3.2.2022
TOP 10 Suosikkibiisit | Jenni Vartiainen
Jenni Vartiainen ponnahti kuuluisuuteen ensimmäisen Popstars-ohjelman kautta vuonna 2002. Gimmel-kolmikko julkaisi kolme pitkäsoittoa, jonka jälkeen bändi lopetti, ja Jenni lähti soolouralle. Jenni on ollut yksi lempinaisartistejani Tunnoton-biisistä lähtien -tai oikeastaan jo Gimmelin aikaan, mutta en pitänyt bändin musiikista.
Jennin viimeisin Monologi (2018) ei kokonaisuutena napannut, ja pikkuhiljaa sen jälkeen huomasin kuuntelevani Vartiaista aiempaa vähemmän. Ajattelin nyt palata hetkeksi hänen tuotantonsa pariin ja listata kymmenen suosikkibiisiäni.
10. Toinen (Ihmisten edessä, 2007)
Toinen muodostui lempparikseni, kun ensimmäisiä kertoja kuuntelin Ihmisten edessä -albumia. Se on vahva popbiisi, joka teki merkittävää pesäeroa Gimmelin tuotantoon ja esitteli Jennin uudestisyntyneenä sooloartistina. Kiinnostavan tummasävytteinen biisi toisena naisena olemisesta, jonka kertosäe on albumin parhaimmistoa.
9. Nettiin (Seili, 2010)
Nettiin on taustojensa puolesta kepeän oloinen biisi, jossa kuitenkin nostetaan hyvin esille netin varjopuolet ja mulkerot ihmiset. Biisi toimii erityisesti vauhdikkaana livevetona ja yhteislaulubiisinä. Muistaakseni tästäkin nousi jonkinlainen “kohu”, koska Vartiainen lauloi itsensä koskettelusta ja jokin taho koki sen epäsopivaksi popbiisiin. Kaikesta toki voi kohista, mutta itse en biisin tekstiä ole koskaan kokenut epäsopivaksi vaan pitänyt sitä hauskana ja ajankohtaisena.
8. Malja (Ihmisten edessä, 2007)
Malja on livebiisien parhaimmistoa, kun täyden keikkapaikan voimin voi nostaa maljan petetyille, jätetyille ja raskaan taakan kantajille. Biisi vetää mukaansa, kutsuu tanssimaan ja nostaa fiiliksen kattoon. Erittäin vahva ja koukuttava biisi, joka toimii vuodesta toiseen ja varsinkin yön pimeinä tunteina.
7. Ihmisten edessä (Ihmisten edessä, 2007)
Ihmisten edessä ei ollut Jennin ensimmäinen soolosinkku, mutta moni varmaan mieltää sen sellaiseksi, koska biisistä on muodostunut yksi Jennin uran merkittävimmistä hetkistä. Eikä mikään ihme: kappaleessa on kaikki palaset oikeilla paikoilla. Tärkeä sanoma, vakuuttava tulkinta, loistava kertsi ja kaunis melodia.
Eikä menestysbiisiä ilman kohua. Koska Jenni lauloi naisrakkaudesta, niin monet “luotettavat” tahot tiesivät, että Jenni seurustelee ja asuu naisen kanssa, ja jotkut olivat varmoja, että tämä oli hänen kaapista ulos astumisen ylistysbiisi. (Ja mitä sitten vaikka olisi ollutkin?) Kun Toinen-sinkku julkaistiin tämän jälkeen, spekulaatiot jatkuivat, että mitäs nyt, Vartiainen laulaakin, että sillä on toinen mies. On se jännä, että vielä vuonna 2007 (ja varmaan edelleen) jotkut ihmisistä luulivat (luulevat) laulujen kertovan automaattisesti laulajasta itsestään sataprosenttisesti ja kirjaimellisesti.
6. En haluu kuolla tänä yönä (Seili, 2010)
En haluu kuolla tänä yönä iski kertakuulemalta, ja lupaili uuden levyn olevan edeltäjäänsä kovempi. Muistaakseni kuulin biisin ensimmäistä kertaa musiikkivideon katsomisen yhteydessä, ja tuolloin jo pidin videon visuaalisesti ilmeestä ja kokonaistunnelmasta. Olen edelleen sitä mieltä, että video saattaisi olla jopa Jennin upein.
En haluu kuolla tänä yönä toimii mihin aikaan vuodesta vain, kun haluaa fiiliksen nostattajaaa ja vauhdikasta popbiisiä, joka saa jalan tapsuttamaan tahtia. Livenä biisissä on parasta yleisön loputon laulattaminen.
5. Selvästi päihtynyt (Terra, 2013)
Selvästi päihtyneessä on kivan leikittelevä teksti ja hyvä svengi. Biisi on oivallista poppia, joka jää pyörimään päähän huomaamatta ja tuo hymyn huulille. Terra-albumin mieleenjäävintä ja koukuttavinta osastoa.
4. Tunnoton (Ihmisten edessä, 2007)
Kun Jenni valittiin Gimmeliin, ja kun kuulin bändin ensimmäiset biisit, aloin toivoa, että Jenni lähtisi nopeasti soolouralle. Olin tykästynyt häneen jo koelauluissa, ja toivoin vain, että hänellä olisi edessään edes jonkinlainen musiikkiura. Kun sitten ilmoitettiin, että Vartiaisen ensimmäinen soolosinkku julkaistaisiin pian, olin innoissani, mutta minua myös jännitti. Pelkäsin, että en pitäisi Jennin omasta tuotannosta ja varsinkin sitä, jos se olisi samanlaista kuin Gimmel.
Kun Tunnoton musiikkivideoineen julkaistiin, huokaisin helpotuksesta ja olin myös todella vaikuttunut. Tunnoton oli minulle uudenlaista poppia, jotain tummasävytteisempää, salaperäisempää ja toisaalta vahvasti tunne- ja tekstivetoista. Musiikki oli jännittävää.
On tietysti helppo näin jälkikäteen sanoa kaikenlaista, mutta olin biisin useampaan kertaan kuunneltuani niin lumoutunut, että uskoin vahvasti siihen, että Jennin sooloura tulisi olemaan jotain ainutlaatuista ja olin iloinen, että kerrankin olin mukana ihan ensimmäisestä biisistä alkaen. Tunnoton tuo vuosien jälkeenkin aina mieleen ne ensifiilikset ja miten syvälle biisi kolahti, joten ehkä näin 15 vuotta myöhemmin voi jo puhua nostalgiasta.
3. Missä muruseni on (Seili, 2010)
Tunnustan, että Missä muruseni on oli aluksi tämän suosikkibiisilistaukseni ykkösenä. Sinne se toki kuuluisikin, mutta silti päätin juuri ennen julkaisua vaihtaa sen kolmannelle sijalle. Toisaalta kärkikolmikon kohdalla järjestys voisi olla mikä tahansa, mutta juuri nyt tammikuussa 2022 tämä järjestys tuntui parhaimmalta.
Muruseni on yksi Vartiaisen soitetuimmista ja tunnetuimmista biiseistä, jonka itse haluaisin jo julistaa popmusiikin klassikoksi. Kuten monissa muissakin Vartiaisen biiseissä, on tässäkin onnistuttu luomaan jotain ainutaaltuista, jotain, jossa jo ensikuulemalta on hittiaineista. Tulkinta on aitoa, teksti ajatonta ja melodia tunkeutuu uniin ja ajatuksiin vaivattomasti. Biisi antaa kuulijalle tulkinnanvaraa, jossa muruseni voi olla kuka tahansa, jota kaipaa. Biisi tarjoaa lohtua, se tuo tunteet helpostikäsitelävään muotoon. Kaunista kerrassaan.
2. Seili (Seili, 2010)
Seili-albumilla ei ole huonoja biisejä, ja se on Vartiaisen neljästä albumista paras. Siinä mielessä on vaikea eritellä erityisiä kohokohtia, mutta albumin nimikkobiisi on ajoittain mielestäni jopa Vartiaisen uran kaikkein paras tuotos. Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, sen synkkä tunnelma ja mieleenpainuva melodia saivat aikaan kylmät väreet ja pakottivat pystähtymään. Vaikka uskoni Vartiaiseen oli alusta asti ollut kova, yllätti Seili kerta kaikkiaan. Se ei ole sinkkubiisi, mikä on toisaalta ehkä hyväkin. Radiot eivät ole sitä kuluttaneet ja siten se pystyy pitämään tietynlaisen mysteeriverhon ympärillään, joka kiehtoo kuulijaa.
1. Suru on kunniavieras (Terra, 2013)
Suru on kunniavieras on sellainen biisi, joka on julkaisustaan asti ollut ja tulee aina olemaan mukana, jos listaan Vartiaisen parhaimpia biisejä. Sen tekstiin, tulkitaan ja kokonaisuuteen on saatu sisällytettyä kaikki suruun liittyvät yksityiskohdat niin, että tunnelmassa ei mennä överin puolelle tai live, love, laugh -imelyyksiin. Se on koskettava, iskevä ja tummasävytteinen biisi, jossa toivo ja lohtu ovat vahvasti läsnä.
Olin juuri kokenut erään menetyksen, kun menin Vartiaisen Finlandia-talon keikalle vuonna 2014. Olin hieman flunssassa ja muutenkin fiilis aika lailla nollassa, mutta halusin lähteä keikalle ihan vain saadakseni muuta ajateltavaa. Kun Suru on kunniavieras alkoi väreillä Finlandia-talon salissa, olin siinä rajalla, että lähdenkö pois kesken keikan. Jäin kuitenkin, sillä koin tärkeäksi ja jopa puhdistavaksi kanavoida ajatukseni eteenpäin biisin avulla. Osittain näiden voimakkaiden reaktioiden takia koen biisin erittäin tärkeäksi, ja jopa niin, että en voi kuunnella sitä yhtä paljon kuin kepeämpiä biisejä. Upea kappale, joka varmasti tulee kestämään aikaa jatkossakin.