I Can Be That Woman -kappaleessa Agnetha pääsee loistamaan haikealla tulkinnallaan, jossa tehdyt virheet raastavat laulun kertojaa. Biisi on melkein liian koskettava kuunneltavaksi. En ole vielä selvinnyt tästä kuivin silmin, ja osasyy siihen on, että Agnethan ääni on aina vaikuttanut minuun syvästi. Hänen tavassaan herättää teksti eloon on jotain ainutlaatuista, joihin vain harva laulaja pystyy. 

Keep an Eye on Dan tuntuu jollain tapaa Slipping Through My Fingers -kappaleen veljeltä tai jatko-osalta, ehkä siksi, että molemmissa toki on samantyylinen teema. Dramaattinen ja tummasävytteinen teos, jossa jokainen osanen on juuri oikealla paikallaan ja tunnelma on täysi kymppi. Voimakas biisi, jonka kuuntelemiseen kannattaa keskittyä. Kuten kaikkien muidenkin, tietenkin. 

Bumblebee oli Keep an Eye on Dan -biisin jälkeen aluksi hieman vaisu, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen kappale alkoi avautua, ja sen kertoma tarina pääsi lentämään vapaana ympärilleni kuin ilmassa leijuvat, auringonsäteissä hohtavat haituvat. Bumblebee muistuttaa arvostamaan pieniä hetkiä ja hidastamaan tahtia. Kaiken kiireen, stressin ja hektisyyden keskelllä olisi tärkeä pysähtyä havaitsemaan vaikkapa luontoa ympärillään ja kuuntelemaan, miten pehmeästi kimalaiset puutarhassa pörisevät ja luovat rauhaa ympärilleen. Ettei vain kaikki mene hujahtaen ohi ilman, että on ehtinyt elää.

No Doubt About It -biisin rytmi vie mukanaan ABBAn kultavuosiin 70-luvulle. Tässä on vapautta, iloa ja yhteislaulufiilistä. Jos nyt viimeistään ei ole täysillä albumin imussa, niin en kyllä tiedä, mitä sanoa. 

Ode to Freedom -kappaleessa on vähän samanlainen fiilis kuin The Way Old Friends Dossa, samanlainen lämminhenkinen päätös albumille tai konsertille. Mestariteos erittäin isolla M:llä. Rauhoittava ja miellyttävä kappale, jota täydellisempää matkan viimeistä satamaa saa hakea.