Naparengas ja Kreisi oon eivät olleet sinkkubiisejä, mutta ansaitsevat paikkansa Naikkareiden parhaimpien biisien listassa. Varsinkin Naparengas on ysärimusiikin helmi, jossa on oikeastaan kaikki, mitä oivalliselta popbiisiltä voi odottaa. Tarttuvuus ei rajoitu vain kertosäkeeseen vaan kantaa koko biisin läpi, tarinassa naparengas on modernimpi vaihtoehto kihlasormukselle (kertojan mielestä ainakin) ja rakkaus on jättänyt lähtemättömän jäljen. Myöhemmin keikoilla kuultiin todella kova bändiversio, jonka kuulemista varsinkin nyt kovasti kaipailen.

Lä-lä-lä ja Valmis oon vaikka armeijaan ovat niitä biisejä, jotka toimivat edelleen täysillä. Molemmissa on hyväntuulisuutta, flirttiä ja kivat melodiat, sekä tarttuvat hokemat. Armeija-biisillä on oman kokemukseni mukaan varsin vähän kannattajakuntaa, mutta minä olen aina tykännyt sen menevyydestä ja hauskuudesta. Aikoinaan Naikkareiden parhaimpien biisien listausta tehdessäni taisi Armeija olla jopa sijalla neljä. Pitäisiköhän tehdä lista uudestaan?

Mikset mua sä jättänyt oo ja Miksi on niin vaikeaa ovat molemmat tunnelmallisia biisejä, joissa on sanoituksissa muutamia hienoja oivalluksia. Biisit toimivat omalla tavallaan ja ovat aikansa tuotteita, mutta eivät ole Nylon Beatin hitaamman osaston parhaimmistoa. Ajan hammas on valitettavasti vähän puraissut, vaikka kaksikkona voittavat Ydinkokeen ja Lyhyen elämän.

Kun kundi pelkää ja Yo-yo ovat hyvän mielen biisejä, joista ensiksi mainitussa on kiinnostavampi tarina ja kokonaisuudessaan koukuttavampi. Yo-yo on niin ikään hauska, ja on vaihtelevasti ollut suosikkieni joukossa ja välillä pudonnut sieltä kokonaan. Ja voiko ysärimpää biisiä olla kuin jojosta kertova?

Pieni taivas alkaa sydämensykkeellä, ja on turhaan vähemmälle huomiolle jäänyt ensimmäisen albumin helmi. Hieno päätösbiisi, joka toisaalta sulkee ympyrän, joka starttasi leijailevasta satelliitista.