7.1.2021
ABBA: Ring Ring | Poppia parhaimmillaan

ABBA julkaisi Ring Ring -debyyttialbumin vuonna 1973, jolloin yhtye käytti Björn & Benny, Agnetha & Anni-Frid –nimeä. Ring Ring -biisillä yhtye osallistui ensimmäistä kertaa Ruotsin Euroviisukarsintoihin sijoittuen kolmanneksi. Vaikkei maailmanlaajuista menestystä tullut, pitkäsoitto myi hyvin etenkin Euroopassa.
Albumin avaava nimikkobiisi edustaa kokonaisuuden vahvinta puolta tarttuvalla kertosäkeellä ja svengaavalla rytmillä. Laulun kertoja odottaa puhelimen soivan, sillä se kertoisi väärinkäsityksen olevan ohi. Vaikka ulkona on pimeä ilta, on biisissä valoisa ja positiivinen tunnelma, joka saa kuulijan laulamaan ja fiilistelemään mukana.
Yhtye teki oikean päätöksen nostaessaan Agnethan ja Fridan päälaulajiksi, mutta monet Björninkin soolobiisit ovat upeita. Tunnustettakoon, että en aluksi pitänyt miehen äänestä, mutta mitä enemmän ABBAa kuuntelin, sitä enemmän tykästyin hänen pehmeästi rockahtaviin tulkintoihinsa.
Yksi pitkäaikaisimpia suosikkejani on Another Town, Another Train, josta on myös saksankielinen Wer im Wartesaal der Liebe steht -versio. Björn laulaa miehestä, joka jättää lukusia särkyneitä sydämiä taakseen ja häviää toisen vielä nukkuessa. Vaikka laulun kertoja ei toimi herrasmiesmäisesti, saa Björn sympaattisella tulkinnallaan kertojan kuulostamaan mukavalta ja sellaiselta, jota ymmärtää, ettei tämä mahda itselleen mitään. Kappaleen kertsi on kerrassaan upea, samoin siirtymä säkeistöstä kertsiin, ja jo niiden puolesta ANAT ansaitsisi enemmän huomiota osakseen.
Disillusion on Agnethan soolo ja lisäksi ainut kappale ABBAn tuotannossa, jonka kirjoittamisessa Agnetha on ollut mukana. Harmi, että hän ei rohkaistunut osallistumaan enemmänkin biisien tekoon, sillä tämän, I’m Still Aliven ja monien soolokappaleiden perusteella hän olisi siihen ehdottomasti kyennyt. Disillusion on yksi niistä biiseistä, joka sai minut ihastumaan Agnethan ääneen, joka tässä toteutuksessa pääsee loistamaan ja todella hivelemään kuulijan korvaa. Yksinkertaisuudessaan kaunis biisi suhteen päättymisestä ja sen jälkeisistä tunnelmista. Ruotsinkielinen Mina ögon on mahdollisesti vielä kauniimpi.

People Need Love, Love Isn’t Easy (But It Sure Is Hard Enough) ja He Is Your Brother edustavat vuosien myötä harvemmaksi jääneitä duettoja. Minulla oli aikoinaan vaihe, jolloin kuuntelin mahdollisimman paljon erilaisia duettobiisejä. Siihen saumaan sopi tietysti ABBAnkin versiot, ja vaikka ne eivät ole nousseet suuremman yleisön tietoisuuteen, kuuluvat ne olennaisena osana yhtyeen monipuoliseen tuotantoon.
People Need Love oli ensimmäinen singlejulkaisu vuonna 1972, ja siinä on eniten ABBAa edeltäviä Festfolk-sävyjä. Huolimatta siitä, että joidenkin tahojen mielestä tämä biisi oli virhearvio jodlauksineen, minä olen aina tykännyt kappaleesta. Se ei ole mestariteos, mutta se on hyväntuulinen ja hauska, stemmat nousevat vahvasti esille, ja minä jopa pidän loppupuolen yllätysjodlauksista.
Me and Bobby and Bobby’s Brother on ainut Fridan soolo albumilla. Biisissä on lämmin, muisteleva tunnelma ja erityisesti säkeistöt ovat mieleeni. Jos laittaisin Fridan päälaulubiisejä paremmuusjärjestykseen, jäisi tämä monen muun varjoon. Se ei ole niin koukuttava tai koskettava kuin myöhemmät kappaleet.
I Am Just a Girlissä korostuu nelikon äänien saumaton yhteensulautuvuus. Kappaleessa on samaistuttava, maanläheinen teksti, ja hitaampitempoinen toteutus sopii hyvin tarinaan. Biisi on herttaisuutensa ja kauneutensa takia yksi suosikkejani albumilta, ja ehkä koko ABBAn tuotannosta.
She’s My Kind of Girl on Björnin ja Bennyn kirjoittama biisi vuodelta 1970, ja se kuultiin Inga II -pehmopornoelokuvassa. Vaikka pidänkin B & B:n aiemmasta tuotannosta, en välttämättä olisi valinnut tätä biisiä ABBA-levylle, sillä se ei oikein tunnu istuvan saumattomasti joukkoon. Huomionarvoista lienee, että tässä yhteydessä skippaan biisin useasti, mutta Lycka-albumilta (2006) kuuntelen sitä useammin. Mutta siellä SMKOG on mielestäni enemmän “kotonaan”.
Rock’n’Roll Band päättää ABBAn debyytin. Vaikka olen tätä kuunnellut niin paljon, että osaan sanatkin, on kappale toinen osoitus ABBAn vähemmin toimivista biiseistä. Se ei oikein lähde kunnolla käyntiin, vaikka siinä on vauhdikas kertsi ja särisevää kitaraa. Jotain jää silti puuttumaan.
Ring Ring on hieno debyytti, mutta paras on vasta edessä
Ring Ring osoittaa, miten taitavista muusikoista on ollut kyse, sillä kokonaisuus herättää kiinnostuksen, koukuttaa ja kuulostaa raikkaalta. Albumi osoittaa, että yhtye on löytämässä äänensä, muttei vielä ole perillä. Björn on karsimaattinen laulaja, mutta ABBAn ura olisi ollut toisenlainen, jos myöhemmässäkin tuotannossa hän olisi ollut pääasiallinen solisti. Ehdottomasti “pojilta” oikea valinta nostaa Agnetha ja Annifrid tulkintavastuuseen, sillä onhan naisten äänien harmonia ollut yksi syy bändin menestymiseen. Täysin erilaiset äänet, jotka onnistuneesti korostavat ja täydentävät toisiaan. Eipä tule ihan heti mieleen toista kaksikkoa, jonka äänet loisivat näin tunnistettavan ja ainutlaatuisen “yhden” äänen.
Ring Ring on kohta viisikymmentä vuotta vanha, ja vaikka biiseissä on oman aikansa saundeja, eivät ne ole kuluneita ja vanhanaikaisia. Kappaleita jaksaa kyllästymättä ja teksteissä on samaistuttavia kohtia nykypäivänäkin, vaikka enää ei valitakaan puhelinnumeroita pyöritettävästä kelasta.
Jos laittaisin ABBAn albumit paremmuusjärjestykseen, debyytti olisi häntäpäässä. Vaikka pidän melkein jokaisesta biisistä jossain määrin, on kokonaisuus vähemmän tarttuva ja hioutunut. Kappaleet eivät ole raakileita, mutta ainakin näin jälkikäteen voi sanoa, että albumia kuunnellessa tuntuu, että paremmat biisit vasta tuloillaan.
Artisti: ABBA
Albumi: Ring Ring
Biisejä albumilla: 12
Julkaisuajankohta: 3/1973
Koukuttavin biisi: Ring Ring
Heikoin hetki: She’s My Kind of Girl
Lisää ABBA-aiheisia tekstejä löydät täältä.
