3.3.2022
Miten tutustuin Jenni Vartiaisen musiikkiin?
Popstars-ohjelma esitteli kiinnostavan ja lahjakkaan laulajanalun
Jenni Vartiaisen muistan jo Popstars-ohjelman koelauluista. Hän jäi mieleeni ensisijaisesti siksi, koska lauloi ysärisuosikkini Aikakoneen Neiti Groove -kappaleen. Sen lisäksi Jennillä oli kaunis ääni ja hän oli hyvin karismaattinen jo tv-ohjelman alkutaipaleella. Samasta ohjelmasta ja myös alkuvaiheista jäi mieleeni Jennin lisäksi muuan Paula Vesala.
Seurasin Popstars-ohjelmaa joka viikko ja koska formaatti oli uusi, jaksoin aina innostua, kun Jenni pääsi askeleen lähemmäs “voittoa”. Gimmeliin päätyivät Jennin lisäksi Susanna Korvala ja Ushma Karnani, joista kummastakaan en tuolloin tykännyt juurikaan. Mielestäni Jenni oli näistä kolmesta alusta asti lahjakkain laulaja ja valovoimaisin esiintyjä. Jennin takia yritin kovasti tykätä Gimmelin musiikista ja menin jopa H&M-vaatekaupassa järjestetylle ensimmäiselle livekeikallekin vain toteamaan, että sävärit jäi saamatta.
Ohjelman edetessä ja biisien soidessa sen taustalla huomasin aika pian, että Gimmelin esittämä musiikki ei koukuttanut. Ainoastaan Roviolla oli sellainen, jonka sinkku oli hetken aikaa hyllyssäni (sen sai eräällä useamman bändin vappukeikalla ilmaiseksi muistaakseni sata ensimmäistä). Olin hyvin pettynyt, että musiikki ei tarjonnut minulle mitään, vaikka taustajoukoissa oli Nylon Beatistinkin tuttu Risto Asikainen. Seurailin silti satunnaisesti uutisointia yhtyeestä, koska toivoin koko ajan, että yhtye ilmoittaisi lopettavansa ja Jenni lähtisi soolouralle, ja halusin olla ensimmäisenä tietoinen, kun niin kävisi. Minulla oli tuolloin vahva usko toivon lisäksi, että näin tulisi jossain vaiheessa käymään. En vain nähnyt vaihtoehtona sitä, että Jennin ainut musiikillinen antisi jäisi Gimmelin tuotantoon.
Odotettu uutinen toteutui: Jenni siirtyy soolouralle
Jossain vaiheessa (ehkä vuonna 2005) jostain aivan täysin käsittämättömästä syystä ostin kaikki Gimmelin kolme albumia. Anttilasta muistaakseni ja maksoin niistä 5 euroa per levy. Yritin kovasti kuunnella biisejä, mutta en vain löytänyt kolmikon yhdessä laulamista biiseistä mitään minua kiinnostavaa, joten kopioin Jennin soolobiisit koneelleni ja myin levyt eteenpäin.
Sitten lopulta tuli niitä uutisia, joita olin odottanut. Ne kertoivat, että huhtikuussa 2007 ilmestyisi Jenni Vartiaisen ensimmäinen soolosinkku, Tunnoton. Olin äärettömän iloinen, mutta samaan aikaan pelkäsin, että mitä jos soolomateriaali on huonoa, jotain Gimmelin tyylistä. Enpä muuten ihan heti muista, että olisin aidosti jännittänyt jonkun toisen artistin materiaalin puolesta niin paljon kuin Jennin kohdalla.
Youtubesta kuuntelin Tunnottoman ensimmäisen kerran ja voi, mikä helpotus! Biisi oli uutta, raikasta ja jännittävää musiikkia! Niin jälkiviisaalta ja kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, niin sinä nimenomaisena hetkenä tiesin, että Jenni Vartiaisen soolourasta tulee menestys. Tai ehkä tietäminen oli sellaista vahvan uskon ja toivon sekoitusta oman suosikkiartistin kykyihin. Ja samalla olin suunnattoman huojentunut, että Jennin soolomatsku oli moninverroin persoonallisempaa ja tarttuvampaa kuin Gimmelin. Tunsin todella suurta intoa siitä, että voisin lähteä seuraamaan Jennin soolouraa heti ensimmäisestä biisistä alkaen.
Sitten julkaistiin tuleva mahtihitti ja keikkojen suurin yhteislaulubiisi: Ihmisten edessä. Biisihän aiheutti jonkinasteisen kohun, koska siinä kerrottiin naisparin välisestä rakkaudesta. Eikä muuten ihan yhdessä ja kahdessa paikassa spekuloitu, että onko se Jenni Vartiainen nyt lesbo vai ei. Vettä myllyyn lisäsi se, että Jenni ei itse kommentoinut asiaa mitenkään, joten sehän totta kai tarkoitti, että laulaja olikin lesbo, vaikka vielä Popstarsissa oli puhunut poikaystävästä. Itse ihmettelin moista pyörittelyä, koska en ymmärtänyt, mitä väliä sillä on, mihin laulaja on suuntautunut. Yks hailee, kunhan musa on hyvää.
Kohua ja hämmennystä seurasi sitten seuraava hämmennys, kun Toinen-sinkku julkaistiin. Nythän se Vartiainen laulaa toisena naisena olemisesta ja toisena osapuolena onkin mies! Eikös sen pitänyt olla lesbo, miksi se nyt miehistä laulaa? Jepjep. On se mielenkiintoista, miten ihmiset ajattelevat biisien kertovan aina laulajasta itsestään. Aina ei oikein ymmärretä, että joskus laulaja vain tulkitsee tarinan, joka häntä kiehtoo, eikä se automaattisesti tarkoita, että artisti itse on toiminut kuten lauluissa sanotaan. Kun kaverini kanssa kerran puhuttiin laulujen teksteistä, niin tuota ajatustapaa käyttäen totesimme, että esimerkiksi Leevi and the Leavingsin Gösta Sundqvist olisi tuolloin ollut mieluummin nainen kuin mies (tai ainakin epävarma sukupuolestaan), nainut kaikkea mikä liikkuu myös Suomen rajojen ulkopuolella, ollut Preeriassa cowboyna ja vankilassakin. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea Nightwishin Tuomas Holopainen olisi ollut ja tehnyt.
Kun Ihmisten edessä -albumi viimein julkaistiin, olin täysin myyty. Se oli uudenlainen ja erilainen kokonaisuus ja ennen kaikkea se pesi Gimmelin musiikin 10-0. Kun seurasin albumin myyntiä, tulin koko ajan vain iloisemmaksi siitä, että muutkin ovat huomanneet Jennin potentiaalin sooloartistina.
Kenties paras sooloartistin poplevy: Seili
Vaikka debyyttialbumi oli upea, se ei silti ollut mitään siihen verrattuna, millaisia säväreitä Seilistä tuli vuonna 2010. Seili oli (ja on) mielestäni koko lailla täydellinen albumi, joka on Jennin neljästä albumista paras. Ensisinkku En haluu kuolla tänä yönä oli jackpot ja samalla uskoni alkoi vahvistua, että Jenni ei tosiaankaan olisi vain yhden hitin tai albumin ihme. Eikä ollutkaan: Seili myi huimia määriä ja keikat olivat turvoksissa innokkaita kuulijoita.
Terra-albumi jatkoi vahvalla linjalla. Sillä on monta huikeaa biisiä, jotka kestävät kuuntelua edelleen. Jos laittaisin nyt Jennin albumit paremmuusjärjestykseen, olisi ykkösenä Seili, jonkinlaisella jaetulla kakkossijalla Terra ja Ihmisten edessä, joista jälkimmäinen ehkä piirun verran parempi. Viimeisenä olisi Monologi, jolta kyllä löytyy kivoja biisejä ja joita sinkkujulkaisujen aikaan kuuntelin paljonkin. Kuitenkin kokonaisuuden vetovoima hiipui aika pian albumin julkaisun jälkeen. Samoihin aikoihin kuuntelin yhä vähemmän Vartiaista, ja hän jopa tipahti Last.fm:n ja Spotifyn vuosikatsaustilastojen kymmenen kuunnelluimman artistin joukosta pois, vaikka oli aiemmin ollut siellä useampana vuotena. En tehnyt mitenkään tietoista päätöstä vähentää Jennin kuuntelemista, se vain jotenkin jäi, vaikka hänellä edelleen tärkeä paikka on musiikkihistoriassani. Ehkä nyt on vain pienen paussin aika, jotta myöhemmin voi taas palata samalla innolla Vartiaisen biisien pariin.
Mielenkiinnolla kuitenkin aina odotan, millaisen paluun musiikin pariin Jenni tekee sitten, kun paluun aika on.