12.12.2019
Jarkko Ahola: Metallisydän | Metallinen, ainutlaatuinen ja koskettava albumi
Jarkko Ahola julkaisi 4.10.2019 Metallisydän-albumin, josta löytyy metallisia covereita suomeksi ja englanniksi. Levyllä Jarkkoa säestävät Mikko Kosonen (flyygeli), Lauri Porra (kitara), Mikko Kaakkuriniemi (basso) ja Janne Huttunen (rummut). Lisäksi albumilla kuullaan mm. Bratislava Symphony Orchestraa ja Kaisaniemen ala-asteen lapsikuoroa. Samoja kuultiin myös jo Romanssi-albumilla.
Alone-biisin ovat kirjoittaneet Billy Steinberg ja Tom Kelly, ja he ovat myös alkuperäiset esittäjät. Kaksikko julkaisi i-Ten-nimen alla vuonna 1983 albumin Taking a Cold Look, jolta biisi löytyy. Tunnetuimmaksi kappaleen on tehnyt amerikkalainen rock-bändi Heart, joka julkaisi oman versionsa vuonna 1987.
Kun Jarkko kumppaneineen julkaisee musiikkia, niin tietää jo kuuntelematta, että laatua on luvassa. Sanoisin, että aika vahvoilla ollaan, kun ensimmäiset kylmät väreet tulivat ensimmäisen säkeistön päättävässä alone-sanassa.
Vaikka biisi on ennestään (liiankin) tuttu, niin Jarkko onnistui tekemään siitä raikkaan version ja tuntuu, että sanoituskin sai uudenlaisen tarinan taakseen. Vaikka covereissa on puolensa ja puolensa, niin hyvin tehtynä ne voivat olla kunnianosoitus vanhalle ja samalla kertoa coveroivasta artistista uusia puolia. Tässä on onnistuttu molemmissa.
Holy Diver on Dio-heviyhtyeen samannimisen debyyttialbumin ensimmäinen single vuodelta 1983. Ronnie James Dio on kirjoittanut ja tuottanut biisin.
Dio on kertonut, että sanat kertovat erään planeetan kristushahmosta, joka uhraa itsensä kansansa armahduksen vuoksi. Kun tämä nykyinen kansa saa tietää, että pelastaja on jättämässä heitä auttaakseen muidenkin planeettojen ihmisiä, niin jo pelastetun planeetan kansa haluaisi pelastajansa jäävän mieluummin heidän luokseen.
Holy Diver on tuttu biisi, mutta se ei ole vielä päätynyt omien suosikkieni joukkoon. Kun nyt tutustuin biisin sanoihin tarkemmin ja katsoin Dion haastattelun aiheesta, biisi tuntui heräävän eloon, ja ehkä täytyy parantaa yleissivistystä tutustumalla paremmin Dion tuotantoon. Sanoitus on Holy Diverissa monitahoinen ja hyvin tehty, ja sen syvyyksiin sukeltaa mielellään tarkemminkin.
Omassa versiossaan Jarkko ottaa teatraalisemman tarinankerrontatulkinnan. Tämä versio on musikaalisempi ja herkempi kuin alkuperäinen, metallista asennetta unohtamatta. Jarkko aloittaa pehmeän käheästi kuiskaillen pianon säestyksellä, jonka jälkeen biisi räjähtää osaksi universumia pala kerrallaan. Dion kasariversio on mielestäni synkempi, jossa tuomiopäivä on käsillä ja ihmisten mielet ovat jo turmeltuneet ja jonkinlainen pelastus todella olisi tarpeen. Jarkon tulkinnassa puolestaan toivoa ei ole vielä menetetty ja tuomipäivän siirtäminen on vielä mahdollista. Vähän on tulee sellaiset fiilikset, että siinä missä Dio on Saatanan kätyri, joka kertoo ihmiskunnan tuhosta, Jarkko on se viimeinen toivon ritari, jonka äänen avulla mustat pilvet voivat vielä väistyä.
I Want to Know What Love Is on alunperin Foreigner-bändin sinkkujulkaisu vuodelta 1984, ja sen on kirjoittanut Mick Jones.
Ihan varma en ole, mutta kuulostaisi siltä, että biisin intro alkaa kontrabasson näppäilyllä, ja sitä kyllä kuuntelisi pidempäänkin. Matalan tummia musiikin sävyjä, joihin Jarkon pehmeä ääni sulautuu täydellisesti.
I want to know what love is on soinut niin paljon joka puolella, että en jaksa sitä enää kuunnella alkuperäisenä versiona. Mutta. Eipä tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja tietääkseen, että biisi palaa kuunteluun Jarkon versiona. Upea päivitys puhkikuluneelle klassikolle, joka muuttui imelästä rakkauslaulusta vaikuttavaksi tarinaksi.
Johnny Boy on Gary Mooren tekemä ja esittämä biisi, joka löytyy vuoden 1987 albumilta Wild Frontier.
Johnny Boyta en muista kuulleeni aiemmin, joten kuuntelin myös Garyn Mooren alkuperäisversion, jossa on kaunista irlantilaisten nummien ja raikkaiden tuulien tunnelmaa. Johan tuo alkuperäinenkin sai herkistymään kauniin melodiansa ansiosta, joten osasin arvata, kuinka Jarkon kanssa käy. Biisi alkaa samantyyppisissä tunnelmissa, mutta Jarkolle ominaiseen tapaan hieman suurempana ja sävelet tuntuvat kattavan koko Irlannin ja jatkuvan yli merien.
Varsinkin näin viileinä loppuvuoden päivinä biisi tuntuu sopivan täydellisesti hieman jopa haikeisiin tunnelmiin.
Biisin sanoissa ja melodiassa on jotain samanlaista kauneutta kuin mitä André Rieu välittää viulunsoitollaan. En muista, mitä biisiä häneltä ensimmäistä kertaa kuuntelin, mutta liikutuin syvästi hänen välittämänsä musiikin kauneudesta. Samoin kävi Johnny Boyssa. Biisissä on koskettavaa pehmeyttä, ja ajatuksia herättävä tarina, jota en kyennyt kuivin silmin kuuntelemaan.
Jarkon Johnny Boyta kuunnellessa voi hyvin aistia vuorien takana soivat kuiskaukset ja aamukasteessa häilyvän hymyn.
“When the leaves have turned to brown
And winter is due
As I watch the sun go down
I’ll think of you“
Vain kotka lentää aurinkoon -biisin alkuperäinen nimi on El Cóndor pasa, jonka on säveltänyt samannimiseen musikaaliin perulainen säveltäjä Daniel Alomía Robles vuonna 1913.
Tunnetuimmaksi biisin on epäilemättä tehnyt Simon and Garfunkel vuoden 1970 versiollaan.
Tykkään biisin raskaammasta toteutuksesta, sillä se sopii hyvin suomenkieliseen tekstiin ja myrskyisiin tunnelmiin, joissa katsellaan kohti teräksenharmaata taivasta tietäen, että jostain löytyy ainutlaatuista vapautta ja rauhaa sielulle. Valoisemmat huomiset odottavat löytäjäänsä, mutta kaikki eivät pääse irtautumaan vapautuakseen. Vakuuttavaa ja suurieleistä tulkintaa Jarkolta, jälleen kerran.
Lilja, ruusu, kirsikkapuu on alkuperäiseltä nimeltään Scarborough Fair, joka on englantilainen sävelmä vuodelta 1670 (tai vanhempi) ja perustuu skotlantilaiseen The Elfin Knight -balladiin.
Tämänkin biisin on tehnyt tunnetuksi Simon and Garfunkel julkaisemalla oman versionsa vuonna 1966. Biisiä ovat versioineet myös Sarah Brightman ja doom-metal-yhtye My Dying Bride.
Suomeksi biisin ovat levyttäneet Sammy ja Kirka Babitzin sekä Pave Maijanen, ja suomenkielisistä sanoista vastasi Pertti Reponen.
Biisissä on miellyttävän rauhallinen alku kitaran tahdittamana, jossa Jarkko matalalla muisteluhenkisellä tulkinallaan herättää tekstin eloon sana kerrallaan. Biisiin saadaan massiivisuutta ja dramaattisuutta kuorovahvistuksella, joka viimeistään iskee tajuntaan kuin metallinen leka. Hienona kontrastina Jarkolta kuullaan kerrassaan ihania korkeitakin ääniä, jotka tuovat biisiin uusia ulottuvuuksia.
Pidän myös siitä, miten biisi sopii edellisen tekstin seuraajaksi. Vain kotka lentää aurinkoon -kappaleessa kaipaillaan kohti vapautta ja kirkkautta, ja tämä on kuin tarina ennen ja jälkeen niitä hetkiä. Ja lopulta linnun laulu vaientuu, ehkä siihen myrskyn pauhuun, kun aurinkoon ei ehdittykään eikä keskeneräisiä asioita saatu valmiiksi.
Wasted Years on Adrian Smithin kirjoittama Iron Maidenin sinkku vuodelta 1986.
Ei ehkä pitäisi sanoa tätä ääneen, mutten ole oikein päässyt Iron Maidenin tuotantoon kiinni, joten heidän kohdallaan biisituntemus on varsin heikko. Joitain biisejä joskus kuuntelin, mutta kun ne eivät ottaneet tuulta alleen, niin en ole sen jälkeen edes yrittänyt. Siitä on yli kymmenen vuotta, joten voisihan tässä yrittää uudestaan. Näköjään alkuperäisbiisillä on Spotifyssa yli 46 miljoonaa kuuntelukertaa eli jonkinlainen metalli-klassikko taitaa olla käsillä. Kivittämistä odotellessa käydään Jarkon version pariin.
Alkuperäinen kasaribiisi on muutettu tyylikkäästi sinfoniaorkesterin avulla omanlaisekseen versioksi, jossa Jarkko pääsee näyttämään vahvuuksiaan ottamalla koko biisin omakseen. Se soljuu eteenpäin vaivattomasti ja jää mieleen yhtenä levyn huippuhetkenä. Vaikka nyt ollaankin sellaisen kokonaisuuden parissa, josta on vaikea löytää vaisuja tai turhia hetkiä.
Olen huomannut tässä vuosien myötä, että Jarkko osaa tehdä covereista omiaan ja kunnioittaa alkuperäistä siten, ettei uusi versio ärsytä tai kyllästytä. Monien artistien kohdalla toivon uutta omaa musaa, koska coverit eivät useasti tarjoa paljoakaan, mutta Jarkko on mielestäni siitä poikkeuksellinen tulkitsija, että häneltä odottaa lähes yhtä innokkaasti covereita kuin omaakin matskua.
Still Loving You:n alkuperäinen Scorpionsin biisi ilmestyi vuonna 1984, ja sen ovat kirjoittaneet Rudolf Schenker ja Klaus Meine.
Scorpionsilla on monia hienoja ja klassikoiksi muodostuneita biisejä, ja Still loving you lukeutuu yhdeksi niistä. Vaikka tätä on paljon kuunnellutkin, niin silti tätä jaksaa kuunnella vieläkin. Sonata arctica teki tästä vuonna 2003 oman, upean versionsa. Ja Tony Kakko on aivan ihana hänkin.
On ainutlaatuisen tuntuista kuunnella näitä kasaribiisejä Jarkon käsittelyssä, sillä vaikka niistä huokuu väistämättä se 80-luvun tunnelma läpi, niin silti ne ovat ajankohtaisia, raikkaita ja jopa muuttuneet tällä albumilla vuosikymmenestä riippumattomaksi toteutukseksi. Kyllähän tässäkin kylmät väreet kulkevat kropan läpi toistuvasti. Vaikka Jarkko laulaa vaivattomasti korkeudelta kuin korkeudelta, niin pidän kyllä erityisesti hänen matalammista äänistään. Tässä ollaan taas pilvien yläpuolella ihailemassa äänen ilmoja halkaisevia värähtelyjä. Vähän tulee mieleen, että tästä voisi tehdä musavideon, jossa Jarkko seisoo vuoren korkeimmalle huipulla tukka tuulessa hulmuten.
Metallisydän on alunperin Teräsbetonin biisi vuodelta 2005, ja löytyy albumilta Metallitotuus.
Hieno uudelleenversiointi tutusta biisistä, johon sinfoniaorkesterin mukanaolo tuo vaikuttavaa nostetta kokonaisuuteen. Jarkon tulkinnassa on enemmän syvyyttä kuin 14 vuotta sitten, joten kyllä eletyn elämän vaikutukset kuuluvat. Vuoden 2019 versio on herkempi ja pelkistetympi, jossa poikamaisen voittamattomuuden ja myrskyn pojan tilalle, tai no, rinnalle on tullut positiivista aikuisuutta. Nuoruuden uho on muuttunut itsevarmuudeksi ja elämänmakuiseksi vahvuudeksi, kun äänenväritkin ovat syvemmät. Tulee mieleen, että aluksi ollaa oltu yksi joukosta, ja nyt on kasvettu ja noustu joukonjohtajaksi ja rohkaisijaksi.
Aikoinaan tuli Metallitotuus-albumin biisejä luukutettua paljonkin, joten tästä tulee aikamoiset nostalgiafiilikset. Silloin lukioaikana tämä oli yksi voimabiisi, jonka avulla jaksoi alakulon hetket ja erinäiset kyllästymiset maailmaan. Upea biisi, ja ihana Jarkko.
Jarkko kumppaneineen tarjoili taas vajaan tunnin mittaisen, upean musiikillisen elämyksen. Totuttuun tapaan seikkailtiin tunnetiloista toiseen silmien kuivailuista mahtaviin väristyksiin ja jopa nostalgiaan. Jarkko on harvinaislaatuinen artisti, joka tekee aitoa musiikkia, jossa painotetaan laadukkaita toteutuksia ja ainutlaatuista tulkintaa sen sijaan, että tehtäisiin ns. varmoja listahittejä. Vaikka Jarkolta tuleekin enemmän covereita niin albumeille kuin keikoillekin, niin hän onnistuu silti tekemään niistä uusia ja ainutlaatuisia versioita, joita kuuntelee mielummin kuin monia viime vuosien uusia biisejä.
Eipä tästä Jarkon albumista tähän loppuun enää mitään uutta sanottavaa ole, joten vahva suositus, jos tämäntyyppinen tyyli iskee.
Artisti: Jarkko Ahola
Albumi: Metallisydän
Biisejä albumilla: 11
Julkaisuajankohta: 10/2019
Koukuttavin biisi: Johnny Boy
Heikoin hetki: Old Man