Arto Paasilinna: Auta armias)
Ihmiset eivät tiedä, miltä kuvitteellinen Jumala näyttää, mutta kirjassa Jumala on olemassa. Hän on mies ja ihmisten näkökulmasta/standardeilla hyvännäköinen. Mikä on tämän Jumalan tarina ja miksi hän on mukana oletettavasti tavallisten ihmisten elämässä? Ketkä Jumalan kanssa kommunikoivat ja miten?
- Lumihiutaleet leijuivat veriseen multaan tyyneltä taivaalta. (Ilkka Remes: Nimessä ja veressä)
Talvi tulee, ja jokin elävä olento on haavoittunut. Kuka sitä on haavoittanut ja miksi? Onko tapahtunut rikos? Mitä seuraavaksi?
- Kaija harppoi edestakaisin kamarin lattian poikki ja oli vihainen. (Anni Polva: Päävoittona mies)
Lattian poikki ravaaminen antaa olettaa, että tieto on tullut hiljattain eikä Kaija ole vielä ehtinyt asiaa käsitellä. Miten hän sen käsittelee? Miksi päähenkilö on vihainen? Kenelle? Miten hän toimii asian suhteen?
- Olivia Moore’s day began with a cheating husband and went downhill from there. (Wendy Wax: 7 Days and 7 Nights)
Päivän ainoaksi vastoinkäymiseksi ei ole jäänyt petturimies, vaikka päähenkilö näin varmasti olisi toivonut. Mitkä muut asiat ovat voineet tehdä päivästä vielä kurjemman? Ovatko ne olleet yksittäisiä pieniä tapahtumia vai onko kenties tullut potkutkin? Miten päähenkilö jatkaa eteenpäin ja mitä miehelle tapahtuu?
Tällaisia ajatuksia ensimmäisistä virkkeistä tällä kertaa.
Muita mieleeni tulleita kirjoitusvinkkejä löydät täältä.
