Valitettavasti Prinssille morsian 2 kiinnostaa vain nostalgiansa ansiosta. Käsikirjoitus ei tavoita ykkösosan nokkeluutta ja vetävyyttä. Minua häiritsi eniten se, että Akeemilla olisi poika, josta hän ei ole tiennyt mitään. Ykkösosassa opimme, että Akeem ei ollut rilluttelumiehiä vaan halusi etsiä rauhassa aitoa rakkautta. Siksi mielestäni ei ollut uskottavaa, että hän olisi tuonut baaripokan asuntoonsa ja jatkanut iltaa Semmin puuhaillessa toisessa huoneessa. Syy sille, miksi Akeem ei kyseisen yön tapahtumista muista mitään, kyllä kerrotaan. Selitys ja koko kuvio tuntuivat niin epäuskottavilta, että harmitti käsikirjoittajien valitsema suunta. Aivan kuin he eivät olisi tunteneet hahmoja ollenkaan. Odotin, että jossain vaiheessa olisi paljastettu, että poika onkin Semmin. Se olisi käynyt enemmän järkeen.

Javelle muuttaa palatsiin saamaan prinssikoulutusta, jonka avulla selkärangattomasta lipputrokarista halutaan koulia vastuuntuntoinen kuninkaallinen. Pian hänen ja palatsin työntekijän välille syntyy romanssi, joka tuntuu pakotetulta. Tuli mieleen, että käsikirjoitukseen on pitänyt saada häät ja sitä kautta kajahtaneelle uskonmiehelle (Arsenion esittämä pastori Brown) hetki ruutuaikaa. Se, että nuoret karkaavat naimisiin muutaman keskustelun jälkeen, tuli täysin puskista. Mielestäni näyttelijöiden välillä ei ollut kummempaa kemiaa, joten siksikin oli katsojana vaikea uskoa salamarakastumiseen.