Huh! Marraskuu on onneksi ohi. 

NaNoWriMo oli yllättävän haastavaa ja tahmeaa näin opiskelujen ja töiden ohella. Viime vuonna ei ollut kumpaakaan, ja sain kolmessa viikossa kasaan 51 000 sanaa, eli se varmaankin vähän jäyti taustalla.

Alkuperäinen tavoitteeni oli kirjoittaa 30 000 sanaa, joka toteutui ja johon olen tyytyväinen. Jokin kirjoituskohtaus iski rajapyykin jälkeen, koska viimeisenä viikonloppuna ajattelin, että äkkiäkös tästä repäisee kasaan ne loputkin 20 000 sanaa. Harhaluulot huipussaan? Heh. Ei vaan, ehkä paremminkin tuntui siltä, että jos kerran on 50 000 sanaa saanut kasaan, niin kai sen nyt toisenkin kerran tekee.

42 000 sanaan pääsin, jonka jälkeen ajatus pysähtyi täysin. Viimeisessä päivässä olisi tuossa vaiheessa ollut vielä viisi kirjoitustuntia jäljellä, mutta väsymys vei voiton, joten melkein suosiolla sammutin koneeni ja menin ajoissa nukkumaan.

Alunperinhän en aikonut osallistua, joten en siinä mielessä ollut kunnolla valmistautunut. Päätin pari päivää ennen nanoa osallistua puolivalmiilla idealla, joka varmasti vaikutti siihen, että eteneminen oli tahmeaa. Ehkä parempi suunnitelma olisi mahdollistanut maaliin pääsemisen. Onneksi on aina ensi vuosi, johon voi sitten paremmin panostaa. 

Vähän tietysti harmittaa, että “voitto” jäi “muutamasta” sanasta kiinni, mutta näin joulukuun ensimmäisenä päivänä olen tuohon vaajaaseenkin määrään tyytyväinen. Lisäksi nano jälleen opetti, että kyllä aikaa kirjoittamiselle löytyy, jos vain halua on. Eli en voi nyt enää väittää, etten ehtisi editoida melkein valmista palatsitarinaani. Ja kun nano on ohi, on oikeasti ihan kiva palata takaisin editointihommiin. 

Hyvä fiilis tästä kokemusta jäi, ja vähän taas opin itsestäni kirjoittajana ja siitä, millainen runko minua parhaiten palvelisi, jotta juonen juoksuttaminen olisi helpompaa.