23.10.2020
TOP 10 Suosikkibiisit | Teräsbetoni
Teräsbetoni oli Jarkko Aholan luotsaama bändi, joka tuli suomalaisille tutuksi vuonna 2005 Taivas lyö tulta -, Orjatar- ja Vahva kuin metalli –sinkkujen myötä. Niitä seurasi Metallitotuus-albumi, joka myi platinalevyn verran. Yhtye on julkaissut yhteensä neljä pitkäsoittoa ja osallistunut Euroviisujen karsintoihinkin, ja Jarkko tunnetaan myös menestyksekkäästä soolourastaan. Aholan lisäksi Teräsbetoniin kuuluivat Arto Järvinen (kitara, laulu), Jari Kuokkanen (rummut) ja Viljo Rantanen (kitara, kiipparit).
Minulle Teräsbetoni tuli tutuksi kaverin kautta vuonna 2005, ja bändin tyyli ja Jarkon laulu upposi kerrasta. Sen jälkeen olen kuunnellut yhtyettä kausittaisesti, kun tuntuu, että on tarve mahtipontiselle ja hyvää mieltä tuottavalle musiikille. Nyt tuli taas se aika ja aloin miettiä, mitä biisejä laittaisinkaan parhaimpien joukkoon. TOP-listojen tekeminen on vaikeaa, koska biisien poisjättäminen tuntuu aina pahalta ja mielipiteet vaihtelevat vuodenajan ja fiiliksen mukaan. Yritän tässä selittämällä vain puolustella sitä, miksi monta loistavaa kappaletta on jäänyt listaukseni ulkopuolelle. Jos tiukkaa linjaa ei pitäisi, olisi ykkössijalla aikamoista tunkua. Lista ei ole metalliin kaiverrettu absoluuttinen totuus eikä noudattele listamenestyksiä vaan on oma näkemykseni nyt syksyllä 2020.
10. Mies (Maailma tarvitsee sankareita, 2010)
TOP-listauksen starttaa Maailma tavitsee sankareita -albumilta löytyvä Mies.
Teräsbetonin sanoitusten vahvuuksiin kuuluvat persoonalliset ja ajatuksella rakennetut tarinat, joista löytyy monesti oivallista huumoria. Mies on mielestäni yksi hauskimmista esimerkeistä, jossa vähintäänkin kuolemattomaksi itsensä mieltävä sankarisoturi korostaa, että hän on MIES ja siksi johtaja ja suunnannäyttäjä, joka kulkee ryhti ylväänä ja yli-itsevarmana. Biisi on mahtipontinen, tarttuva ja siihen on saatu juuri oikeanlainen (överiksikin menevä) miesmäinen uho ja kaikkivoipaisuus, unohtamatta kieltä poskessa.
“Sillä hän on MIES!”
9. Sotureille (Vaadimme metallia, 2006)
Vaadimme metallia -albumin Sotureille-biisin vahvuuksia ovat kivivyörymäisesti rullaavat rummut, yhteislaulumainen kertosäe ja hyvä svengi. Biisi on korvamato, jossa metallia tarjotaan kaikille ja kuulija sen mielellään vastaanottaa. Sotureille on sellainen, jonka voisi kuvitella kuulevansa yhtenä rintamana etenevän ihmisjoukon laulamana. Massa etenee pitkin vihreitä nummia ja kutsuu liittymään iloiseen joukkoonsa, nauttimaan muutaman huurteisen ja juhlimaan ohi aamunkoiton. Tässä olisi mielestäni jopa ollut sinkkuainesta.
“Joka metallia haluaa, se metallia saa, meitä turha on vastustaa.”
8.Vaadimme metallia (Vaadimme metallia, 2006)
Vaadimme metallia valikoitui sijalle kahdeksan, sillä kakkosalbumin aloitusraita on yksi niitä biisejä, joka tuo esille Teräsbetonin parhaat puolet. Biisissä on vahva sanoitus, joka henkii positiivisuutta, oman tien kulkemista ja hyvää fiilistä. Kiinnostavan melodian ja tarttuvan kertosäkeen lisäksi Jarkko pääsee näyttämään äänensä monia värejä.
“Emme koskaan luovuta,
emme ketään kumarra,
emme suinkaan tee, mitä muut käskee,
me vaadimme metallia.”
7. Viimeinen tuoppi (Vaadimme metallia, 2006)
Viimeinen tuoppi raottaa Teräsbetonin oluenmakuista puolta, jossa soturi on retkillään kerännyt kyseenalaista mainetta naisia vietellen, valtakuntia ryöstellen ja tarpeettomasta ruumiita jälkeensä jättäen. Kun viimein tulee loppu matkalle, halutaan lähteä selkä suorana mitään katumatta ja kuolemalle nauraen. Toiset lähtee saappaat jalassa, toiset tuoppi huulillaan. Oivallinen kappale karujen maisemien pimeämmästä ritarista.
“Seuraavaa haastatte kirveelleni etsin, kuolemaa halukkaille tarjoten.”
6. Orjakaleeri (Myrskyntuoja, 2008)
Kuudennelle sijalle valitsin omille listoille comebackin tehneen Orjakaleerin. Kuuntelin biisiä aikoinaan enemmän, jonka jälkeen se unohtui joksikin aikaa. Tätä listausta varten biisejä kuunnellessani en kyllä keksi, miten Orjakaleeri on voinut unohtua, koska se tempaisee mukaansa vesille heti introsta alkaen. Kylästä kantautuvat rummut lyövät orjille soututahtia, myrsky lähenee ja on kiire pakoon tuomiota. Biisin introssa on Pirates of the Caribbeanin kakkososan aloituskohtauksen fiiliksiä. Kyseinen kohtaus on yksi upeimpia elokuvan aloituksia ja joka kerta sitä katsoessani menee kylmät väreet. Tästä syystä miellän Orjakaleerinkin vahvasti merirosvoympäristöön ja oma, päänsisäinen musiikkivideo on visuaalisesti PotC-leffojen ilmettä mukaileva. Ehkä osittain näistä syystä biisi iskee ja kovaa.
“Tahdissa: VETO, TYÖNTÖ! Niskuroijat ruoskitaan!”
5. Uudestisyntynyt (Maailma tarvitsee sankareita, 2010)
Uudestisyntyneen kanssa kamppailin pitkään, sillä olisin halunnut laittaa sen lähemmäs ykköspaikkaa, mutta kuten aina, uhrauksia on pakko tehdä. Joten uhraukseni on sija viisi. Biisi on yksi vaikuttavimmista ja kauneimmista Teräsbetonin kappaleista. Menneisyys kulkee mukana, vaikka eteenpäin haluaisi jatkaa ja unohtaa. Kappale sopisi jatkoksi aiemmin mainitun Viimeisen tuopin tarinalle, vaikka siinä mielestäni päähenkilön tarina päättyykin ennen aikojaan, kun tässä vielä on mahdollisuuksia tekojensa hyvittämiselle.
“Nyt kun ilta jälleen saa
Sydän kaiken muistaa
Pakoon pääse et
Kuiskaa menneisyyden tuulet”
4. Metalliolut (Maailma tarvitsee sankareita, 2011)
Vuoden 2011 Metalliolut lähestyy juominkeja hieman toiselta kantilta kuin mitä Viimeinen tuoppi -biisissä kuultiin. Metallioluessa ollaan puhtaasti ilon ja juhlinnan pauloissa. On aika heittää vapaalle ja laulaa yhteislauluna tämä rullaava kertosäe. Biisi on päivitetty ja metallinen versio juomalauluista, jonka myötä ei-oluenjuojakin voisi korkata yhden huurteisen. Jos tästä biisistä ei tule hyvä fiilis, en tiedä mistä sitten.
“Taikaa ilmassa on
En tunne sanaa mahdoton
Ilta tummenee
Vaan mielesi taivaan valaisee”
3. Metallisydän (Metallitotuus, 2005)
Jarkko Ahola teki Metallisydämestä uuden version vuoden 2019 Metallisydän-albumille, mutta en nyt vertaile näitä kahta versiota tässä postauksessa. Metallisydän on voimaannuttava biisi, jossa on vaikuttava teksti, jonka Jarkko herättää upeasti eloon. Siinä ei ole mitään ällömakeaa live, love, laugh -filosofiaa vaan aidon rouheaa, äijämäistä otetta. Kappale saa nousemaan tuhkasta ja etsimään aamunkoittoa. Jos maailma ympäriltä sortuu, metallisydämet ovat yhtä, vaikka eivät toisiaan näkisikään ja vaikka kaikki eivät enää elossa olisikaan. Pelkistetty toteutus yhdistettynä Jarkon upeaan ääneen ovat luoneet biisin, joka ei vanhene ja toimii yhä 15 vuotta julkaisunsa jälkeen.
“Kun yksin oot, eikä toivoa näy
Oot voimaton ja raskaaks taakka käy
Et luovuttaa saa, sillä rinnassasi hakkaa
Sydän metallinen”
2. Taivas lyö tulta (Metallitotuus, 2005)
Kakkossijalle Teräsbetonin parhaimpien biisien listalla päätyi Taivas lyö tulta. Jos lähtisin veikkailemaan, uskoisin, tämän biisin osuvan ja uppoavan sellaisillekin, jotka eivät ehkä bändin tuotannosta muutoin välitä. Onhan biisi ollut myös Suomen jääkiekkojoukkueen maalilauluna, joten kuulevia korvia on ollut roppakaupalla.
Biisissä kaveria ei jätetä vaan puhalletaan yhteen hiileen, sillä yhteisenä rintamana kaatuu este kuin este eikä mikään ole saavuttamattomissa. Kappaleessa on nuoruudenintoa ja valmiutta kohdata elämän tarjoamat hyökkäykset. Vaatimattomasti luontokin nousee sankarilaumamme taakse saaden taivaan ja kuulijan liekkeihin.
“Heikoille voi olla liikaa kutsu metallin,
Muttei niille, joita ohjaa vaisto soturin!”
1. Orjatar (Metallitotuus, 2005)
Ykkösbiisin valinta on yleensä haastavinta, mutta Teräsbetonin kohdalla Orjatar on ainut oikea vaihtoehto kirkkaimmalle mitalille.
Orjatar julkaistiin vuonna 2005, jolloin olin lukiossa. Vannoutunut rockin ja hevin kuuntelijakaverini oli tutustunut tähän erikoiseen sankariheviä ilman paitoja soittavaan yhtyeeseen ja kertoi intopiukeana minulle uusimmasta löydöstään. Noihin aikoihin suomi-iskelmävaiheeni oli hiipumassa ja samaisen kaverin ansiosta olin avannnut korviani Nightwishille, Sonata arcticalle ja Timo Rautiaiselle ja Trio Niskalaukaukselle. Niiden jatkoksi tuli Teräsbetoni.
Muutaman kuuntelukerran jälkeen Orjatar alkoi juurtua syvälle, sillä siinä oli hauskat sanat, ruoskan lailla iskevä rytmi ja ennen kaikkea komeaääninen (ja komea) mies laulamassa tavalla, jota en aiemmin ollut kuullut. Orjattaresta tulikin meidän tuon kesän “the biisi”, jota luukutimme välituntisin, laulelimme keskenämme ja kukaan muu ei tajunnut mitään.
Sen lisäksi, että Orjattareen liittyy lämpimiä muistoja, oli se myös merkittävä osa omien kuuntelutottumuksieni laajenemisessa metallisempaan suuntaan, joten kappaleen arvon vähättelyä olisi ollut sijoittaa se muualle kuin ykköseksi.