28.10.2013
Keikkaraportti | PMMP Helsingin jäähallilla (jäähyväiskeikka 2013)
Keikkakuvia PMMP:n jäähyväiskeikoilta Helsingin jäähallilta. Liitän kuvien oheen silloin kirjoittamani fiilikset.
PMMP päätti menestyksekkään uransa kahteen (26.10. ja 27.10.) loppuunmyytyyn keikkaan. Tuntuu, etten oikein löydä yhtä tai edes viittä sanaa, millä voisin lyhyesti pistää kahden päivän fiilikset pakettiin. PMMP:n musiikilla on etenkin viimeisinä vuosina ollut minulle suuri merkitys, ja sunnuntaina huomasin, että se onkin ollut suurempi kuin olen tajunnutkaan.
Lisäksi kuvittelin, että olen ohi sen vaiheen, kun vetistellään jonkin bändin jäähyväiskeikalla. Enpä sitten olekaan. Sellaiset tunneskaalat tuli käytyä viikonloppuna läpi, että melkein tuntuu kuin koko sanavarasto olisi ehtynyt.
Lauantain keikka oli mahtava, mutta jäi sunnuntain varjoon. Lauantaina oli sellanen fiilis, että energiaa säästeltiin seuraavalle päivälle, mikä on tietysti ihan hyvä ja fiksua, koska kerranhan sitä vain soitetaan se Viimeinen Keikka.
Jäähallissa nähtiin savua, tulta, ilotulitteita, sydämiä ja paperisilppua. Erikoistehosteissa ei siis säästelty ja valotkin olivat viimeiseen asti suunniteltuja. Ainut, mitä jäin kaipaamaan, oli se Joutsenet-biisin lumisade. Sitä ei saatu, mutta toisaalta biisin valaistus oli jotain aivan mieletöntä, täydellistä tunnelmointia.
Helvetin hyvin menee
Keikoilla edettiin kronologisessa järjestyksessä, eli homma potkaisin käyntiin Rusketusraidoilla. Se oli takuuvarma veto saada jengi kerrasta mukaan ilman pikkuhiljaa etenevää lämmittelyä. Minähän inhosin “Ruskiksia” todella paljon silloin, kun se ilmestyi. Ja bändi yleensä oli mielestäni turha ja odotin sen olevan yhden hitin ihme, mutta kuinkas sitten kävikään. Inhosta kokonaisvaltaiseen rakkauteen.
Yhtyeen ura alkoi sanoilla “helvetin hyvin menee” ja viimeinen keikka päättyi Miran spiikkaukseen “vittuun kaikki“. Siinäpä se.
Oma pitkäaikainen suosikkini on Matoja, joka onneksi kuultiin viimeiselläkin keikalla. Jäähalli antoi tuolle biisille sen ansaitsemat puitteet. Vaikka Matoja on toiminut loistavasti klubikeikoilla, niin tämä jäähalliveto oli enemmän kuin käsittämättömän täydellinen. Vihertävät valot välkkyivät biisin tahdissa, P&M riehuivat savutykkien (hiilihappotykkien?) kanssa ja tunnelma oli kuin mielisairaalan käytäviltä tai helvetin suljettujen ovien takaa. Meinasi siinä kuulijaltakin lähteä järki.
Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä
Yksi etenkin sunnuntain kohokohdista oli kiistämättä Matkalaulu (ja Kesäkaverit). Tuli sellainen fiilis, että siinä vaiheessa kaikille iski tajuntaan, että tässä ollaan nyt viimeistä kertaa. Oikeasti, eikä missään vaihtoehtoisessa todellisuudessa.
En heti keksi vastaavaa yhtä voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta tai yhtä suurta hetkeä, kun koko jäähalli lauloi yhteislauluna täysin palkein koko Matkalaulun alusta loppuun. Kuulosti niin hienolta, niin mahtavalta. Nousi käsikarvat pystyyn ja mietin siinä fiilistellessä, miten upea vaikutus musiikilla on. Miten musiikki yhdistää, parantaa ja itkettääkin.
Pariterapiaassa oli vielä sekopäisempi meno kuin mitä klubikeikoilla, ja tällä terapiaistunnolla kannatti olla mukana. Nyt harmittaa niin vietävästi, ettei tätäkään kuule enää livenä, koska biisi on yksi suosikeistani Veden varaan -albumilta.
Matkalaulu-albumin sovituksina kuultiin ahdistavaakin ahdistavampi Kovemmat kädet, kaikkein hitain Oo siellä jossain mun ja Kiitos feat. Asa.
Eessä siellä on vain valloittamaton
Korkesaari-biisissä mainitut listat oli tehnyt eräs poika, joka oli Paulan sanojen mukaan sunnuntain keikalla paikalla. Kyseinen poika oli kuvannut videota biisiin ja eläinosiot oli kuvannut joku toinen henkilö (nimeä en harmikseni enää muista).
Jäähyväisbiisi Valloittamaton sai sunnuntaina juuri sen tunnelatauksen, jota jo odottelin, niin bändin kuin omaltakin osalta. Ei volloteta liikaa, mutta ollaan silti haikeina ja jättämässä jäähyväisiä.
Lavalla nähtiin myös mm. lauluyhtye Viisi, viulusteja ja vetopasuunisteja. PMMP päätti uransa Tytöt-biisiin. Lauantaina toivoin, että tuo ei olisi viimeinen biisi, mutta sunnuntaina jokin napsahti paikalleen ja tajusin, että Tytöt sopikin lopetusbiisiksi ihan yhtä hyvin kuin jokin muukin. Biisin ajaksi lavalle tulivat Mariska, joka veti räppiosuutensa Miran puolesta ja Jenni Vartiainen. Jos Mariska sai myrskyisät aplodit, niin Jennin astuessa lavalle, syntyi sellainen huutomyrsky, että onneksi oli korvatulpat. Lopulta kuitenkin ilta oli PMMP:n ja kaikki muut jäivät tämän viisikon varjoon.
Kun sunnuntaina astuin jäähallilta ulos, ei enää satanut juurikaan, mutta ratikkapysäkiltä kotiin kävellessä alkoi tihutella. Tuli mieleen, että täydellinen ilma tämän ajanjakson loppumisen kunniaksi. Myös Helsingin taivas eli mukana haikeissa (ja toisaalta hyvin riehakkaissa) lopettajaisissa. Pimeän illan vesitihkussa kävellessäni tuli elävästi mieleen jäähyväiskeikka toukokuulta 2003, jolloin satoi paljon rankemmin. Tuolloin oli Aikakoneen viimeinen keikka ja kyseinen bändi oli ehkä teinivuosieni tärkein. Silloin tuntui, että onko elämää enää sen viimeisen keikan jälkeen, mutta nyt tiedän, että on, koska musiikki elää ja pysyy. Ja ehkä jossain on jo jokin bändi, joka on viittä vaille lyömässä itseään läpi ja odottamassa pääsyä omalla suosikkilistalleni. Ehkä tämän bändin jäähyväiskeikalla ollaan sitten vuonna 2023, jos mennään näin 10 vuoden välein.
Tämä oli mahtava viikonloppu, jonka taatusti muistaa vielä vuosien päästäkin. Kiitos PMMP!
Konsertin settilista
1. Rusketusraidat
2. Odotan
3. Joutsenet
4. Maria Magdaleena
5. Olkaa yksin ja juoskaa karkuun
6. Matoja
7. Kovemmat kädet
8. Päiväkoti
9. Oo siellä jossain mun
10. Joku raja
11. Kiitos
12. Tässä elämä on
13. Leskiäidin tyttäret
14. Kesäkaverit
15. Päät soittaa
16. Lautturi
17. Pariterapiaa
18. Merimiehen vaimo
19. Heliumpallo
20. Jeesus ei tule oletko valmis
21. Rakkaalleni
22. Korkeasaari
23. Koko show
**
24. Pikkuveli
25. Matkalaulu
26. Kohkausrock
**
27. Valloittamaton
28. Tytöt