Tajunnanvirtaminitarina vuodelta 2021.
Henkilö näkee nimensä lehdessä ja yllättyy
Vieno Välimeren tuuli puhalsi aukion poikki, kun Sandra käveli historiallisten rakennusten lomassa kivisillä kaduilla. Auringonsäteet heijastuivat veden pinnalta ja lokit liitelivät turistimassojen yläpuolella etsien mahdollisuutta ryöstää tuoreita herkkupaloja.
Sandra pysähtyi ottamaan muutaman kuvan, väisti lenkkeilijää ja jatkoi matkaansa vilkuillen kojuja, joiden halpoja rihkamia kukaan ei oikeasti tarvinnut. Matkamuistojen lomassa oli lehtikoju, jonka lukuisten aikakausi- ja sanomalehtien joukossa ruskettunut mies nojasi tiskiin katsellen ohikulkijoita. Aasialainen turistipariskunta tutki auringossa vaalentuneita postikortteja, kun Sandra pysähtyi silmäilemään valikoimaa. Hän osasi italiaa vain tervehdysten verran, mutta hänen veljensä puhui sitä melko sujuvasti ja lisäksi tämä keräili eri maiden lehtiä, joten varmasti syntymäpäivän päivämäärällä varustettu italialainen aviisi löytäisi paikan kokoelmassa.
Sandra antoi myyjän pitää vaihtorahat ja siirtyi merelle päin olevalle penkille istumaan. Hän alkoi selailla sivuja yrittäen bongata tuttuja sanoja isofonttisista otsikoista. Suomi ja Italia tulisivat kilpailemaan viikonloppuna vanhanaikaisen pasiassinpeluun euroopanmestaruudesta, joten Sandraa kiinnosti, oliko kisalle annettu täällä yhtä paljon palstatilaa kuin kotipuolessa.
Politiikkaosiossa käsiteltiin Yhdysvaltain presidentin plussia ja miinuksia, luontopuolella oli graafinen kuva jätepyörteiden sijainneista ja viihdettä edusti Syysviisut voittanut 80-vuotias huilisti. Sandran jatkoi selailua, kun hänen viereensä istui harmaatukkainen nainen kävelykepin kanssa. Tämä hymyili ennen kuin siirsi katseensa kauas siniseen horisonttiin. Koska nainen ei yrittänyt aloittaa keskustelua, palasi Sandra lehtensä pariin. Hän selaili eteenpäin ja oli jo valmis hyväksymään, että mitään mielenkiintoista ei ollut tarjolla. Sitten hänen huomionsa kiinnittyi uuden aukeaman toisella sivulla oleviin viiteen pieneen kuvaan. Samankokoisten neliöiden sisällä oli kolmen miehen ja kahden naiset kasvot. Kummallista oli, että toinen naisista oli Sandra. Vai oliko se joku, joka näytti häneltä?
Sandra seurasi sanoja sormensa avulla, ja hänen sydämensä alkoi hakata nopeammin. Rikos, poliisi ja ulkomaalainen nousivat esille tuttuina sanoina. Eikä ollut vaikea arvata, mitä jutun lopussa olevat numerot ja sähköpostiosoitteet tarkoittivat. Mutta miksi ihmeessä hänen kuvansa oli eksynyt mahdollisesti etsintäkuulutettujen rikollisten kuvien joukkoon? Sandra kaivoi kädet täristen puhelimen käsilaukustaan ja etsi veljensä numeron yhteystietojen joukosta. Hänen oli saatava selvyys siihen, mistä artikkelissa todella puhuttiin. Samalla, kun puhelin hälytti Sandra tihrusti kuvaa lähempää. Se todella oli kopio hänen passikuvastaan. Hiton hitto.
Veli ei vastannut, joten Sandra laittoi tekstiviestin perään ylimääräisillä huutomerkeillä. Sitten hän yritti kääntää artikkelia netissä olevan kääntäjän avulla, mutta sai suomennokseksi vain jotain älytöntä sopuleiden ja ympäristön tuhoamisesta. Hän tuijotti merelle ja yritti ajatella. Hotellille oli liian pitkä matka, joten hänen oli löydettävä käännösapua lähempää. Hän vilkaisi vieressään istuvaa rouvaa, mutta epäili, että tämä osasi englantia yhtä hyvin kuin hän italiaa.
Sandra palasi takaisin lehtikojulle, taitteli lehden niin, että artikkeli oli päälimmäisenä ja pyysi myyjää kertomaan, mitä artikkelissa sanottiin. Mies tokaisi, ettei hän ollut mikään käännöstoimista, että niitä palveluita voisi ostaa muualta. Turhautuneen Sandra antoi tilaa maksaville asiakkaille ja päätti sitten palata merta tuijottavan rouvan luokse. Sandra lähestyi naista varovasti ja tiedusteli englanniksi, voisiko hän pyytää apua. Nainen katsoi Sandraa päästä varpaisiin ja nyökkäsi sitten. Sandra otti lehden esille ja toisti saman pyynnön kuin hetkeä aiemmin lehtikioskilla. Vanhempi nainen ojensi kätensä ja alkoi tarkastella artikkelia silmälasiensa lukuosion läpi. Sandra vaihteli painoaan jalalta toiselle, vilkaisi puhelintaan, johon ei ollut tullut uusia viestejä ja siirsi huomionsa takaisin italialaisrouvaan, joka käänsi katseensa lehdestä Sandraan.
”Jutussa kerrotaan Euroopan etsintäkuulutetuimmista henkilöistä. Poliisi toivoo kansalaisten apua, jotta viisikko saataisiin mahdollisimman pian kiinni. Kahdella heistä on kytköksiä Tanskan kuninkaan murhaan, yksi on ollut mukana uuden muuntohuumeen lanseeraamisessa ja neljäs murhaa poliiseja minne ikinä meneekin.” Sandraa heikotti ja päässä alkoi jyskyttää pahaenteisesti.
“Mutta tämä viides on mielenkiintoisin”, nainen sanoi ja taitteli lehden pienemmäksi, “hän on onnistunut rakentamaan pommin, joka muistuttaa aivan pelikorttia. Tiedäthän, niitä, joita myydään 52 kortin pakkoina. Eikä poliisi vielä tiedä, miten laajalle kortteja on myyty. Pahimmillaan…no, osannet itsekin arvata, mitä voi tapahtua.”
Sandra nyökkäsi hitaasti. Hän osasi arvata. Liiankin hyvin. Hän vilkuili ympärilleen ja yritti pikaisesti keksiä, mitä kannatti tehdä seuraavaksi. Nainen nousi seisomaan keppiään vasten horjahtaen, ojensi lehden Sandralle, mutta ei päästänyt irti. Hän siristi silmiään ja kallisti päätään.
”Mutta sinähän olet…” nainen sanoi, mutta siinä vaiheessa Sandra oli jo pistänyt juoksuksi. Hänellä ei ollut yhtään ylimääräistä minuuttia. Maailma räjähtäisi hetkenä minä hyvänsä, joten hänen oli kadottava.