21.1.2021
Siskoni on noita | Ensimmäinen kausi
Siskoni on noita (Charmed) on tv-sarja, jota esitettiin vuosina 1998-2006. Sarja kertoo San Fransiscossa asuvista Halliwellin siskoksista, jotka saavat aikuisiällä tietää olevansa noitia. Heistä jokaisella on taikavoimia, joiden avulla he taistelevat demoneita ja pahuutta vastaan yrittäen samalla elää normaalia elämää. Prue, Piper ja Phoebe tunnetaan yliluonnollisen maailman puolella Lumottuina (The Charmed Ones), koska heidän Kolmen voimallaan (The Power of Three) on mahdollista kukistaa mahtavimpiakin demoneja.
Huom! Arvio sisältää juonipaljastuksia.
Prue (Shannen Doherty) on siskoksista vanhin ja taikavoimiltaan mahtavin. Hän pystyy siirtämään esineitä ja ihmisiä ajatuksen voimalla ja myöhemmin astraaliprojektoinnin avulla olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan. Piper (Holly Marie Combs) on keskimmäinen, jonka taikavoima on alkuun ajan/ihmisten/esineiden pysäyttäminen, ja se kehittyy myöhemmin molekyylien liikkeen nopeuttamiseksi eli räjäyttelyksi. Phoebe (Alyssa Milano) on katraan nuorin, jonka kykynä on ennakkonäyt tulevaisuuteen ja myöhemmin menneisyyteen.
Prue on mukana vain kolmella ensimmäisellä kaudella, ja neljännestä kaudesta kahdeksanteen hänen tilallaan nähdään Paige, johon menen tarkemmin, kun hän estradille astuu.
Olen aloittanut katsomaan sarjaa alusta, joten ajattelin jakaa fiiliksiäni sitä mukaa, kun saan kaudet katsottua. En ole ihan varma, monta kertaa olen sarjan katsonut läpi, mutta veikkaisin jotain kymmentä. Siinä mielessä tapahtumat ovat aika hyvin muistissa, mutta ei niin hyvin kuin vaikkapa Frendien kohdalla.
Pilottijaksossa päästään heti tarinaan kiinni, kun Phoebe muuttaa takaisin Halliwellien kartanoon siskojensa seuraksi. Phoebe löytää ullakolta Varjojen kirjan (Book of Shadows) ja lukee loitsun, jolla kolmikko saa taikavoimansa. Voimien myötä vastaan tulee ensimmäinen demoni, joka on helposti kukistettavissa, koska siskoksetkin ovat vielä aloittelijoita. Pilottijakso on yksi suosikkejani ihan sen takia, että on hauska katsoa, miten kolmikko muuttuu taviksista mahtaviksi noidiksi.
Moniin demonitapauksiin liittyy tavallisten ihmisten kuolemia, joten mukana on myös poliiseja. Ensimmäisellä kaudella nähdään etsivä Andy Trudeau (Ted King), jonka kanssa Pruella on sutinaa. Valitettavasti juuri, kun Andyn ja Pruen suhde alkaa muuttua läheisemmäksi, tulee demoni väliin eikä Andy selviä. Andyn hahmo oli yksi suosikeistani ja olisin halunnut katsoa häntä pidempäänkin.
Toinen poliisi Darryl Morris (Dorian Gregory) on mukana ensimmäisestä kaudesta seitsemänteen. Morris pitää huolen, että sisarusten salaisuus säilyy, vaikka oma ura ja avioliitto joutuu valintojen takia toisinaan koetukselle. Kun Trudeau kuoli, oli onni, että Darryl sentään jäi. Hänen hahmonsa on sympaattinen ja mukava poliisi, joka haluaa toimia mahdollisimman oikein ja säästää viattomia ihmishenkiä.
Ykköskaudella nähdään pelon demoni Barbas, joka tekee paluun myös myöhemmillä kausilla. Vaikka pidin niistä jaksoista, joissa Barbas nähtiin, ei kyseinen demoni koskaan kuulunut suosikkipahiksiini vaan oli kyvyistään huolimatta yksi tylsimpiä hahmoja.
Kauden jaksoista melkein jokainen on mielenkiintoinen ja tarinaa eteenpäin vievä, joten suosikkia oli vaikea valita. Pilottijakso tietenkin on yksi parhaimmista, koska siinä siskokset käyttävät voimiaan ensimmäisen kerran ja katsojana alan odottaa, millaisia yliluonnollisia kokemuksia on vielä edessä.
Kahdeksas jakso The Truth Is Out There… and It Hurts on suurimpia suosikkejani, koska Prue ja Piper lausuvat totuusloistun, joka pakottaa kaikki heidän ympärillään vastaamaan kysymyksiin totuudenmukaisesti. Myös kauden päätösjakso Déjà Vu All Over Again on koukuttava, koska sama päivä toistuu useamman kerran ja luo niin ikään mehukkaita tilanteita.
Tylsimmät jaksot ovat The Power of Two (20. jakso) ja The Fourth Sister (7. jakso). Nuo olen useasti uusintakatsomiskierroksilla skipannut, koska juonissa ei vain ole vetoa tarpeeksi. The Fourth Sister saattaa jopa kuulua koko sarjan huonoimpien jaksojen TOP-listalle. Kahdeksas kausi on luku erikseen, mutta palataan siihen(kin) myöhemmin.
Suosikkisiskoni?
Ensimmäisillä katselukerroilla Prue oli suosikkini, ja Phoebesta pidin vähiten. Kun olin muutamia kertoja katsonut sarjan läpi, Piperista tuli suosikkini ja hän on sitä edelleen. Koska Prue on mukana vain kolme kautta, “pakotin” itseni olemaan kiintymättä häneen liikaa ja “prosessoin” Paigen sellaiseksi, että pystyn ja haluan häntä katsoa. Kävikin niin, että opin pitämään Paigen hahmosta ja pidän hänestä jopa Phoebea enemmän. Phoebessa on aina ärsyttänyt hänen tapansa puhua kuin pikkulapsi. Hän on toki nuorin sisko, mutta en silti oikein ymmärtänyt näyttelijän valintaa puhua lapsellisesti. Koska haluan sarjaa katsoa ja pidän noita-aiheesta, olen opetellut sietämään Phoebea ja myös sivuuttamaan ne tietyt ärsytykset, jotta en kiinnitä niihin tarpeettomasti huomiota. Olenkin onnistunut aika hyvin, sillä tällä kierroksella en oikeastaan enää ärsyyntynyt. Ja tylsimmät kohdat voi onneksi aina kelata.