19.5.2019
Rammstein: Rammstein | Ja, nein, Rammstein!
Edellisen albumin ilmestymisestä on kulunut 10 vuotta, joten odotukset ovat varmasti olleet monella korkealla. Niin myös minulla, koska iskihän Rammstein tajuntaani kertarysäyksellä vuonna 2013. Mahtavaa päästä vihdoin käsiksi aivan uutukaisiin Rammstein-biiseihin!
Albumin aloittaa ensimmäisenä singlenäkin julkaistu Deutschland. Ensimmäinen kuuntelukerta ei vielä vakuuttanut, mutta kun biisi soi taustalla, niin se niinsanotusti avautui ja on kyllä erinomainen aloitusraita ja -single, johon on vielä tehty huikean visuaalinen video. Ja tuntuu, että kuuntelukertojen myötä biisin kasvaa aina vain suuremmaksi.
Kakkosraitana on kakkossingle Radio, joka omalla kohdallani osui ja upposi heti, kun se pärähti soimaan. Yhtye osoittaa jälleen, että se osaa herättää kuulijan mielenkiinnon välittömästi, koska minulla ainakin ekat kymmenen sekuntia vakuuttivat, että tässä on uusi loistava biisi muiden jatkoksi.
Ausländeria voisi kutsua kaupallisemmaksi ja pop-vivahteimmaksi biisiksi, joka on helposti sulateltavaa rullailua ilman paatosta. Kertsiä kohti mennessä alkaa perusnostatus, joka aina Rammstein-biiseissä saa aina aikaan astetta suurempaa innostusta, kun odottaa, mitä nostatuksen jälkeen kuullaan. Jollain foorumilla joku totesi, että biisi kertoo bändin kiertue-elämästä. Rammsteinin ollessa kyseessä ei mikään ole välttämättä juuri niin kuin se on sanottu, niin en toki itsekään ihan varma ole biisin kokonaissanomasta, mutta en kyllä ihan ajatusta kiertue-elämästä ensimmäiseksi osaa nähdä. Minusta biisissä on pikemminkin naistenmiehen tarinasta kertovat fibat. Varsinkin ekan kertsin “meine Sprache: international” viittaisi tähän selvästi, vaikka toki niin voi sanoa musiikistakin. Myös toteamus, että paikkaa vaihdetaan ennen auringonnousua viittaa enemmän yöeläimen toimintaan. Puhumattakaan Tillin pirullisesta naurusta ennen tokaa kertsia.
Puppe astuu esiin seuraavaksi. Jos Zeig dichistä tuli kylmikset, niin Puppe aiheutti saman kertaa kymmenen. Albumin kovin biisi, vaikkei mikään muukaan huono ole, mutta Puppe on juuri sitä Rammsteinin ydintä. Karmaisevan ahdistavaa ja samalla lumoavaa. Biisin tunnelmassa on kaikki se kaameus, mitä häiriintynyt ihminen voi tuntea. Pimeyttä, raivoa ja raakaa tuskaa. Erityisesti pidän siitä, että biisi pysyy pelkistetympänä suhteellisen pitkään ja minuutin jälkeen kuullaan pientä nostatusta, josta voisi kuvitella biisin nyt räjähtävän, mutta siitä palataankin vielä hetkeksi tunnelmoimaan Tillin matalan tulkinnan johdattelemana. Sitten otetaan lääkkeet, mutta istutaan yhä yksin ahdistuksen kanssa pimeässä ja lopulta päästetään kaikki patotutunut raivo ulos. Ja se, miten Tillin ääni tuntuu särkyvän välillä ,tuo biisin tunnelmaan lopullisen silauksen.
Tattoo iski heti kuin kirves kalloon. Ehkä tutuinta Rammstein-tyyliä, kun biisi polkaisee heti kunnolla käyntiin rumpujen ja kitaroiden voimin. Lisäksi mielenkiintoisia Halleluja-fiboja kertsissä. Varsinainen biisin yllärimomentti tuleekin c-osassa. Tykkään!
Hallomanista eka reaktio oli, että vähän vaisu päätös levylle. Kun kuuntelin biisiä yksinään joitakin kertoja, niin johanhan tässäkin on sitä karmivan kiehtovaa tunnelmaa, jonka Rammstein osaa parhaiten. Pakko sanoa, että kun Rammsteinin biisi alkaa Hallo kleines Mädchen, niin se aiheuttaa välittömästi karmivia väristyksiä, mutta samalla suurta odotusta siitä, millaiseen pimeyteen tällä kertaa sukelletaan. Melkein ei voi kuunnella, mutta juuri siksi on pakko kuunnella taas uudestaan.
Vuosien odotus on todella palkittu ja tämä albumi on, kuten aiemmin jo totesin, aivan helvetin kova. Rammstein omaleimainen tapa tehdä musiikkia toimii ja kuulostaa samaan aikaan sekä tutulta että täysin uudelta. Albumilla mennään täydellä höyryllä alusta loppuun eikä siinä ole yhtään täytebiisiä tai biisikohtaisia suvantovaiheita. Albumi on tehty saksalaisella jämpitydellä ja huolellisuudella, ja siitä kuulee, että asialla ovat rautaiset ammattilaiset, joilla on selkeä visio kokonaisuudesta. Albumi on juuri sitä, mitä Rammstein-yleisö haluaa. Tai minä ainakin. Albumilta löytyy tuttuun tapaan todella rankkaa materiaalia, mutta myös hieman rauhallisempaa tempoa, joten kokonaisuus on tasapainoinen, mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kokemus.
Aina uuden biisin alkaessa mietin, että tämä on albumin parhaimmistoa, kunnes Hallomaniin päästyäni huomasin ajatelleeni niin jokaisen kohdalla. Kova albumi, josta toivottavasti kuullaan monta biisiä tulevalla kiertueella. On artisteja, jotka julkaisevat ihan kivan albumin kerran vuodessa, ja sitten on Rammsteineja, jotka tekevät harvemmin, mutta jokainen biisi on loppuun asti hiottu, ainutlaatuinen timantti. Voin jo tässä vaiheessa varmasti sanoa, että loppuvuoden musiikkitilastoyhteenvedossa Rammstein on ykkösenä jokaisessa kategoriassa, mutta ainoastaan luvut voivat tarjota yllätyksiä. Odotankin jo niitä tilastoja, mutta käydään Rammsteinin keikalla ensin. 😉
Artisti: Rammstein
Albumi: Rammstein
Biisejä albumilla: 11
Julkaisuajankohta: 5/2019
Koukuttavin biisi: Puppe
Heikoin hetki: –