30.11.2016
Jarkko Ahola: Romanssi | Täydellinen kokonaisuus
Jarkko Ahola on suurelle yleisölle varmasti tunnetuin Teräsbetoni-metalliyhtyeestä, mutta on mies tehnyt paljon muutakin. Jarkko on ollut mukana mm. Raskasta joulua -kokoonpanossa, julkaissut kaksi albumillista jouluisia cover-biisejä, esiintynyt muiden artistien levyillä ja tehnyt englanninkielistä musiikkia AHOLA-yhtyeessä.
Romanssi-albumin aloitusraita Pilvi taivaan peittää on suomennos Leslie Reedin ja Jackien Raen kirjoittamasta ja Engelbert Humperdinckin esittämästä When There’s No You -kappaleesta, joka julkaistiin vuonna 1971. Suomenkieliset sanat kappaleeseen on tehnyt Vexi Salmi, ja kappaleen on ennen Jarkkoa esittänyt Pepe Willberg ja Kari Tapio.
Jarkon versio on voimakas ja vakuuttava aloitus, jossa on jokaisen vuodenajan kattavaa tunnelmaa. Usein iskelmälaulajista sanotaan, että heillä on sinivalkoinen ääni, mutta tämän aloitusraidan perusteella antaisin sen leiman myös Jarkolle, sinivalkoinen metalliääni. Hän tulkitsee tarinan henkeäsalpaavan mahtipontisesti, mutta samaan aikaan äärimäisen herkästi.
Täytyi heti tämän biisin puolivälissä selata levyn kansilehtisen loppuun ja tarkistaa, mikä orkesteri oikein soittaakaan taustoja. Niin tahdikasta ja kaunista tulkinnan vahvistamista tämän Bratislavan sinfoniaorkesterin (Bratislava Symphony Orchestra) puolelta, että Jarkon äänen ohella se vangitsee kuulijan alle minuutissa.
Minä olen muistanut, Sä saat mut kyyneliin ja Love of My Life
Kim Lönnholm on vuonna 1989 tehnyt tunnetuksi ja klassikoksi Minä olen muistanut -haikailun, joka on Edu Kettusen käsialaa. Olen aina pitänyt biisistä kovasti, joten jo etukäteen pelkäsin, että Jarkon käsittelyssä biisiä tuskin saattaa kuivin silmin kuunnella. Vetistelyksi se arvattavasti menikin, ja kuunnelkaapa biisissä soivia jousia! Kun kuuntelin tätä ensimmäistä kertaa, aiheutti jousien ja Aholan yhteistyö kropassa kokonaisvaltaiset väristykset aina varpaista käsivarsiin ja selkärankaan. Niin huikeasti toteutettu ja versioitu biisi, että melkein alkuperäinenkin kalpenee. Ja se on jo paljon se.
Sä saat mun kyyneliin alkuperäisversio Crying on vuodelta 1962 ja sen on kirjoittanut Joe Melson ja Roy Orbison, josta jälkimmäinen on sen myös esittänyt. Suomenkieliset sanat ovat Jarkon käsialaa ja mielestäni ne ovat onnistuneet. Teksti noudattelee alkuperäisen ajatusta, mutta siihen on tuotu omaa sävyä ja suomenkieliset sanat on saatu istumaan melodiaan tyylikkäästi.
Levylle on nyt valikoitunut Queenilta biisi Love of My Life, joka on julkaistu vuonna 1975, ja luonnollisesti on Freddie Mercuryn käsialaa. Inspiraationa on ollut Mary Austin, jonka kanssa Freddie oli pitkässä suhteessa. Freddie Mercury on ilmiömäinen tulkitsija ja tämän matoisen maan päältä ei kovin montaa toista löydy, joka pääsisi tulkintojen koskettavuudessa edes lähelle. Monet artistit ja Idolsin koelaulajat ovat tulkinneet Queenia, mutta yrittämiseksi se on usein jäänyt. Jarkko Ahola on niitä harvoja artisteja, jotka voivat laulaa Queenia, eikä kuulijan tee mieli vajota maan alle myötähäpeästä. Jarkko osaa tehdä tällekin biisille oikeutta, koska hännen äänialansa riittää loistavasti kattamaan biisin vaativuuden ja se, miten hän kertoo tekstin tarinaa kuulijalle, on ilmiömäistä. Kyllä tätä kappaletta ja taustan jousia huomaa kuuntelevansa lähes hengittämättä.
Kuutamon poika ja Laulu oravasta
Kuutamon poika on Mecano-bändin vuoden 1986 biisi Hijo de la luna, jonka on kirjoittanut José María Cano. Alkuperäinen biisi ei ollut minulle aiemmin tuttu, mutta nyt tutustuin myös siihen, ja onpas hieno kerrassaan. Taisikin löytyä uusi biisi lisättäväksi soittolistalle. Kuutamon pojan suomenkielisistä sanoista vastaa Liisa Ryömä. Biisissä on draamaa ja runollisuutta, ja siihen on saatu luotua yön tunnelmaa, pimeitä metsiä ja hohtavaa kuunvaloa. Hieno kertomus, jonka Jarkko ottaa jälleen omakseen.
Laulu oravasta on Aleksis Kiven sanoittama runo, joka alunperin löytyy Seitsemän veljestä -kirjasta. Kivi on onnistunut luomaan upean, suomalaisen melankolisen ja rauhallisen tunnelman runoon, ja se on koskettava ilman sävellystä ja laulun tulkintaakin.
Laulu oravasta -kappaletta ovat tulkinneet monet artistit Jarkon lisäksi. Olavi Uusivirran tulkinta on satukirjamaisempi ja jää mielestäni hieman vaisuksi, vaikka hienosti mies toki tulkitseekin. Tämä voisi sopia paremmin juuri lastenlevylle. Lauluyhtye Rajaton tulkitsee oravalaulun täydellisillä harmonioilla.
Jarkko luo biisiin herkkyyttä ja syvyyttä, joista tulee kuulijalle olo, että orava on kokenut monenlaista ennen sammalvuoteenseensa päätymistä. Pidän eniten tästä Jarkon sanoihin tuomasta näkökulmasta, sillä se koskettaa syvälle melankolisella sävyllään ja biisi tuntuu monitulkinnaisemmalta kuin mitä ensiksi ajattelisi.
Romanssi, Kyyneleet ja Jos nyt menet pois
Romanssi on Nils Fougstedtin säveltämä ja Reino Hirvisepän eli Reino Palmrothin sanoittama klassikkobiisi vuodelta 1943. Biisin esitti Leif Wager elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi.
Jarkon käsittelyssä biisi ei ole mene imeläksi rakkauslauluksi (eikä sitä ole alkuperäinenkään vaan siinä on sitä vanhaa Suomi-filmitunnelmaa) vaan puhtainta kauneutta musiikin muodossa. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että kun Jarkko laulaa “oi, sallithan, että mä suutelen sinisilmiäs, armahain“, niin tuskinpa tämän tulkinnan lumoissa löytyisi montaakaan naista (tai miksei miestäkin), joka vastaisi Jarkolle kieltävästi.
Kyyneleet on alkuperäiseltä nimeltään The Crying Game, jonka on kirjoittanut Geoffrey Stephens ja esittäjä vuonna 1964 on ollut Dave Berry. Suomenkieliset sanat on Pekka Erosen käsialaa. Kaunis kappale, joka ei ole levyn suosikkejani, mutta kyllähän Jarkko tämänkin tarinan syvyyksiin hyvin sukeltaa ja tuo sen lähelle kuulijaa.
Jos nyt menet pois on vuodelta 1959 ja alkuperältään ranskankielinen. Ne me quitte pas –biisin on sanoittanut ja esittänyt belgialainen Jaques Brel, ja covereita on tehty useampiakin, myös englanniksi nimellä If You Go Away Roc McKuen toimesta. Saukki on tehnyt suomenkieliset sanat ja vuonna 1968 biisin ovat laulaneet ainakin Anki Lindqvist ja Brita Koivunen.
En ole alkuperäistä tai edes suomenkielisiä versioita kovinkaan paljon kuunnellut, vaikka ikivihreä biisi onkin. Jarkko onnistuu mielestäni luomaan jälleen nykyaikaisen version, joka voisi hyvin olla tehty hiljattain. Ja näistä neljästä kuuntelemastani versiosta Jarkolla on vahvin ja monipuolisin ääni, ja tulkinnassa on biisin sopivaa paatosta ja epätoivoa. Jostain syystä Jarkon tulkinnasta tulee mieleen yksinään kartanon parvekkeella istuva mies, joka salaa katselee öisellä pihalla kävelevää ihastuksen kohdettaan. Kumpikaan ei ole saanut unta, mutta eri syistä. Naisella ehkä on vain ollut kuuma, mutta laulun kertoja on kitunut rakkautensa tuskassa.
Muisto vain jää
Muisto vain jää päättää tunteikkaan albumin. Alkuperäinen kappale Only a Fool Breaks His Own Heart on Norman Bergenin ja Shelly Coburnin kirjoittama biisi vuodelta 1964, jonka äänitti Arthur Prysock vuonna 1965. Sen jälkeen biisin on levyttänyt useampi artisti, mm. Tom Jones. Ja suomeksi sen on levyttänyt Jouko ja Kosti, ja Kari Tapio. Juha “Junnu” Vainio on tehnyt biisiin tyylikkäät sanat. Arvostan suuresti Junnun tekstejä, joten onkin hienoa kuulla niitä myös Jarkon tulkitsemana. Teksti tuskin kaipaa enempää avaamista; se lienee aika monelle iskelmää kuuntelevalle tuttu ennestään. Biisissä käytetty lapsikuoro (Kaisaniemen ala-asteen 5C) oli yllättävä, mutta upea ja biisin sanomaan sopiva lisä. Se toi sen kuuluisan viimesilauksen.
Romanssi on pitkään odotettu levy ja odotus on palkittu. Jarkko käsittelee tunnettuja klassikoita omaleimaisella tyylillään, jossa ääntä ei säästellä ja sovituksissa on ripaus metallia mukana, vaikka kevyen musiikin klassikoiden parissa paljon pyöritäänkin. Romanssin tulkinnoissa on herkkyyttä ja voimaa, ja biisit saavat uuden elämän ja jos en paremmin tietäisi, voisin kuvitella, että biisit olisi tehty nimenomaan Jarkkoa ajatellen. Biisi kuin biisi, Jarkko ottaa sen poikkeuksetta nimiinsä.
Merkittävässä asemassa on myös taustoja soittava Bratislavan sinfoniaorkesteri, jonka soitto vangitsee samoin kuin Jarkon ääni. Sovitukset ovat omaa luokkaansa, ja on huikeaa kuunnella, miten lahjakkaat muusikot soittavat todella mahtipontisesti, mutta samaan aikaan herkästi ja syvälle koskettaen. Tämän albumin perusteella voisin aivan hyvin mennä kuuntelemaan pelkästään tuota sinfoniaorkesteriakin.
Musiikki on siitä mahtavaa, että kun se tavoittaa aidosti, käy kuulija läpi aikamoisen tunneskaalan. Romanssi itketti, kosketti ja ilahdutti. Albumi on musiikkia suurella sydämellä, sillä se tuntui konkreettisesti ottavan otteen ja vievän täysin mukanaan kauneuteen pois tästä ankeasta marraskuusta. Kuten joka kerta Jarkko Aholaa kuunnellessani, niin nytkin vain toistuvasti mietin, miten voi miehellä olla näin huikea ääni.
Artisti: Jarkko Ahola
Albumi: Romanssi
Biisejä albumilla: 11
Julkaisuajankohta: 2016
Koukuttavin biisi: Minä olen muistanut
Heikoin hetki: –