12.11.2020
Leevi and the Leavings: Suuteleminen kielletty | Muotitietoinen matkaa hevosella Helsinkiin
Leevi and the Leavingsin Suuteleminen kielletty -debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1980, ja tunnetuimpia biisejä ovat Muotitietoinen ja Tuhannen markan seteli, joka oli vuosia Urheiluruudun tunnari. Leevi and the Leavingsin saundista vastasi Gösta Sundqvist, Risto Paananen, Juha Karastie ja Jarmo Leivo, joka tuli Reijo Innan tilalle rumpaliksi. Myös Innan osuuksia kuullaan levyllä, vaikka hän erosi yhtyeestä kesken äänitysten. Taustalauluissa kuullaan Göstan siskoa Haije Sundqvistia.
Debyyttialbumilla on omassa Leevi-historiassani varsin merkittävä paikka, vaikka se ei olekaan ensimmäinen kosketukseni yhtyeen musiikkiin. Tutustuin 90-luvun puolella (1996/1997) Göstan luotsaamaan kokoonpanoon, ja Suuteleminen kielletty oli yksi niistä, jonka kohdalla kirjaston laina-aika kävi usein varsin lyhyeksi. Lopulta kyllästyin jatkuvasti juoksemaan kirjastossa yhden levyn takia – tämä siis aikana, jolloin uusiminen piti tehdä tiskillä. Niinpä pyysin albumia joululahjaksi ja kun se paketista kuoriutui, lukkiuduin huoneeseeni ja uppouduin biisien maailmaan aivan kuin en olisi niitä koskaan aiemmin kuunnellut.
Ei se tyttö tule takaisin -aloitusraidassa Jörn Donner esittelee Leevi and the leavingsin. Siitä hetkestä alkaa yhdenlainen aikakausi suomalaisen musiikin historiassa, sillä Gösta kumppaneineen loi unohtumattomia ja koskettavia tarinoita elämän sattumuksista ja ennen kaikkea ihmisistä. Aikoinaan, tai no toki vieläkin, ESTTT:n teksti huvitti kovasti, sillä se osoitti Leevien humoristisemman puolen, vaikka kyseessä olikin viisitoistavuotiaalle laulun kertojalle hyvin vakava paikka. Eihän se ole kivaa nolata itseään niin pahasti, että tyttö ei siitä koskaan toivu ja häipyy kuvioista. Näin se nuoren sydän särkyy.
Olen aina pitänyt hyvänä valintana sitä, että Sua rakastan – ja Itke en -kappaleet tulevat peräkkäin. Ensin luodaan suomalaisen miehen tunnemaisemaa, joka on selkeää ilman ylimääräistä hempeilyjä. Nainen olisi toivonut vähän enemmän sanoja ja tekoja, joten pieleenhän suhde meni. Biisin haikeutta korostavat naisäänen taustalaulut, jotka ovat kuin lohduttavia silittelyitä lauantai-illan kaipuussa. Sen jälkeen siirrytään miehen vakuutteluihin, että eihän tässä nyt mitään itketä. Surumielinen ja aito teksti, mutta pienellä lallatuksella ja tempon nopeutuksella saadaan tunnelmaan kertojan kannalta epäaitoa kepeyttä, ja juuri tämä tekee kappaleesta mielenkiintoisen.
Carolinassa kuullaan yksi suosikeistani Göstan kynästä: “En tekosyitä tahdo kuulla, niitä keksin kyllä itsekin.” Lause ei tarvitse sen kummempia selittelyjä, sillä se yksinkertaisesti pitää sisällään kaiken tarvittavan. Biisi on hienosti tiivistetty tarina tossusta, mutta kunnollisesta miehestä, joka on kyllästynyt naisensa huiteluihin ja yrittää esittää, että kyllä hänessäkin on luonnetta ja sisua.
Pikkutyttö on alusta asti ollut yksi suosikkejani tältä albumilta. Rehellisyyden nimissä voisin tietysti sanoa niin melkein jokaisesta LATL:n biisistä, mutta silti joukossa on niitä, jotka ovat vähän enemmän. Pikkutyttö kertoo alaikäisestä, joka on ihastunut vanhempaan mieheen ja toivoo, että he voisivat viettää aikaa yhdessä enemmänkin. Pikkutytöttelyllä laulun kertoja osoittaa nuorelle paikkansa ja pitää huolen, että asia tulee selväksi. Tärkeä tarina, joka on kerrottu kevyen letkeän rytmin siivittämänä. Kaunis melodia ja Göstan pehmeä tulkinta tekevät biisistä lämmintunnelmaisen pop-kappaleen, joka kuulostaa ajattomalta yhä vuonna 2020.
Suuteleminen kielletty -pitkäsoitolla on laaja otanta erilaisten ihmisten kohtaloita. Kokonaisuus on kuin kerrostalo, jossa jokainen asukki on saanut oman äänensä kuuluviin edes muutaman minuutin ajaksi. Biisit ovat aitoja iloja, turhautumisia ja kaipauksia suoraan kansan riveistä. Vaikka tarinat tuntuvat kevyiltä, on monissa takana syvältä kumpuavia tunteita. Neiti Nieminen on hauskankuuloinen tarina viisikymppisestä vanhastapiiasta, joka nojautuu menneisyyteen, kun nykyisyys alkaa olla ohi. Taustalta nousee kuitenkin esille huoli kalvavasta yksinäisyydestä, jossa ainut kosketus ihmisiin on naapureiden salakuuntelu. Neiti Nieminen voi olla rasittava ja kärttyinen kerrostalokyttääjä, joka oikeastaan vain haluaisi enemmän ihmiskontakteja, mutta ei tiedä, miten olla sosiaalinen.
Leavingsin kerrostaloon mahtuu myös tyttöjen suosiota toivova nuorimies (Muotitietoinen), vanhoja hyviä aikoja haikaileva pariskunta (Enää ei olla niinkuin ennen), naisensa perään huuteleva mies (Jos lähdet Laila…), naisia stalkkaava ressukka (Ei tytöt sitä tietää saa) ja parempaan huomiseen uskova nainen, joka ei silti ole varma, että kaikki todella muuttuu paremmaksi (Anna (ehkä huomenna on kaikki toisin)).
Suuteleminen kielletty pitää sisällään koskettavia kertomuksia, joissa osassa ei enää suudella, osassa ei saa suudella ja toisia ei ole koskaan suudeltu. Albumi on elämänmakuinen kooste erilaisia lyhytelokuvia, joiden hahmoja kohtaan kuulija tuntee suurta sympatiaa ja tietää juuri, millaisia ihmisiä kunkin tarinan takana on. Gösta on ilmiömäinen sanoittaja, jonka jo debyyttialbumi osoittaa. Kappaleet ovat persoonallisia, joissa vakavia tekstejä kevennetään soljuvilla rytmeillä ja humoristisillakin sanavalinnoilla ja toisaalta iloisempiin teksteihin saatetaan taustojen avulla tuoda totisempaa tunnelmaa. Mielestäni albumilla yksikään biisi ei kuulosta raakileelta tai oman äänen hakemiselta vaan Leavings-saundi on jo syntynyt.
On vaikea uskoa, että albumi on 40 vuotta vanha. Leevien musiikissa upeaa on juuri se, että alkupään biisit voisivat ihan yhtä hyvin kertoa tämän päivän ihmisistä, vaikka harva ehkä nykyisin lähtisikään hevosella Helsinkiin.
Artisti: Leevi and the Leavings
Albumi: Suuteleminen kielletty
Biisejä albumilla: 14
Julkaisuajankohta: 1980
Koukuttavin biisi: Ei tytöt sitä tietää saa
Heikoin hetki: –