Kun aloitin kirjoittamaan tarinoita alakouluikäisenä, poimin päähenkilöt pääasiassa bändeistä, joita kuuntelin. Ensimmäisissä tarinoissa seikkaili jäseniä Aikakoneesta, XL5:sta, Spice Girlsistä ja Backstreet Boysista sekä Michael Jackson. Noin muutamia mainitakseni. Valinta oli sikäli helppo, että kaikki oli valmiina: nimi, ammatti ja ulkonäkö. Persoonan heitin tietenkin hatusta, koska ketään mainituista en henkilökohtaisesti tuntenut. Yllättävää, eikö?
Joskus yritin kirjoittaa Salaisten kansioiden Dana Scullysta ja Fox Mulderista, mutta koin heidän ympäristönsä haastavammaksi kuin poptähtien, joten se ajatus kuivui kahteen käsinkirjoitettuun sivuun. Vaikka scifiä tykkään edelleen katsoa, en millään osaisi kirjoittaa aiheesta kiinnostavasti.
Valmiit päähenkilöt auttoivat siinä, että itse tarinan pariin pääsi heti ja helposti. Koska vielä opettelin kirjoittamaan, oli tietenkin tärkeintä saada ne päässä pyörivät tarinat ulos, ja hahmojen tarkempaan miettimiseen olisi mennyt “ylimääräistä” aikaa.
Tavallaan kai voisi sanoa, että olen aloittanut jonkinlaisella fanifiktiolla, vaikka en ikinä ole ajatellut noita tarinoita sellaisina. Tapahtumat olivat luonnollisesti keksittyjä, paitsi silloin, kun kirjoitin Aikakoneen Maa-levyn biisien synnyille omat taustatarinani ja silloin, kun tein Nylon Beatin koko historiikistä vaihtoehtoisen version. Siinä tosiaan yhdistin Nylon Beatin uran vaiheet omille hahmoilleni, jotka kyllä käyttivät taiteilijanimiä Jonna ja Erin, mutta oikeat nimet olivat erilaiset. Vähän tekisi mieli blogiin julkaista tuo tarina, mutta se on käsinkirjoitettu, niin vaatisi aikamoisen duunin siirtää digitaaliseen muotoon. Eikä tällä haavaa oikein ole aikaa.
Jossain vaiheessa siirryin pois noista bändihahmoista, vaikka toki osittain nimet jäivät, koska olin tykästynyt mm. Alexiin ja Jonnaan niminä. Sukunimet panin vaihtoon, jotta ei sitten tulisi mielleyhtymiä niihin oikeisiin ihmisiin.
Muutama hahmo tarinankerronnan historiasta
Palasin hetkeksi vanhojen hahmojen pariin ja muistelin, miltä he näyttivät, jotta sain luotua jonkinlaiset versiot heistä The Sims 4 -pelillä.
Vera Lainetta seurasi Jessica Aaltonen
Ensimmäinen hahmoni oli tosiaan Aikakoneen Vera. Tarkalleen en muista, että oliko Vera vielä Aikakoneen Vera, kun hänelle keksin Laine-sukunimen vai oliko siinä vaiheessa jo eri Vera kyseessä. Niin tai näin Veran jälkeen seuraava päähenkilöni oli Jessica Aaltonen, ja hän on alla olevassa kuvassa. Jessica-nimen muistelen bonganeeni Sweet Valley High -kirjoista, joita innokkaasti luin. Koska kuitenkin olin Suomessa, koin tuolloin vielä tarpeelliseksi keksiä suomenkielisen sukunimen, siksi siis oikein perus-Aaltonen.
Jessicasta en muista enää yksityiskohtia, mutta luonteeltaan hän oli hyvin temperamenttinen, eikä ollut kiinnostunut romanttisista suhteista, koska oli liian voimakastahtoinen nyhjäämään sohvalla kenenkään kainalossa. No, asiat tietenkin muuttuivat, kun kuvioon astui Se Oikea Mies. Heh.
Jessica oli ammatiltaan laulaja, mutta en enää muista, oliko hänellä kakkosammattia. Lähtökohtaisesti 90-luvun hahmoni olivat aina laulajia ja lisäksi heillä oli jokin toinen ammatti.
Mielenkiintoni Jessicaan lopahti aika nopeasti, joten hänestä ei ole kuin muutama tarina.
Hämärästi luulen muistavani, että Jessica olisi ollut myös jonkintasoinen prinsessa tai muutoin kuninkaallista sukua. Minulla nimittäin oli tarinoideni alkuviaheessa myös prinsessahahmo, joka tunnettiin maailman joka kolkassa.
Sandra Sayers - maailman vaarallisin nainen
Jessicaa seurasi Sandra Sayers. Sandra oli ainakin puoliksi yhdysvaltalainen. Tai sitten molemmat vanhemmat olivat sieltä. Sandralla oli kaverini keksimä kaverihahmo Sabrina. Yhdessä heidät tunnettiin maailman vaarallisimpina naisina, jotka panivat rikollisia pakettiin joskus laeista välittämättä. He olivat poliisien salainen ase, sellainen, jota ei virallisesti voinut käyttää, mutta joka hoiti asiat epävirallisesti, kun poliisi ei voinut.
Samaan aikaan, kun Sandra ja Sabrina tekivät maailmasta parempaa paikkaa, olivat he myös laulajia.
Alkuun Sandra oli ihastunut lempparimieshahmooni eli Alexiin, mutta myöhemmin ilmeni, että he olivat sisarpuolia, joten romanssi ei päässyt onneksi kehkeytymään edes suuteluasteelle. Kuvio taisi mennä niin, että kun ilmeni, että kasvava ihastus olikin velipuoli, ei Sandra enää lähtenyt minkäänlaisiin kuvioihin miesten kanssa vaan keskittyi molempiin uriinsa. Sandra ja Alex onnistuivat epämääräisestä alusta huolimatta muodostamaan varsin vahvan sukulaissuhteen, joka jatkui vielä uuden naishahmon astuessa kuvioihin.
Jonna ja monta sukunimeä
Sandran ja Jonnan välissä oli useampia hahmoja, mutta niiden kohdalla mielenkiintoni ei olllut kovin pitkäkestoista. Ehkä kerron heistä joskus myös, mutta nyt koin kivemmaksi hypätä suoraan Jonnaan, jonka sukunimet ja ammatit vaihtuivat, mutta luonne ja ulkonäkö pysyi samana. Jonna oli pitkäaikaisin naishahmoni, josta kirjoitin enemmän kuin kenestäkään toisesta hahmosta. Kun jossain vaiheessa aloin miettiä, että minun on kenties alettava keksimään monipuolisesti erilaisia hahmoja eri tarinoihin, koin aidosti suurta luopumisen tuskaa. Jollain tasolla tuntui, että en voi luopua Jonnasta, koska hänestä oli tullut niin tärkeä. Lopulta yllättävän helposti tarina kerrallaan pystyin hyvästelemään hänet, mutta muistelen häntä kyllä aina lämmöllä.
Jonna oli voimakastahtoinen ja itsenäinen nainen, joka ei vähästä hätkähtänyt ja oli jääräpäinen jopa siihen pisteeseen, että siitä koitui hänelle elämään ylimääräistä vaivaa. Hänkin haaveili rakkaudesta, mutta se ei koskaan ollut hänen elämänsä tärkein asia. Kun hän löysi sen oikean, rakkaus rikastutti hänen elämäänsä, mutta Jonna piti aina huolen siitä, että ei kadottanut persoonaansa parisuhteelle.
Jonna oli myös yksi niistä hahmoista, jolle kokeilin kirjoittaa isompia asioita/tunteita: masennusta, ulkopuolisuutta ja vihaa epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Olisikohan Jonna jopa ollut ensimmäinen hahmo, joka yhdessä tarinassa riisti hengen itseltään.
Jonnalla tosiaan oli erilaisia ammatteja kuten poliisi, FBI:n agentti ja muotisuunnittelija. Sekä tietysti aina myös laulaja. Joskus menestyneempi, joskus vain harrastelija.
Olen joskus miettinyt, että osaisinkohan vielä kirjoittaa yhden tarinan Jonnasta. Olisi toisaalta hauska palata hetkeksi hänen pariinsa ja miettiä, missä hän nyt olisi.
Päämieshahmo: Alex White
Alexin alkuperäinen inspiraatio lähti Aikakoneen Alexista, mutta vuosien aikana kehittyi enemmän omaksi persoonakseen. En ole ihan varma, minkä verran olen Alexista halukas paljastamaan, sillä tietyllä tavalla haluan pitää tietyt asiat hänestä vain omana tietonani. Hänkin on Jonnan tavoin hyvin merkittävä ja rakas hahmo tarinankerrontahistoriassani.
Alexillakin oli useampia eri ammatteja, mutta hänkin oli aina laulaja ja jonkintasoinen poliisi. Joskus koko maailman poliisipäällikkö, joka hallinnoi myös FBI:ta, mutta joskus ihan vain Euroopan tai Suomen poliisipäällikkö, jonka kaikki tiesivät joka tapauksessa. Välillä Alex oli laivakapteeni, ja jos ei ollut kapteeni, niin vähintään omisti useamman laivan.
Alex oli myös monien naisten unelmien poikamies, ja kun hän alkoi styylata päänaishahmoni kanssa, sai se monet muut naiset suuttumaan.
Alexilla oli sellaista teknologiaa hallussaan, jollaista ei kenelläkään maailmassa ollut. Minä ja kaverini kirjoitimme ja leikimme 90-luvulla näillä hahmoilla tilanteita, joissa he kysyivät vastauksia taskukokoiselta tietokoneelta, jolla sai myös yhteyden kotona olevaan päätietokoneeseen. Ja Alex oli se, joka hallinnoi tuota päätietokonetta, joka jopa tiesi vastaukset ihmisten tunteita käsitteleviin kysymyksiin.
Joskus Alexilla oli myös yliluonnollisia kykyjä, mutta ne jääköön paljastamatta, jos joskus jossain tarinassa niitä vielä hyödynnän.
Sivuhahmo: Nicholas
Alexilla oli myös aina paras kaveri, jonka nimi vaihteli jossain määrin, mutta Nicholas oli viimeinen ja pitkäaikaisin. Valitettavasti en nyt muista Nicholaksen sukunimeä ja olen liian laiska kaivamaan tarinakansiota esille tarkistaakseni.
Nicholas työskenteli usein Alexin alaisuudessa joko poliisisssa tai FBI:ssa. Vaikka pidin Nicholaksen persoonasta, hän jäi silti ikävästi Alexin varjoon, vaikka toisaalta oli työssään yksi parhaista, aina lojaali ja halukas auttamaan ketä tahansa apua tarvistevaa. Nicholas tosin kärsi myös alemmuudentunteesta ja siitä, ettei oikein onnistunut naisten kanssa. Lopulta hän löysi espanjalaistaustaisen Alicían, josta tulikin Nicholaksen vakiokumppani.
Nicholaksella ei tainnut olla ihmeempiä harrastuksia työnteon ja salilla käymisen ohella.
Sivuhahmo: Miikael Järvinen
Me siis kaverini kanssa käytimme tarinoidemme hahmoja myös Barbie- ja hevosleikeissä, sekä omassa, vaihtoehtoisessa mielikuvitusmaailmassamme. Alkuun siellä tosiaan oli mukana Michael Jackson, mutta kun koimme, että laulajan hahmoa täytyi laajentaa, päätimme vaihtaa nimen suomalaiseksi. Samalla Miikaelista tuli lääkäri, joka kylläkin kävi edelleen myös lavalla heilumassa. Miikaelilla oli puoliso Sanita, joka piti miestään kurissa ja nuhteessa muumimammamaisella rakkaudella. Miikaelista yritimme tehdä tarinoidemme ja leikkiemme isähahmoa, mutta se ei oikein kunnolla onnistunut. Niinpä jossain välissä oli aika sanoa hyvästi hänelle ja tuoda estradille mietitympi hahmo.
Sivuhahmo: Alejandro de la Vega
Miikaelin paikan isähahmona korvasi Alejandro de la Vega, jota ei kukaan muu sittemmin onnistunut paikkaamaan. Olin jo pienenä kova Zorro-fani, joten vähemmän yllättäen poimin koko nimen niiden hahmojen joukosta.
Minun Alejandroni oli lääkäri, mutta ei enää laulaja. Hänestä tuli se lämmin ja ymmärtäväinen isähahmo, joka osasi neuvoa päähahmoja, kun ne eivät tienneet, tunnustaako rakkautensa ihastukselleen ja mitä tehdä, kun masensi. Alejandro oli lääkärinä niin ylivertainen, että joskus jouduimme kaverini kanssa vetämään rajan, että Alejandro ei tule keksimään parannusta syöpään. Mutta melkein kaikki muu onnistui.
Alejandro oli uskollinen, vakaa ja sellainen, jolla ei ollut huonoja puolia. Paitsi se, että hän omistautui työlleen liikaa ja ajoi itsensä useasti siihen pisteeseen, että tarvitsi itse lääkäriä.
Tässäpä nyt pieni otanta alkupään hahmoistani. Oli kyllä sen verran hauskaa muistella näitä vanhoja hahmoja, että täytyy kaivella arkistoja uudestaankin, josko sieltä vielä löytyisi sellaisia, joista saisi jonkinlaista esittelyä aikaiseksi.
