Hiljainen hetki talviyössä kas peittyy saari kuuraan Kimaltaa tienoo valossa lyhdyn ja piirtyy hahmo hankeen Kuiskaan nyt toivomuksen jos emme huomenna kohtaa Kiteet jäiset leijaillen luovat sen, mitä kaipaan
Ei voi olla oikein Noin vain antaa periksi Työntää paatti vesille Lipua irti rannasta Kadota kaukaisuuteen
Huomasitko? On myrsky vaiennut, mut himmene ei sateenkaari. Miksikö? Ett’ löydämme paikan, jonka sade totehen saatti.
Hain uusia sävyjä avaruuden kiteistä auringon säteistä Löysin jotain muuta planeettojen pinnoilta sateenkaaren takaa Aukeni tieni vapauteen
Läpi voikukan haituvien näen oranssin taivaan Se mieleeni tuo toistuvan toiveen Että kaipaisi en sua huomenna enää
Piilossa luona kuusen Mättäillä suon aistin Haituvat noin hohtaa keijuja ne ovatkin Sateen vihreä kimallus kullaksi polkuni muuttaa Hillan tuoksu tunnelman unelmakseni loihtii Mukaan pyytää liittymään Hymyile, me lennetään
Onnen loistetta vain salaa huhuilen Nään pilvien pumpuliin taa kaaren sateisen Noin hohtaa hopeaa kuu hiljainen Vie tähdet mukanaan läpi tienoon utuisen Siluettisi sinunkin häipyy väreillen kun taakseni kerran vilkaisen
Keltainen lehti kesken lähti Kaipaa jo eilistä Kesäleski Kallion kautta kaikuva laulu Muiston hälle vain jätti
