Runo | Hengitän
Maailma muistaa iäisyyden Minä muistan sinusta vain seinille piirtyvät varjot Olkoon kohtalosi mikä vain et ole täällä enää Kallion korkeimmalla paikalla seuraan vuodenaikoja Ja hengitän
Maailma muistaa iäisyyden Minä muistan sinusta vain seinille piirtyvät varjot Olkoon kohtalosi mikä vain et ole täällä enää Kallion korkeimmalla paikalla seuraan vuodenaikoja Ja hengitän
Hymyile uudestaan, vaikka et syytä tiedäkään Hipaise ihoa, anna kosketuksen vaikuttaa Ota ensimmäinen tanssiaskel, jatka vaan Vaikka vuodet kuluvat, tunne rytmi liikkeiden Muistele, missä laulu soi aiemmin Anna aistien herätä,…
Jos uusi elämäsi menee enemmän pieleen kuin se, jonka jätit taaksesi Jos vastaukset eivät anna ratkaisua vain uusia kysymyksiä Jos rakkaus ei ole ikuista tahi täydellistä Oletko valmis siihen?
On aika tehdä päätös kaataa metsä, raivata tilaa uudelle Voisihan sitä antaa tuttujen puiden kasvaa kuten ennenkin pitää kiinni yhteisestä historiasta siitä, millaista oli vuosia sitten Vaan ei kannata, kun…
Pystytän viitan tulevaisuudelle tämän päättymättömän tien varrelle Ken minut ohittaa, ei takaisin palaakaan ja jos vihdoin kohdataan, sielusi omistan
Niin kuin ennenkin yritin ajatella sinua unohtaakseni yksinäisyyden Olit suurin sankarini unissa ja haaveissa ritarini epätodellinen Vaan ei hahmosi tullutkaan enää öihini Kokonaan katosit En jäänyt edes kaipaamaan
Ei voi olla oikein Noin vain antaa periksi Työntää paatti vesille Lipua irti rannasta Kadota kaukaisuuteen
Huomasitko? On myrsky vaiennut, mut himmene ei sateenkaari. Miksikö? Ett’ löydämme paikan, jonka sade totehen saatti.