Erilaiset tekoälysovellukset ovat nousseet melko lyhyessä ajassa kaikkien saataville. Sen myötä on herännyt paljon vilkasta keskustelua siitä, millaisia mahdollisuuksia tekoäly tarjoaa ja millaisia ongelmia siihen liittyy. Olen toki itsekin miettinyt asiaa monelta kantilta ja kokeillut muutamia tekoälysovelluksia, jotta tietäisin, mistä puhutaan.
Yritin kirjoitukseeni (jossain määrin) tiivistää tämänhetkisiä ajatuksiani tekoälyn tekemästä taiteesta ja siitä, miksi en koe kyseistä työkalua itselleni mieluisena.
Kävin viime syksynä tekoälyn perusteet -kurssilla, jossa opiskeltiin tekoälyn historiaa, termistöä ja käyttötapoja. Kurssiin ei liittynyt tekoälysovellusten käyttöä, mutta kokeilin niitä siinä sivussa ymmärtääkseni kokonaisuutta paremmin.
Ihmisen korvaaminen tekoälyllä on houkuttelevaa, koska vaikkapa äänikirjojen tuottaminen tekoälyäänellä on edullisempaa, nopeampaa ja helpompaa. Palveluntarjoajalla menee siis vähemmän rahaa palkkoihin ja muihin kuluihin, eikä tarvitse huolehtia ihmisen vaatimista tauoista, eli kirjoja voi tuottaa tehokkaasti ja laajentaa valikoimaa nopeasti. Ja luonnollisesti tehdä parempaa bisnestä. Tekoälyn lisääntyvän käytön hintana on mm. lisääntyvä energiankulutus (1).
Toki on sanottava, että tekoäly tekoälynä ei ole ongelma vaan se, miten sitä koulutetaan ja miten sitä käytetään. Ihminen valitsee sen, millaisen apurin hän tekoälystä itselleen tekee.
Tekoälyääni laulamassa muiden biisejä
Myös tavallisille ihmisille tekoäly on helppokäyttöinen työkalu. Jos ei ole graafista/kuvamanipulointiosaamista tai kirjoitustaitoa, voi näpytellä sopivan kehotteen ja saada nopeasti joko valmiin tai pientä hienosäätöä vaativan tuotoksen. En tarkkaan tiedä, millä tavoin musiikin puolella tekoälyä käytetään, mutta olen huomannut näitä biisejä, joissa vaikkapa ”Ville Valo” laulaa Madonnaa. Jos/kun ne saavat vielä suurempaa suosiota, niin sekin ajatus huolestuttaa kovasti. Onhan näistä toki jo ollut esimerkkejä, miten huijarit pystyvät puhumaan äideille lasten äänellä (2).
Pysytään kuitenkin taidenäkökulmassa. Muiden ääniä matkimalla voi luoda biisejä, joita ei ole olemassa, ja ne saattavat haitata taiteilijan brändiä. Laulaja itse valitsee biisit, joiden takana voi seistä ja jotka kuvastavat häntä artistina. Mitä sitten, jos/kun valebiisit alkavat levitä? Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan tarkista, onko biisi oikea vai ei, eivätkä kaikki edes ymmärrä, mitä kaikkea teknologialla on mahdollista tehdä. Voivatko nämä väärät biisit vaikuttaa mielikuviin, joita ihmisillä on laulajasta? Ja vaikka eivät, tuskinpa kukaan haluaa, että omaa ääntä käytetään ilman lupaa missä tahansa yhteydessä. Niin ja mitä iloa siitä edes on, että ihmiset voivat saada mitä tahansa biisejä kenen tahansa laulamina (tai no, ”laulamina”)? Ehkä se on hetken hauskaa, mutta siihen jääkin. Eli päästäänkö jälleen siihen, että ihmiset tekevät mitä vain saadakseen hetkellistä viihdettä, vaikka se olisi koneen tekemään eikä aidon ihmisen tunteella luomaa taidetta?
Eikä tässäkään kohden voi unohtaa sitä, että biisien taustat ovat tekijänoikeudellista materiaalia. Ja niin pitäisi olla vastaavia käyttörajoituksia (laulajan) ääneenkin. Ei pitäisi olla ok noin vain opettaa tekoälyä imitoimaan Ville Valoa tai Jenni Vartiaista ja pistää eetteriin mitä vain biisejä (mm. TikTokissa on näitä tullut vastaan). Ei voi kuin toivoa, että nämä saataisiin pian laeilla kuriin. Mutta toisaalta: opetus on jo ehtinyt tapahtua ja materiaali palveluihin syötetty. Eiköhän tässäkin päde se, että mikä kerran on tekoälyn syövereihin syötetty, ei sieltä pois lähde.
Näköjään kyseisiä työkaluja on jo kaikkien saatavilla (luulin, ettei vielä olisi) ja Music Radarin julkaisussa (3) kehutaan tapaa kiehtovaksi ja kehotetaan kokeilemaan, mutta sentään muistetaan lopussa mainita myös tekijänoikeusasiat.
Tekoäly kopioi vs. ihminen kopioi
Onneksi tekoälyyn liittyvät tekijänoikeusasiat ovat nousseet esille monissa yhteyksissä. Koulutukseen on käytetty materiaalia ilman taiteilijoiden lupaa ja ovatpa tekoälyn kehittäjät sitä mieltä, ettei välttämättä tarvitsisi maksaakaan materiaalien käytöstä (4). Asiaa puolustetaan mm. sillä, että niinhän ihminenkin kopioi muita, kun opettelee piirtämään, kirjoittamaan ja soittamaan. Ihminen kuitenkin hioo omaa taitoaan tunteja ja hakee omaa persoonaansa, jonka kautta taiteenmuoto muuttuu omannäköiseksi. Jos ihminen kopioisi suoraan jotain toista, se huomattaisiin ja siihen puututtaisiin.
Tekoälytaidetta ei olisi olemassa ilman ihmisen taidetta, kun taas lapsi, joka ei vielä ymmärrä mitään Picassosta, voi ottaa kynän käteensä ja vedellä viivoja paperille. Hän toki on oppinut, miten kynää käytetään, mutta sutturat paperilla syntyvät hänen omista aivoistaan. Ihminen voi myös hyräillä ja viheltää ihan mitä sattuu omasta päästään. Siitä voi tulla musiikkia, jos ihminen päättää opiskella tarkemmin sointuja ja säveltämistä. Tekoälyltä ei synny mitään omaa. Toki vaikkapa kuvat ovat siinä mielessä uniikkeja, ettei samanlaisia ole vielä tehty, mutta kaikki se on rakennettu muiden artistien töitä kopioimalla ilman konreettista harjoittelua tai vaikutusten ottamista ympäristöstä. Uskaltaisin myös väittää, että kun ihminen opettelee jotain taidetta muiden teoksista, hänen päämääränsä ei ole vain se lopputulos vaan halu oppia ja kehittyä. Eli taide on osa ihmisen sisäistä kehitystä, se on kliseisesti sanottuna kokonaisvaltainen matka, jossa lopputulos on vain yksi pysäkki, josta matka jatkuu lisää oppien. Se muovaa ihmistä, se on muutakin kuin mekaanista taustamateriaalien läpikäymistä ja niiden pohjalta kopioimista.
Solidaarisuus muita luovien alojen ihmisiä kohtaan
Facebookissa eräs halusi (tai varmaan useampikin) julkaista kuvakirjan. Hänellä itsellään oli tekstit, mutta haki vinkkejä tekoälysovelluksen käyttöön, koska hänellä ei ollut varaa maksaa kuvittajalle. Keskustelun kommenttien yksi hyvä pointti oli se, että miksi kirjoittaja ajatteli, että joku haluaisi maksaa tämän teksteistä, kun ne voisi samaan tapaan tehdä tekoälyllä kuten hän halusi kuvat tehdä. Kirjoittaja oli sitä mieltä, että hänen tekstinsä olivat uniikkeja, eikä niitä voisi tehdä tekoälyllä. Niinpä niin.
Ymmärrän toki sen, että ilmaisuus houkuttaa. Ja ovathan monet tekoälykuvat hienoja. Itsekin opiskelijabudjetilla sitä joutuu etsimään asioissa edullisempia vaihtoehtoja. Mutta tekoälytaiteen kohdalla mieluummin jätän sitten jonkin asian käyttämättä kuin korvaisin tekoälyllä ihmisen. Koen, että koska teen itsekin luovaa harrastusta, haluan olla solidaarinen muita luovaa työtä tekeviä kohtaan ja maksaa heille heidän työpanoksestaan. Jos en voi maksaa, räpellän itse tai hylkään idean kokonaan, että saisin vaikkapa kirjalleni oman tunnusmusiikin. Sitten keksin tilalle jotain muuta.
Mielestäni juuri luovien alojen ihmisten tulisi tukea toinen toistaan, koska kulttuuria ja taidetta ei oikein aina muisteta muiden taholta arvostaa. Voi vaikka vilkaista hallituksen kaavailemia leikkauksia nyt tai mitä alalle tehtiin korona-aikana. Tai lukea kommentteja uutisista, joissa kulttuurialan ihmiset penäävät tukea ja arvostusta. Tai menemällä Facebookiin, jossa joku haluaa saada kokonaisen kirjan kuvituksen ilmaiseksi.
Koen asian niin, että jos haluaisin joskus saada jokusen euron kirjoittamistani tarinoista, en voi samaan aikaan kävellä graafikoiden ohi silmät ummessa ja valita kansitaiteeksi tekoälyn tuottamaa kuvaa. Tai jos nostan esille epäreiluutta siitä, miten kirjailijat eivät saa aikaan suhteutettuna sopivaa korvausta työstään tai edes näkyvyyttä pitkään työstetylle tarinalle, en voi samaan aikaan todeta, että en halua maksaa muiden taiteilijoiden työstä.
Ja kuten esimerkiksi Guardianin artikkelissa mainitaan (5), tekoäly vie työmahdollisuuksia juuri aloittelevilta (kuva)taiteilijoilta. He ovat yleensä niitä, jotka tarvitsevat pieniä töitä uransa alkupuolella, jotta voivat saada portfolioonsa sisältöä. Ja usein tarjoavat osaamistaan vuosia työskennellyttä ammattilaista edullisemmin, koska kokemusta ei vielä ole. Jos ihmiset siirtyvät näissä pienissä projekteissa tekoälyn puoleen, niin mitä tapahtuukaan aloittelevien artistien urakehitykselle ja ylipäätään mahdollisuudelle päästä siihen pisteeseen, että töistä voisi pyytää muutakin kuin minimikorvausta? Jos viedään ajatusta vielä pidemmälle, niin millaisia vaikutuksia näillä alkuun pienillä päätöksillä on taidealojen tulevaisuudessa saataviin korvauksiin ja sisältöön?
Yhden ihmisen vaikutus?
Olen lisäksi törmännyt kommentteihin, että ei kai sillä ole väliä, jos yksi henkilö käyttää tekoälyä parin kuvan luomiseen. Ja totta, jos kyseessä olisi yksi ihminen, ei sillä olisi merkitystä. Mutta asiaa on katsottava koko Suomen ja maailman mittakaavassa. Ja sitten onkin äkkiä kasassa useampi yksi ihminen. Jotainhan tuo valtava tekoälysovellusten suosion kasvu kertoo. Eli sanoisin, että kyllä sillä on väliä, mitä yksi ihminen tekee. Koska jokainen yksi ihminen tavoittaa taas muutamia ihmisiä lisää, jotka kuulevat tekoälyn helppoudesta ja päättävät sitä kokeilla, ja siitä seuraa taas seuraava yksittäisten ihmisten ketju.
Ymmärrän toki, että sillä, että yksi ihminen jättää käyttämättä tekoälyä on tässä vaiheessa yhtä paljon hyötyä kuin yhden ihmisen Mäkkäriboikotilla. Mutta niiden muutamien tekoälykokeilujen jälkeen koen, että oma eettinen toimintani pysyy puhtaampana, kun en tietoisesti käytä välineitä, joiden pohjalla on epäeettinen koulutus ja jotka mahdollistavat (aloittelevien) taiteilijoiden korvausten pienentymisen. Jos joskus kehitettäisiin tekoäly, jolle taiteilijat ovat omasta halustaan antaneet teoksiaan ja ovat saaneet asiaankuuluvan korvauksen, voisin silloin itsekin harkita tekoälyn käyttämistä. Nähtäväksi jää, toteutuuko tuo ikinä.
Tekoälyn pikatuotokset palkitsevat samoin kuin loputon someselailu
Nykyihmisen keskittymiskyky on laskenut huimasti (6), joten ei ole mikään ihme, että nopeat ja helpot tekoälysovellukset ovat nousussa. Kuvaa ja tekstiä saa lähes silmänräpäyksessä, eikä itse tarvitse tehdä muuta kuin kirjoittaa sopiva komento, ja vähän muokkailla komennon sanoja ja sisältöä. Ja jossain tapauksissa hieman lisäkäsitellä tekoälykuvaa Photoshopissa ja hioa tekstiä Wordissa.
Tekoäly kuitenkin hyödyntää vain lopputulosta, joiden pohjalla on miljoonien ihmisten hikeä, verta ja kyyneliä. Tekoäly tekee niiden lopputulosten pohjalta nykyihmiselle helppoa taidetta, joka ei vaadi viivojen kumittamista, kieliopin tankkaamista tai tekniikan ja teorian opettelemista.
Tekoälykehotteen kirjoittaminen vaatii vain sen, että miettii, mitä haluaa, löytää oikeat sanat ja muutamassa minuutissa saa eteensä jotain hienoa. Näen tässä samanlaista palkitsemismeininkiä kuin mainospainotteisissa someissa. Tekoälyn kohdalla palkinto vain on upea kuva tai lähes valmis teksti. Dopamiinipiikki syntyy, kun oman mielikuvituksen tuote muodostuu eteen juuri sellaisena kuin on ajatellut. Kenties hienompanakin, jos omaa kädentaitoa ei ole. Ja se koukuttaa luomaan lisää.
Miten tekoälyn mahdollistama taide vaikuttaa ihmisen luovuuteen?
Olen monesti miettinyt, mitä tekoäly tekee ihmisen luovuudelle ja keskittymiskyvylle. Taiteen luominen on perinteisesti vaatinut kärsivällisyyttä, saman asian toistamista uudestaan ja uudestaan, epätoivoakin ja pohjalta nousemista. Kaikki vaiheet ovat vieneet aikansa, ja joskus voi tuntua, että taito ei kehity ja tekisi mieli antaa periksi. Mutta koska sisältä kumpuaa halu kehittyä, halu luoda, nousee jälleen ja jatkaa harjoittelua. Tämä on pakottanut aivot keskittymään ja ajattelemaan. Mutta nyt somen pikaselailun ohelle on tullut ”pikataide”. Eli enää ei tarvitse oikeastaan osata itse taitoa, kun voi saada millaisia kuvia vain osaa ajatella. Millaisia vaikutuksia tällä voi olla tulevaisuuden taiteelle ja kulttuurille? Niin monet asiat täytyy vain tehdä ja saada nopeammin, että kieltämättä huolestuttaa, kuinka kauan tämä voi jatkua ja millainen on mahdollinen pysähdys. Koska ajattelisin sen niin, että mikään pyörä ei voi vain kiihtyä ja kiihtyä vaan jossain vaiheessa se irtoaa paikaltaan ja rikkoontuu.
Jossain määrin toki tekoälytaide voi rohkaista tekemään oikeaa taidetta, mutta uskon, että tämä pätee vain pieneen osaan ihmisistä ja suurempi osa haluaa mieluummin tehdä helpompaa taidetta.
Kysyin ChatGPT:tä millaisia kirjoitusideoita ja tekstejä se pyynnöstäni tarjoaisi. Totta toki on, että sieltä tuli ideoita, joita en ehkä olisi osannut itse yhdistää ja toisaalta valmiita tarinarunkojakin erilaisine juonenkäänteineen. Siitä olisi ollut helppo lähteä vähän muokkaamaan ja työstämään seuraavaa bestselleriä.
Toisaalta ymmärrän, että ChatGP.tä voi käyttää inspiraation lähteenä ja apurina. Mutta lähdin tätäkin puolta miettimään tuon laskevan keskittymiskyvyn kautta. Koska se on jo ongelma, että keskittymiskyky huononee, miksi sille haluaisi antaa periksi? (Puhun nyt perusterveen ihmisen näkökulmasta, joka voi asiaan vaikuttaa ja tiedostaa omat valintansa.)
Minä näen asian niin, että koska aivot ovat kirjoittajan tärkein työkalu, en halua antaa niiden laiskistua. En ainakaan niin kauan, kun ne vielä ovat toiminnassa ja käyttökelpoiset. Vaikka tuskastelenkin tarinoita kirjoittaessani sen kanssa, että miten saan juonikuviot yhdistymään, miten keksisin lisää tapahtumia tai dialogeihin älykkäitä sivalluksia, en halua antaa aivoilleni sitä mahdollisuutta, että ne voivat hakea yhdestä kanavasta vastauksen. Mieluummin alan kahlata läpi kirjoja tai lehtiartikkeleita, joista voin löytää inspiraation. Haluan itse löytää sen tiedon, jota voin soveltaa.
Tekoälyn voi toki nähdä samalla tavalla inspiraation tuojana, ja toki ihminen voi valita, mitä senkin tarjoamista teksteistä käyttää, mutta itse henkilökohtaisesti koen mielekkäämpänä sen, että joudun tekemään sen konkreettisen yhdistämistyön sen sijaan, että saisin ehdotukset valmiina. En halua ajaa aivoilleni ajatusta, että jos jokin kohta tekstissä jumittaa, voisin kääntyä tekoälyn puoleen ja saada sieltä valmiita vastauksia. Mieluummin käännyn toisen ihmisen puoleen ja pallottelen ideoita hänen kanssaan. Vaikka toinen ihminen antaisikin saman vastauksen kuin tekoäly, olen samalla päässyt olemaan sosiaalinen, ja ainahan kirjoittamisesta mielellään keskustelee muiden samanmielisten kanssa.
Kävi järkeen tai ei, koen asian niin, että kun itse teen konkreettista hakutyötä, on ongelman ratkaiseminenkin palkitsevampaa. Tulee se vahva onnistumisen fiilis ja toisaalta luotto omaan luovuuteen vahvistuu, kun saa itse yhdistää pisteet toisiinsa. Sillä minulle kyse on juuri siitä matkasta, oppimiskokemuksesta ja virheiden korjaamisesta. Piirtäessäkin koen suurempaa iloa, kun pitkään jonkin työn parissa puuhailtuani, se alkaa näyttää oikealta ja valmistuu viiva viivalta. Siinä missä kirjoittaminen niin myös piirtäminen rentouttaa ja vie ajatukset pois arjesta pidemmäksi aikaa kuin jos tekisin ”kaiken” tekoälyn avulla.
Mikä ilo valmiista tuotoksesta on, jos siihen ei ole syntynyt yhteisen taipaleen aikana tietynlaista suhdetta? Minulla ainakin on jokaiseen tarinaan tietty tunneside, ja samoin muistan monien piirustusten kohdalla, syntyivätkö ne helposti ja mitkä olivat haastavia kohtia. Tai missä ne piirsin tai mitä ajattelin piirtämisen aikana. Näitä ei tule tekoälyn kanssa, koska kuva vain napsahtaa ruudulle. Kokonaiskokemus on latteampi.
Miksi vain valmis tuotos olisi se, johon tulisi tähdätä? Mielestäni se juuri on taiteen pointti, että siihen sisältyy lukuisia pyyhittyjä viivoja, korvattuja sanoja ja uudestaan laulettuja kertosäkeitä. Kokonaisuuteen on upottu pidemmäksi aikaa, haettu jostain omista muistoista oikeita sävyjä rikastuttamaan kokonaisuutta.
Ja vaikka kaikki ideat ja tarinat onkin jo kerrottu, niin jos en käytä tekstissäni edes yhtä lausetta tekoälyn tuottamaa tekstiä, koen sen itselleni aidommaksi, oman luovuuteni tuotteeksi. Tekoälyn tekstin käyttäminen tuntuisi minusta huijaamiselta, koska kirjoittaminen on se minun juttuni, enkä haluan ketään tai mitään muuta tunkemaan sinne muuta kuin minkä olen itse tehnyt. Pois lukien luonnollisesti ihmisiltä saadut palautteet ja kehitysehdotukset.
Tekoälyn käytöstä pitäisi ilmoittaa teoksen yhteydessä
Tästäpä päästään siihen, että koska vielä ei ole kunnollisia lakeja määrittelemään tekoälyn käyttöä taiteessa, minä haluaisin, että kaikessa, missä tekoälyä on käytetty, se myös mainittaisiin. En haluaisi ostaa kirjaa, jonka kuvat tai tekstit ovat tekoälyn, eikä siitä missään mainita. En haluaisi maksaa valokuvanäyttelystä, jonka kuvat ovatkin tekoälyn. Enkä haluaisi kuunnella albumia, jossa laulut tai taustat ovat tekoälyn tekemiä. Toki nyt voisi sanoa, että no, jos en sitä tiedä, niin eihän siitä ole haittaakaan. Tottahan se on, että jos en tiedä, niin en tiedä.
Mutta mielestäni se olisi oikea ja reilu tapa toimia, että ilmoittaisi kirjan tai kuvateoksen yhteydessä, mikä on tekoälyä ja mikä omaa. Koska edelleen haluan tukea oiken ihmisen työtä mieluummin. Koen sen myös tietyllä tavalla kuluttajan harhaanjohtamisena, jos jätetään asioita mainitsematta vain siksi, ettei niitä ole vielä pakko mainita. Vaikka varmasti monet tekoälyä käyttävät tietävät, että ihmiset suhtautuvat kaksijakoisesti tekoälytuotoksiin. Harmillisesti en muista, missä sen kommentin näin, tai ehkä niitä on ollut jo useampia, kun todettiin, että todennäköisesti jossai vaiheessa taiteeseen tulee erillinen maininta, että ”oiken ihmisen tekemä”.
Kuten muissakin säädöksissä, ongelma on, etteivät kaikki ikinä tule olemaan täysin rehellisiä. Siihen ei tietenkään voi vaikuttaa, mutta jos edes enemmistö saataisiin lakien avulla ilmoittamaan, miten taide on luotu, olisi suunta paljon parempi.
Lopuksi
Tästä tulikin nyt pidempi teksti kuin alunperin suunnittelin. Todennäköisesti niin pitkä, ettei kovinkaan moni ole jaksanut lukea loppuun asti. En silti lähtenyt lyhentämään sitä, koska halusin mieluummin koostaa ajatukset yhteen kuin jakaa kolmeksi julkaisuksi. Ja välittää piupaut siitä, että keskittymiskyky on laskussa.
Kuten niin monilla muillakin, niin minullakin on tosiaan useampia ajatuksia tekoälystä. En halua olla liian jyrkkä tai ehdoton mielipiteissäni, ja olenkin valmis muuttamaan niitä, jos tekoälyn käyttöä saadaan muutettua reilumpaan suuntaan lakien avulla. Mutta se jää nähtäväksi.
Lähteet/aiheesta lisää
- Tekoäly ja data kuluttavat järjettömästi energiaa (Tivia ry 2023)
- Ann-Lisin tytär pyysi 15 000 kruunua – pelätty huijaus saapui Ruotsiin, ja suomalaisilla on vain hetki aikaa (Ilta-Sanomat 2024)
- How to make an AI cover song with any artist’s voice (Music Radar 2023)
- AI companies have all kinds of arguments against paying for copyrighted content (The Verge 2023)
- ‘It’s the opposite of art’: why illustrators are furious about AI
- Keskittymiskykymme on puolittunut 20 vuodessa – tutkijan mukaan aivomme ovat kestokykynsä äärirajoilla (Yle 2023)
Kuvat tehty yhdistelemällä Canvan kuvapankkikuvia, ei tekoälyllä.
