Miehen puolikkaissa on kyllä sitä jotain, joka koukuttaa. Ehkä se on juuri se helppo viihteelliyys, lyhyet jaksot ja toisaalta käsikirjoituksessa on paljon hyviäkin vitsejä ja dialogissa sivalluksia. Tietenkin roolitus on sarjassa varsin onnistunut. Jos esimerkiksi Jon Cryer ei olisi niin hyvä näyttelijä, en varmasti olisi kestänyt Alanin hahmoa ensimmäistä kautta kauempaa.

Minua kuitenkin alkoi pidemmän päälle häiritsemään se, että sarjassa tapahtuu vain ne tietyt samat asiat vähän eri tavoin kerrottuna. Charlien hahmo on dokaava naistenmies, ja vaikka hän toki pari kertaa onkin kihloissa, joista suhde Chelsean kanssa oli vakavin, ei hän kihlauksistakaan tunnu mitään oppivan vaan palaa takaisiin normaaliin arkeensa erojen jälkeen. Tai no, poteehan hän toki sydänsuruja, mutta kun on niistä toipunut, niin mitään merkittävää muutosta elämäntavoissa tai oman itsenstä tarkastelussa ei tapahdu.

Alan taas ei tee muuta kuin käy töissä ja treffeillä ja yrittää samalla kasvattaa poikaansa. Kahdeksannella kaudella hän jotekin tuntuu olevan vielä kärjistetympi siipeilijä kuin aiemmin. Kieltämättä minuakin alkoi jo ärsyttää se, että Alan ei muuta pois, eli hahmo ei oikeasti joudu kasvamaan millään tavalla.

Toisekseen, mistä en erityisemmin myöskään pitänyt oli se, miten Charlie ja Alan toistuvasti moittivat Jakea – myös tämän kuullen. Vaikka poika on hidas ja yksinkertainen, ei hän kuitenkaan ole niin onneton tapaus kuin miten veljekset häntä kohtelevat. Eihän sarjassa tietenkään ole tarkoitus millään tavalla täydellisiä hahmoja luoda, mutta kieltämättä Jaken kohtelu alkoi harmittaa. Hän olisi saattanut tsempata enemmän, jos hänen ympärillään olevat aikuiset eivät kaikki olisi niin epäkypsiä, huonosti käyttäytyviä ja lasta kohtaan epäkunnioittavia. Ymmärtäisin, jos vain keikarin elämää elävä Charlie kohtelisi poikaa huonosti, mutta kun omat vanhemmatkin ovat jatkuvasti kiukkuisia ja käyttäytyvät huonosti, niin mitäpä mahdollisuuksia kasvavalle lapselle jää. Ja siis, mielestäni Charlie jopa kohteli kokonaisuudessaan poikaa reiluiten ja rehellisemmin kuin tämän omat vanhemmat. Jotenkin olisin toivonut, että Jaken kasvaessa teiniksi, käsikirjoittajat olisivat antaneet hänelle mahdollisuuden kasvaa toiseen suuntaan kuin vain entistä laiskemmaksi ja hölmömmäksi. Ja oikeastaan vain huonojen vitsien aiheeksi/kohteeksi.

Kahdeksas kausi alkoi olla jo melko uuvuttavaa katseltavaa, koska pääpiirteittäin mikään ei ollut alkupäästä muuttunut. Sinänsä harmi, koska Miehen puolikkaissa on paljon hyvääkin, ja olenhan ärsytyksistä huolimatta sitä silti katsonut.