Elastinen feat. -sarjassa Elastinen ja Hector tekivät biisin Stadi on niin snadi. Ensin kaksikko kävi Stadikan tornissa katselemassa näköaloja ja sitten melomassa (tai uimassa). Sitten oli aika pohtia, millainen biisi tehdään ja mistä aiheesta. Aihe löytyi nopeasti: stadi ja aamuyön tunnelmat.

Stadi on niin snadi yllätti kuten Anna Puunkin kanssa tehty Kesä ´99. Tämän jakson biisi yllätti nimenomaan sillä, miten täydellisesti se kuvaa omia fiiliksiä.

Tuli tästä mieleen ne tilanteet, kun löytyy joku, joka kokee asiakseen mollata tietystä kaupungista tulevaa ihmistä. Mulla on joissain tilanteissa ja porukoissa tullut vastaan se, että jos on Helsingistä, niin ei saisi sanoa ääneen tykkäävänsä Helsingistä. Se koetaan omahyväisyydeksi ja jostain syystä kuvitellaan, että se on muilta ihmisiltä ja heidän kotiseuturakkaudestaan pois, jos helsinkiläinen on ylpeä omastaan. Kuitenkin, jos diggaa omaa kaupunkiaan, ei se tarkoita sitä, etteikö voisi nauttia muistakin kaupungeista, erilaisista ihmisistä ja murteista. Mulle Helsinki on rakas kotikaupunki, mutta samaan aikaan tykkään todella paljon matkustaa eri puolille Suomea, vertailla tapoja puhua ja sitä, millaisia eroja ja samankaltaisuuksia maan eri kolkissa asuvien suomalaisten väliltä löytyy. Koska mä olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi saada olla ylpeitä omasta kotiseudustaan, niin en ymmärrä, miksi jonkun toisen kotiseuturakkaus olisi toista parempaa tai huonompaa. Ja luonnollisesti sopivassa kilpailu- ja naapurirakkaushengessä heitetyt vitsit ovat täysin fine ja niitä pitääkin olla, mutta tosissaan tehty mollaaminen ei oo yhtään fine.

Stadi on niin snadi -biisissä todella kiteytyy se aamuöinen ja aamuinen Helsinki, ja etenkin kesäinen kaupunki. Tyhjät kadut, horisontin takaa nouseva aurinko, hiljaiset puistot ja aamun merellinen tuoksu. Kun vielä tein yötöitä ja pääsin aamulla lähtemään kotiin, oli uuteen päivään herävää Helsinki lähes taianomainen paikka. Kun kävelin keskustan poikki, niin ainoat seuralaiseni olivat hiljalleen yöuniaan pois haukotteleva tuuli, Aleksanterinkatua varovaisesti silittelevät auringon ensisäteet, yksittäiset taksit, kierrostaan lopettelevat poliisimaijat ja muut työvuoroaan lopettelevat tai aloittelevat sikkarasilmäiset ihmiset. Hetket ennen ilmassa leijuvaa kahvintuoksua tai ennen ratikankiskojen kolinaa ovat jääneet mieleeni lähtemättömästi.

Lisäksi biisi toi vahvasti mieleen ne hetket, kun baarista aamuyön tunteina oli palaamassa takaisin kotiin, mutta bussi olikin juuri mennyt. Etenkin valoisina kesäöinä sitä helposti päätti lähteä kävelemään tuon lyhyen matkan keskustasta Kallioon, ja juuri kirkon vierestä usein löysi sen helpoimman reitin, kun ensin oli ohittanut Hagiksen rannan. Ennen kaikkea biisiin kiteytyy aito kiintymys Helsinkiä kohtaan ja sanoisinkin, että kyseessä on oiva ylistyslaulu aamuiselle pääkaupungillemme. Biisissä on niin paljon juuri sellaista, mihin voin samaistua, että voisin varmasti kirjottaa kilometrin verran vielä lisää niistä fiiliksistä, mitä se herättää. Ehkä lyhyesti ja ytimekkäästi voisi sanoa, että täydellinen biisi Stadista. Kiitos tästä!

“Mä oon niin himassa!”

Kuuntele Youtubessa.