Oheisen tarinan rungon kirjoitin joskus aamusivuina, ja nyt muutamilla muokkauksilla tein siitä julkaisukelpoisen.
Työnsin pääni ovenraosta antiikkisin huonekaluin sisustettuun huoneeseen. Massiivisella pöydällä oleva kuparinen valaisin loi ympärilleen lämpimän hehkun jättäen nurkkien tavarakasat pimentoon.
Astuin peremmälle ja lukitsin oven. Narisevia lattialankkuja ja kirjapinoja väistellen ujuttauduin pöydän ääressä olevalle tuolille ja kurotin telineestä kynän käteeni. Säpsähdin, kun näkymää peittävän vaahteran oksa rapsahti ikkunaan. Pidätin hengitystäni. Hiljaisuus jatkui. Päästin ilmat ulos keuhkoistani helpottuneena: olin selvinnyt säikähdyksellä.
“Vai niin. Suvaitsit sitten saapua”, vanha herra murahti ja osoitti kuhmuraisella kepillään minua. Muut hautakuopan ympärillä seisovat hahmot kääntyivät katsomaan kepin osoittamaan suuntaan. Yritin tihrustaa heidän taakseen etsien vinkkiä siitä, mitä oli tapahtunut, kun punahattuinen nainen astui eteenpäin näyttömädiivan elkein. Hän siristi silmiään minua katsoessaan.
“Tämä se on nykypäivää, kun ei aikataulujakaan tarvitse noudattaa. Sori vaan, ei voitu odotella, koska arvon neiti vaivautuu paikalle.”
“Kuvittelitko oikeasti, että emme osaisi seurata ajan kulkua”, kysyi lapioon nojaava mustapukuinen mies.
“Pahoittelen”, sanoin laskiessani kynän paperille kirjoitusvalmiiksi. “Voisitteko päivittää minut siitä, mitä on tapahtunut ja kuka kuopassa on?”
Keppimies laski keppinsä ja nojasi siihen.
“Sinä laiminlöit velvollisuutesi myöhästymällä. Joten kirjailija on hyvä vain ja selvittää itse, missä mennään.”
Muut nyökyttelivät taustalla. Punahattuinen mulkaisi minua, kääntyi ja lähti kävelemään pois hautausmaalta.
“En myöhästynyt tahallani, matkalle vain tuli yllättäviä mutkia”, puolustelin.
“Juujuu, niinhän ne aiemmatkin ovat sanoneet”, lapiomies sanoi vilkaistessaan poistuvaa selkää. “Meidän tarinamme ei ikinä valmistu, kun kirjailijat ovat tuollaisia tumpeloita.”
Loihdin kasvoilleni vakuuttavimman hymyni.
”Tämänpäiväinen on täysin poikkeuksellista, vannon. Lupaan istua paikallani niin kauan, että saamme teidät seuraavaan vaiheeseen. “
Hämärällä hautausmaalla seisova joukkio katseli toisiaan. Lapiomies nyökkäsi keppimiehelle, jonka kasvoille nousi pirullinen virne.
”Onko arvon kynäilijä valmis? Hyvä. Tarvitsemme pikkiriikkistä palvelusta liittyen tuohon, joka makaa kuopan pohjalla. Älä ole noin huolestuneen näköinen, ei tässä tarvitse montaakaan lakipykälää rikkoa. Aivan ensimmäiseksi sammutat kaikki valot huoneesta ja sitten voimme aloittaa.”
Käsi vapisten napsautin pöytävalon pois päältä. Katumus iski samalla sekunnilla.
