Selailin vanhoja tarinoitani ja tulipa siinä mieleen, että voisin hyvin joitain niistä jakaa täällä sivujeni puolella. Koska hävettäviä asioita ei ole vielä tapahtunut tarpeeksi, niin miksipä ei lisäisi sitä julkaisemalla aiempia hengentuotoksiaan. Hah.
Voisin pohjustaa Elämäni tarinan kakkososaa hieman. Silloinen kirjoittajakaverini oli kirjoittanut omilla hahmoillaan elämän tarinan, ja minäkin ajattelin, että voisin tehdä samoin. Sitä on vaikea sanoa, miksi aloitin kakkososalla, koska ykkösosaa en koskaan kirjoittanut. Kenties ajattelin, että olisin sen tehnyt aiemmalla suosikkihahmollani tai sitten minkäänlaista logiikkaa ei taustalla ollut. Epäilen vahvasti jälkimmäistä syytä.
Julkaisen tarinan juuri siinä muodossa kuin olen sen kirjoittanut – kirjoitusvirheineen päivineen. (Ainoastaan kappalejakoja lisäsin luettavuuden parantamiseksi, koska alkuperäisen kirjoitin vain muutamaan kappaleeseen.) Olen käyttänyt englanninkielisiin kohtiin Windowsin omaa sanakirjaa, koska kirjoittaessani tätä (noin 12-vuotiaana) en tosiaan ole ollut kovin pitkällä englannin opinnoissani. Tarinan hahmo syntyi Yhdysvalloissa, joten tokihan autenttisuutta piti lisätä vieraskielisillä osuuksilla. Oi voi. Tai siis: oh my.
Elämäni tarina osa 2
Se mitä näin ensimmäiseksi oli omituista. Valkoinen huone. Ympärilläni valkoinen kangas ja korkeat valkoiset kankaat oli nostettu ylös suorakulmion muotoon. Kuulin silloin tällöin jotain epämääräisiā huutoja, jotka eivät muistuttaneet mitään. Vain… miten sen nyt sanoisin. Hmm… nyt tiedän. Se on ikään kuin rääkymistä. Rääkymistä..?! Kumma sana. No, ei kai ole minun asiani huolehtia moisesta.
Nyt jokin räjähtäneen näköinen nainen tuli hakemaan mua pois. Hän nosti mut siitā valkoisesta suorakulmiosta pois.
”Oh, my little baby.” Se sanoi..
Katsoin sitä murhaavasti. Mitä hittoa se mulle tommosta sönkkää. Meinaaks toi sitä, että toi… harakan perse on mun äiti. Hmm täytyy testata.
”Mum!” Tuli mun suustani.. Funtsasin vähän aikaa ja tajusin, että noin mun pitikin määkäistä. Karseeta!!
”Oh, my darling. You are so beautiful.”
Siis voisitko ystävällisesti haistaa joko oman peräaukkosi tai kainalosi. Mistā mā tommosta olen oppinut?? No, hauskalta se silti kuulosti. Hei, mitä sä teet?? Nyt se tunkee jotain putkiloa mun päälle. Jossa on neljä käytävää ja yksi ovi..
”Ok, my baby. Let’s put this dungarees.”
Aha, se tunkee haalarin mun päälle. Jaha vai semmonen on
homman nimi. Mut puetaan, vaikka multa ei ole kysytty mitään!! Mä en ala mitään. Aloin rimpuilla, mutta hetken päästä huomasin, että päälleni oli puettu tämä hirveä puku. Sen jälkeen olin niin väsynyt, että nukahdin.
Kun heräsin seuraavan kerran olin jossain toisessa paikassa. Mä huomasin, että mun ympärilleni tuli pällistelemään 5 miestä. Ohhoh! Nyt toi yksi aikoo koskee muhun rasvaisilla kourillaan. Hei; päästä alas. Se punahiuksinen ukkeli kantoi mut johonkin huoneeseen. Se huone ei ollut siisti. Seinät oli täynnä jotain kuvia, lattia vaatteiden peitossa, ja ties mitā muuta.
”Jami, is she my sister?” Kuului jonkun huuto.
”No, Juuso. She is mine, yours, Jake`s and Sami`s sister.”
”Oh, hello!”
Kaikki neljä veljeäni kokoontui mun ympärille.
”Hi, little. I am Jami, there are Juuso, Sami and Jake.”
” Mum!” Jake huusi. ”What is her name?”
”Oh, darling i don’t know. Me and yours father think this. Have you any motions??”
”No we haven’t any.”
”Me and yours father opinion first character it should be J.”
”Oh, that is good idea.” Se punahiuksinen sanoi.
Ne vissiin puhuu mun nimestä. Ilmeisesti äidin ja isän mielestä mun nimen pitäis alkaa J:llä.
Jami sanoi ”How would be… perhaps Jenny.”
”No, it’s not good idea. I think Jennifer.”
”No Sami, it is very ugly name.” Jake sanoi.
Sitten oli ilmeisesti Juuson vuoro.
”Perhaps Jane?”
”NO Juuso. I want so that she be Jeannette.”
”Mum, i don`t like it. My sister name is Judy.”
”No Jake. She name is Jessica.” Jami sanoi.
Sitten äiti sanoi ”Oh, my darling. You are so wise. My daughter name is Jessica.”
…………………….. And hereby i daptize you now to Jessica Sandra Aaltonen Parental, boy`s and holy
lives name, Amen.
Olin nyt saanut virallisesti nimekseni Jessica. Nyt alkaa sitten minun elämäni matka. Kohti seikkailuja, JEEE!!!!!!!!!!! …
Jep, sellaista. Ja tosiaan tykkäsin jo aikoinaan kirjoittaa dialogia, mutta silloin en koskaan koennut tarpeelliseksi tiivistää sitä mitenkään. Enkä toki muutenkaan nähnyt tarpeelliseksi muokata tai kirjoittaa mitään uudestaan vaan ihan kaikki oli tajunnanvirtaa. Toki joskus joitakin rivejä kumitin pois, mutta periaatteessa kaikki lapsuus- ja teiniajan tarinat olen kirjoittanut miettimättä rakennetta, hahmoja, luettavuutta tai muutakaan.
Tähän nimisekoiluun verrattuna ensimmäinen tarinani Outo mies on melkeinpä mestariteos. Tavallaan näiden vanhojen tarinoiden läpikäyminen on ihan hauskaakin, joten varmaan julkaisen niitä lisääkin.
