Die Hard -elokuvien viides osa (A Good Day to Die Hard) sijoittuu Venäjän kaduille. McClane saa tietoonsa, että hänen poikansa on ajautunut Venäjällä vaikeuksiin, on joutumassa oikeuden eteen eikä tuomio vaikuta kovinkaan valoisalta. McClane lähtee Venäjälle ja löytää poikansa keskeltä, joka vaikuttaa siltä, että Jack McClane on vaikeuksissa, mutta yrittäessään auttaa poikaansa, sotkee John asiat pahimman kerran.

Kun viholliset tekevät yllätyshyökkäyksen CIA:n suojataloon, on Jackin ja Johnin keksittävä keino pitää Komarov hengissä ja turvassa, ja ennen kaikkea löydettävä mystinen Komarovin kansio ennen vihollisia. Komarov suostuu Jackin ja Johnin laatimaan suunnitelmaan kansion noutamiseksi, mutta vaatii, että hänen tyttärensä Irinan pitää päästä mukaan. Kolmikko tapaa Irinan erään hotellin tanssisalissa, mutta John alkaa haistaa palaneenkäryä seurattuaan isän ja tyttären kommunikointia. Kuten arvata saattaa, John on oikeassa ja tapahtumat saavat uuden käänteen, kun kaikki henkilöt eivät olekaan sitä, mitä ovat sanoneet olevansa. Näin molemmat McClanet joutuvat tilanteeseen, jossa täytyy nopeasti laatia uusi suunnitelma ennen kuin vihollinen saa voittonsa.

Siinä missä vitososassa nähdään tuttua liikenteen murskaamista ja räjähdyksiä, on elokuvassa toisena “päätähtenä” Johnin ja Jackin välinen suhde. Aluksi heillä ei tunnu olevan mitään yhteistä, mutta elokuvan edetessä he huomaavatkin, että tarve panna pahiksia nippuun yhdistää, ja loppua lähestyttäessä huomataan jotain muutakin yhteistä. Elokuvassa on kyllä eteenpäin kulkeva juoni, mutta tuntuu, että nyt on haluttu antaa enemmän painoarvoa isä-poika-suhteelle ja erikoistehosteill; onhan elokuva myös lyihin kaikista viidestä ja tarina mielestäni loppui vähän kesken, jotain enemmän olisi vielä voinut tapahtumien kulkuun lisätä. Asetelma hyvä Amerikka vs paha Venäjä on nähty aika moneen kertaan (ja varmasti tullaan näkemään vielä miljoonasti jatkossakin), ja myönnettävä on, että petyin huomatessani, että viidenteen elokuvaan oli valittu turhankin perinteinen ajatus lähtökohdaksi. Juoni kyllä toimi, mutta ehkä vihollismaaksi olisi voinut keksiä jonkun muunkin ja saada näin leffan erottumaan monista muista toimintapainotteisista kuvista. Ajatus Amerikan ja Venäjän vastakkainasettelusta ei varsinaisesti allergisoi minua, mutta en suuremmin hypi riemusta varsinkaan siinä vaiheessa, kun leffasarja on edennyt jo näin pitkälle. Haluaisin ajatella niin, että jos tuo idea pitää käyttää, niin käytetään heti pois tai keksitään sitten joku poikkeuksellinen käänne, mikä yllättää katsojan. Nyt sellaista ei valitettavasti tullut.

Leffa ei tästä huolimatta suinkaan huono ole, koska näyttelijät hoitavat tonttinsa erinomaisesti ja erikoistehosteet puhuvat myös puolestaan eikä tylsistymään pääse. Silti tästä jää puuttumaan se tekijä, joka nostaisi tämän Die Hardien nelososan tasolle tai sen yläpuolelle. Kiva leffa, mutta ei varsinaisesti mitään uutta tai mullistavaa.