5.2.2021
Muistoja 90-luvulta | E-Rotic
E-Rotic on vuonna 1994 perustettu saksalainen eurodance-duo, jonka jäseninä olivat alunperin Lyane Leigh (laulu) ja Richard Allen Smith (rap), mutta vuosien aikana duossa on nähty useampia eri laulajia/räppäreitä niin studiossa kuin lavallakin. E-Roticilta on ilmestynyt yhdeksän studioalbumia, ja lisäksi alkuperäisjäsenet ovat julkaisseet kolme albumia S.E.X. Appeal -nimellä.
Ysärillä kuuntelin E-Roticia huomattavasti vähemmällä innokkuudella kuin Mr. Presidentiä, Spice Girlsiä tai AQUAa. Laulajien äänet eivät miellyttäneet omaa korvaani niin paljon kuin suosikkibändeissäni, eivätkä biisit napanneet täysillä. Sanoja en tietenkään ala-asteen englannin pohjalta ymmärtänyt, mutta ei se ollut esteenä muiden englanniksi laulavien kohdalla.
Kielitaidon karttuessa oli huvittavaa huomata, miten omat mielikuvat sanojen sisällöstä eivät ihan vastanneet todellisuutta. Esimerkiksi Spice Girlsin 2 Become 1 ei ollutkaan vain herttainen rakkauslaulu, eikä AQUAn Bumble Bees kertonutkaan pörriäisistä. Myös E-Roticin sanoma avautui ihan toisella tavalla.
Ensimmäinen muisto yhtyeen musiikista oli Fritz Love My Tits, joka soi paljon radiossa ja päätyi myös muutamalle C-kasetilleni. Tosin äänittelin tuohon aikaan biisejä muutenkin vähän miten sattuu, joten suosikkien joukossa oli kaikkea “ylimääräistä” puolikkaista biiseistä mainoksiin ja juontajien lörpötyksiin. Jonkin verran taisin kuitenkin Fritzistä pitää, koska se oli miehen ja naisen välinen duetto, ja tykkäsin bongailla erilaisia duettoja. Muita tuonaikaisia suosikkeja olivat Youssou N’Dour feat. Neneh Cherry: Seven Seconds ja Sweetbox feat. Jon: WOT.
Muista bändin biiseistä ei ole erityisempiä muistikuvia. Paitsi sitten, kun löysin kirjastosta ABBA-coverlevyn.
Kirjastosta lainasin Thank You For the Music -albumin (julkaistu vuonna 1997), jossa E-Rotic coveroi ABBAa. Olin tuossa vaiheessa jo ihastunut ABBAn musiikkiin ja yritin kuunnella muiden covereita siltä varalta, jos alkuperäisten rinnalle löytyisi kivoja vaihtoehtoisia versioita.
E-Roticin albumista olin aluksi innoissani, mutta mieli muuttui, kun aloin kuunnella biisejä läpi. Tulkinnat tuntuivat pyhäinhäväistyksiltä, koska laulajan äänestä puuttui sama sielukkuus ja kauneus kuin mitä Agnethalla ja Fridalla oli, eivätkä ABBAn klassiset popbiisit tuntuneet sopivilta E-Roticin saundimaailmaan. Biisit eivät saaneet mitään lisäarvoa vaan olivat vain huonoja covereita.
Duon versiot suututtivat siinä määrin, että palautin albumin varsin nopeasti ja päätin unohtaa, että olin levyn edes nähnyt.
Ensimmäisen E-Rotic-levyni ostin vasta 2000-luvun alkupuolella. Olin aikaisessa 90-luvun nostalgiahuumassa, kun ysäri ei todellakaan ollut niin suuressa nosteessa kuin mitä se on viime vuodet ollut. Ehkä pikemminkin oltiin vielä vaiheessa, jossa kaikki ysäriin liittyvä oli lähinnä noloa.
The Power of Sex -albumi löytyi Huuto.netistä muutamalla eurolla. Artistikohtaisesti vähän riippuu, minkä verran levyistä olen valmis maksamaan, ja E-Roticin levyt kuuluivat siihen “jos nyt muutamalla eurolla saan” -osastoon.
Levyä kuunnellessani huomasin, että monet biisit olivat tuttuja, joten radiosoitto oli tehnyt tehtävänsä. Tuolloin vähän hävetti ostaa kyseinen levy, koska päässä pyöri “huoli”, että mitähän muut ajattelee, jos näkevät ostoshistoriani tai levyn hyllyssä. Nykyisin ei voisi vähempää kiinnostaa, jos jonkun mielestä ostamani levy ei ole katu-uskottava (mikä ikinä sellaiseksi nyt määritelläänkään).
The Power of Sex pyöri aika tiuhaan soittimessani, joten huomasin, miten loistavaa siivousmusiikkia biisit olivat. Niissä oli sopivan vauhdikas meininki, ja mukana oli helppo laulaa. Suosikkejani olivat erityisesti Fritz Love My Tits, Help Me Dr. Dick ja Love and Sex Are Free.
E-Rotic-vaihe jatkui jonkin aikaa ja johti siihen, että ostin myös Sexual Madness – ja Sex Affairs -albumit. Molemmat käytettyinä muutamalla eurolla. Ensiksi mainittu oli ihan kelpo lätty, kun taas jälkimmäinen jätti aika kylmäksi.
Toistaiseksi viimeiseksi jäänyt E-rotic-levyhankintani oli Sexual Healing, jonka bongasin Anttilan poistohyllystä. Levy on julkaistu vuonna 2001, joten olisikohan se ollut poistokamaa vuonna 2002 tai 2003. E-rotic-innostukseni oli jo hiipumassa, mutta koska levy oli halpa, ajattelin sen sopivan oikein hyvin joukon jatkoksi.
The Power of Sex on edelleen omistamistani neljästä albumista ehdottomasti paras, kun taas Sexual Healing on jäänyt vähimmälle kuuntelulle.
Muihin pitkäsoittoihin olen tutustunut jonkin verran Spotifyn kautta, mutta huomattavasti vähemmän kuin omasta hyllystä löytyviin.
Kun ysäribuumi alkoi tosissaan vallata maailmaa, oli Spotifyn puolellekin tullut E-Roticin tuotantoa. Sitä kautta palauttelin biisejä mieleen pitkän tauon jälkeen. Oli jokseenkin hämmentävää huomata, että osasin edelleen sanoja ulkoa. Vaikka toisaalta: eiväthän nuo erityisen monimutkaisia lopulta ole.
E-Roticin musiikki toimii silloin, kun haluan fiilistellä ysäriä, eikä ole väliä, tarjoavatko sanat ainutlaatuisia tunteita tai onko albumien välillä nähtävissä kehitystä. Tavallaan tällaisissa tapauksissa se saman kaavan toistaminen toimii, jos en kuulijana edes hae mitään säväyttävää kokemusta.
Näin E-Roticin livenä muutamaan otteeseen ystärifestareilla. Poppoo veti kyllä ihan hyvät keikat ja onnistui lämmittelemään yleisöä yhteislauluunkin. Jos olisin ollut aikoinaan isompi fani, olisin varmaan saanut kunnon sävärit, mutta nyt kokemus jäi vain yhdeksi väliaikanumeron tyyliseksi fiilistelyksi.
Edelleen kuuntelen duon biisejä silloin tällöin, joten varmaan tiettyjen biisien sanat säilyvät mielessä jatkossakin. En kuitenkaan pysty kovin pitkään pelkästään E-Roticia kuuntelemaan juurikin yksipuolisuutensa takia, mutta muiden ysäribiisien joukkoon ne sopivat loistavasti ja ovat ehdottomasti tärkeä osa 90-luvun eurodanceosastoa.