Huomasin, että en olekaan täällä kertonut, mistä aikoinaan sain idean parhaillaan työstämääni romaanikässäriin. Joten lyhyesti siitä nyt.
Mitähän sitä kirjoittaisi?
Muutama vuosi sitten päätin, että haluan tosissaan yrittää kirjoittaa täyspitkän romaanin. Aiemmin saamieni “neuvojen” pohjalta ajattelin ensin, että en voi kirjoittaa seikkailu-/romantiikkapainotteista viihdettä vaan pitää valita jokin “kiinnostavampi” tyylilaji. Taistelin näiden ajatusten kanssa aika pitkään, koska yritin löytää sen idean, joka sopisi muille, olisi kantaaottava, muuttaisi maailman ja ties mitä muuta.
Jossain vaiheessa päätin heittää saamani neuvot roskakoriin ja lähestyä asiaa siltä kannalta, että mitä minä haluaisin kirjoittaa ja millaisen kirjan haluaisin itse lukea. Ajattelin, että jos todella aion panostaa tarinan kirjoittamiseen ja valmiiksi saamiseen, sen on oltava sellainen, johon minulla kirjoittajana on paloa ja joka ei tunnu väkinäiseltä.
Päätöksen jälkeen oloni keveni ja aiheiden rajattomuus tuntui mahtavalta. Aloin pistää ideoita paperille ja pyöritellä ajatuksia. Vanhoja ideoita ja keskeneräisiä tarinoita oli vaikka kuinka paljon, mutta yksikään niistä ei “kutitellut” kunnolla. Vaihdoin lähestymiskulmaa, ja listasin tapahtumapaikkoja, jotka minua kiinnostivat. Listalla oli mm. laiva, autiosaari, lentokenttä ja vanha linna/palatsi, joista viimeksi mainittu nousi intuitiivisesti vahvimmin esille. Ulkomaanmatkoilla käyn mahdollisuuksien mukaan ainakin yhdessä palatsissa/linnassa, koska tunnen vetoa niiden historiaa ja arkkitehtuuria kohtaan, joten näin samalla mahdollisuuden hyödyntää näitä kokemuksia ja päästä asumaan unelmieni palatsiin.
Kuka palatsissa asuisi?
Tapahtumapaikka oli siis päätetty. Sitten oli valittava hahmot ja tarina. Laadin itselleni listan kysymyksistä, jotka auttaisivat eteenpäin. Kuka palatsissa asuisi? Asuisiko henkilö siellä valmiiksi vai joutuisiko muuttamaan? Millainen tilanne aiheuttaisi päähenkilön elämään merkittävän muutoksen? Mikä olisi tapahtuma-aika? Entä mitä ongelmia palatsissa voisi ilmetä? Ja niin edelleen.
En halunnut päähenkilön olevan valmiiksi palatsin asukas, koska silloin tarinaan olisi ehkä ollut vaikeampi luoda kontrastia vanhan ja uuden elämän välille. Ja no, koska en itse voi muuttaa palatsiin, oli ainakin päähenkilöni päästävä kokemaan se, millaista on ensimmäistä kertaa astua massiivisista pääovista sisälle.
Aluksi olin taviksesta prinsessaksi -asetelmaa vastaan, koska se tuntui todella kolutulta. Mutta sitten ajattelin, että no, kaikki tarinat on tavalla tai toisella jo kerrottu, mutta ei vielä minun näkökulmastani ja hahmoillani. Kun “annoin luvan” kirjoittaa viihteellisen prinsessatarinan, ideat alkoivat yllättäen virrata vauhdilla. Kohtauksia syntyi kuin itsestään, samoin sivuhenkilöitä. Tarina pyöri päässäni taukoamatta, enkä malttanut odottaa kirjoittamishetkiä.
Mihin ideointiprosessi johti?
Ensimmäinen versio syntyi muutamassa kuukaudessa. Siitä tietenkin puuttui kohtauksia, juonessa oli aukkoja ja hahmot olivat vain siluetteja, mutta pohja oli valmis. Olin innoissani ja vakuuttunut siitä, että oman sisäisen kirjoittajan äänen kuunteleminen kannatti.
Tämä työstäminen opetti sen, että ideointivaiheessa ei kannata hakea mielipiteitä muilta vaan lähteä työstämään sitä ideaa, joka eniten vetää puoleensa ja jota kohtaan tuntee paloa. Eli kirjoittaa juuri sitä, mitä itse haluaa miettimättä liikoja mahdollisia lukijoita tai vastaanottoa. Uskoisin, että jos noihin asioihin takertuu liiaksi, voi kirjoittaminen jumittaa tai tyssätä alkuunsa, ja teksti voi tuntua pakotetulta. Enkä minä ainakaan siinä tapauksessa voisi seistä sanojeni takana.
