14.10.2017
TV-sarja | 13 syytä
Sarjan aikana katsoja saa tutustua tyypillisiin leffoistakin tuttuihin oppilastyyppeihin: nörttiin, machoon, hikipinkoon, huutosakkilaisiin, koulun korisjoukkueeseen, “outsider”-kahvilatyöntekijään ja runoja kirjoittavaan homoon. Hahmoissa oli aika paljon ennalta-arvattavuutta sen perustella, mitä ihmistyyppiä he edustivat eivätkä monet “paljastukset” juurikaan yllättäneet ainakaan minua. Justin (Brandon Flynn) hahmo oli ehkä kaikista ärsyttävin ja kliseisin cheerleader-tyttöystävineen, ja sitä kuviota olisin halunnut nähdä sotkettavan hieman enemmän. Toisaalta Hannahin ja Clayn välinen ystävyys ja kemia toimi mielestäni niin hyvin, että sen varjolla antoi paljon sivuhenkilöiden puutteita anteeksi.
Paikoitellen sarjan tapahtumat tuntuivat laahaavan paikallaan ja dialogi oli väsähtänyttä. Mielestäni joitakin jaksoja olisi hyvin voinut tiivistää ilman, että kokonaiskuva olisi kärsinyt. Jouduinkin jonkin verran pikakelaamaan kohtauksia omasta mielestä turhien kertauksien tai ns. täytekohtauksien osalta.
Pääasiassa kuitenkin pidin sarjasta eivätkä nämä satunnaiset suvantovaihteet haitanneet merkittävästi sarjan katsomista. Aihe on tärkeä, ja on mielestäni hienoa, että on tehty sarja, joka on aidonoloinen ja näin varmasti myös nuorille helpommin ymmärrettävissä. Yhdysvalloissa jotkut vanhemmat olivat suivaantuneet siitä, että sarja tarjoaa mm. opaskirjan itsemurhan tekoon, niin itse en osaa ajatella sarjaa siinä valossa. Jos joku ihminen, nuori tai vanha, haluaa itsensä tappaa, niin kyllä ne keinot löytyy. Netistä, kirjallisuudesta tai omasta luovuudesta. Minusta sarja ei myöskään ihannoi itsemurhaa (näinkin jossain väitettiin) vaan tekee selväksi, että se on lopullista ja koskettaa syvästi etenkin läheisimpiä ihmisiä.
13 syytä on hyvin toteutettu nuorista kertova sarja, jossa käsitellään itsemurhan ohella muita vaikeita asioita ja haastavia tilanteita, johon koulussa ja koulun ulkopuolella nuoret (ja vanhemmat) voivat ajautua. Nuoret ovat pääosassa, mutta myös vanhempien ja koulun henkilökunnan rooli on tuotu hyvin mukaan, sillä heilläkin on suuri rooli nuorten elämien vaikeissa paikoissa. Kokonaisvaikutelma ei mene mässäilyn puolelle vaan on pysytty hyvän maun ja siistin toteutuksen rajoissa. Sarjaa on nyt tehty yksi kausi ja toinen on jossain vaiheessa tulossa. Joissain sarjoissa on juoni tehty siten, että se kantaa parhaiten yhden kauden verran, mutta jatkokausiin pidennettynä ei enää jaksakaan vetää mukaansa samalla tavoin, koska perusajatus on koluttu ensimmäisessä kaudessa kokonaan läpi. 13 syytä -sarjan ensimmäisen kauden perusteella luokittelisin sarjan juurikin mainitsemaani lokeroon. Suhtaudun hieman epäilevästi siihen, että kakkoskausi voisi tarjota jotain samanlaista koukuttavuutta ilman, että katsojasta tuntuu siltä, että juonta on väkisin yritetty venyttää menestyksen myötä toiselle kaudelle. Toivoisin, että jatko ei ole sitä, että kasetteja löytyykin X-määrä lisää ja niissä mennään vielä syvemmälle aiempiin tapahtumiin tai lisätään alkuperäisiin syihin uusia henkilöitä, koska ei ne 13 olleetkaan vielä kaikki syyt. Nähtäväksi jää, mitä sieltä tulee, mutta ainakin ensimmäinen kausi on sellainen, jota voisin suositella, vaikka muutamia heikkoja kohtia kokonaisuudesta löytyykin.