10.7.2023
TOP 10 Suosikkibiisit | Vesala
Olen tykännyt Paula Vesalasta jo PMMP-aikoina ja oikeastaan hän jäi mieleen vauhdikkaalla energiallaan jo Popstarsien koelauluista. Nyt listausvuorossa kymmenen suosikkibiisiäni Vesalan soolotuotannosta. Vesalallahan ei oikeastaan heikkoja biisejä ole, vaan pikemminkin toiset biisit välillä nousevat enemmän esille, kun toiset häipyvät hetkeksi taka-alalle. Nyt lista on aika sinkkubiisipainotteinen. En siis edes tajunnut ennen ennen kuin näin listan koostettuna, mutta en nyt lähde muuttamaan tässä vaiheessa. Toisaalta hyvä syy tehdä myöhemmin toinen listaus, jossa painotus on sitten niissä vähemmän tunnetuissa biiseissä.
10. Sinuun minä jään (Vesala, 2016)
Niin suomifilmimäinen biisi kuin vain voi olla. On koivuja, toukokuista nurmea ja pilvenhattaroita. Keväistä ihastumista ja aitoja tunteita, jotka ottavat täysin valtaansa. Rakkaus roihahtaa, mutta myös päättyy nopeasti. Lyhyestä yhteisestä ajasta huolimatta toinen on tehnyt laulun kertojaan lähtemättömän vaikutuksen.
Kun kuulin tämän ensimmäisen kerran, mielsin tarinan niin, että rakkauden kohde on nukkunut pois ja kertoja muistelee tätä aina, kun kevät pyörähtää uudelleen käyntiin. Haikeaa tunnelmaa korostavat taustalla soivat piano ja jousisoittimet, jotka antavat tilaa Vesalan tunteikkaalle tulkinnalle. Hiljattain kuihtuneet juhlaseppeleet, lähteneet vieraat ja elämän arvaamattomuus sopisivat hyvin ajatukseen, että tässä kenties ollaan hautajaisten jälkeisissä tunnelmissa. Toisaalta hautajaisseppelettä ei välttämättä kutsuttaisi juhlaseppeleeksi. Tai kuka tietää. Joka tapauksessa laulun kertoja on suurien tunteiden ja haikeuden vallassa, koska ei jaksa muistaa, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä ja kaipaa sitä, kun maailma oli rakkauden ansiosta kauniimpi paikka.
Hieno kappale, joka saa pysähtymään ja kuuntelemaan ajatuksella.
9. Uu mama (Näkemiin, melankolia, 2023)
Kepeänoloinen kesäinen rallattelubiisi, joka tekstinsä puolesta edustaa Vesalan kantaaottavampaa puolta.
Että mitä se ulkopuolisille, randomvääpeleille kuuluu, miten nainen pukeutuu, käyttäytyy tai elää. Vaikka vääpeleillä on suuri hinku kommentoida naisen olemusta tai valintoja, ei ne mielipiteet kiinnosta ketään muuta kuin vääpeliä itseään. Ja erinomaisesti huomioidaan se, miten kyseinen tyyppi saattaa olla sellainen persoona, jota nyt ketuttaa jäädä asioiden ulkopuolelle, ja yrittää siksi ääntä pitämällä tulla huomatuksi. Vähän tyyliin, että vedänpä tässä itkupotkuraivarit, niin kyllä joku huomaa mutkin. Biisissä otetaan hyvin kantaa myös siihen, että naisille pitäisi olla tietyt lokerot, johon pitäisi jokaisen osua. Tietenkään nämä tietyntyyppiset mieshenkilöt eivät sitä myönnä, että oma elämä vain on suppeaa ja pipo tiukalla, kun pitää muita kommentoida ja lokeroida. Mielestäni oikein oivallinen sivallus tuokin, että tiiäksä kundi ees, mitä äitis teki, kun sua teki.
Uu mama on niitä biisejä, joiden kohdalla tietää, että ne menee “joillakin” tunteisiin, ja ai että, se on Vesalan rohkeassa tyylissä just parasta.
8. Älä droppaa mun tunnelmaa (Vesala, 2016)
Nykyisin jo ehdoton ykkösvalinta kesäisille soittolistoille. Kaikki on tässä kohdillaan: kivan kepeä rytmi, vähän espanjalaishenkistä kitaraa, kevyet sanat ja ennen kaikkea kuulijalle välittyvä ilo.
Varsinkin näin Pohjolassa tähän on helppo samaistua: on se yksi kesäloma, jolloin grillataan satoi tai paistoi. Liian usein tosiaan sataa. Jos ei rahat riitä, niin leikitään, että se takapiha on Costa Rica. Aurinkovaje voi tulla helpostikin, ja pienikin pilkahdus jo piristää ja lisää kesäfiilistä. Vaikka muuten kesäloma ei menisi kuin Strömsössä, niin ainakin sitä yhtä ankeuttajaa voi pyytää painumaan hiiteen tai vaihtamaan asennetta. Mukaansasempaava biisi, joka kehottaa kaikesta huolimatta katsomaan asioita positiivisen kautta ja fiilistelemään pieniäkin asioita.
Alkuun kuulin delfiinikellukkeet viinikellukkeina, ja no, miksipä ei sekin toimisi.
7. Tytöt ei soita kitaraa (Vesala, 2016)
Toinen debyyttialbumin oivallinen kesäbiisi. Kappaleessa on kunnianosoitusta Leevien suuntaa, kun matka koiran kanssa voi päätyä kapakkaan ja grillikeitaan takana on taivas.
Pikkukylässä tytöt ei soita kitaraa, ja pitää myötäillä yleisiä mielipiteitä. Ratkaisua ongelmiin voi hakea saunan takaa. Oli se sitten kiljutyöpaja tai jotain lopullisempaa.
Laulun kertoja on jumissa ja joutuu seurustelukumppaniinkin tyytymään, kun valinnanvaraa ei oikein ole. Toiminnalle olisi kaipuuta, mutta mitään ei oikeastaan tapahdu kapakan tai saunan lisäksi. Uteliaista tai muuten vain harmillisista naapureistakaan ei pääse eroon, vaikka kuinka korkean aidan rakentaisi. Tarve olisi päästä johonkin, mutta ei välttämättä liian kauas. Ehkä vähän jännittää liian suuret muutokset tai ehkä mahdollisuuksia pitkälle lähtemiseeen ei ole (vielä). Jossain on sitten lopulta lepo jälkeen kaiken vaivan, eli todennäköisesti vasta haudassa.
Monien muiden ohella mieletön livebiisi, ja nyt jo iski pieni haikeus, ettei tätä tulla enää kuulemaan. Ainakaan vähään aikaan.
6. Nyt on lähtö (Etsimässä rauhaa, 2020)
Nyt on lähtö teki suuren vaikutuksen jo keskeneräisenä versiona Alasti-klubilla. Keikkojen kautta biisi nousi yhdeksi suurimmaksi Vesala-suosikikseni.
Laulun kertoja ei koe, että olisi sellainen, joka vapaaehtoisesti haluaisi vaihtaa koko ajan paikkaa ja elää epävakaata, rikkinäistä elämää. Mutta vaihtoehtoja ei ole. On mentävä, hypättävä, poistuttava tilanteesta ennen ennen kuin se äityy sietämättömäksi. Kertoja toivoisi, että voisi pysähtyä ja asettua aloilleen, mutta aina löytyy joku, joka syystä tai toisesta pakottaa taas liikkeelle.
Kertoja näkee parempana lähteä ja olla selvittämättä asioita, varsinkaan niitä umpisolmuja. Toisaalta vastapuoli saattaa käyttää niin suurta voimaa (henkistä tai fyysistä), että historiansa takia kertojalla ei ole enää voimia taistella vastaan, olla vahva ja puolustaa itseään. Tuskin mistään pienestä sydämensärkymisestä tai luottamuksen menettämisestä on kyse, vaan jotain isompaa ja enemmän on tapahtunut.
Vaikka laulun kertoja ei koe olevansa rohkea, eikä kovinkaan vahva, löytyy häneltä silti päättäväisyyttä ja halua elää, jatkaa selviytymistä. Yrittää päästä vaikeuksien yli. Hän haluaisi selvyyttä siihen, miksi kaikki paska osuu hänen tielleen, mutta kukaan ei ilmottaudu syylliseksi. On vain tämä elämä, sen vastoinkäymiset, kurjat ihmiset. Niistä on selvittävä, tavalla tai toisella. Vaikka tilanteet ajaisivat masennukseen, epätoivoon, niin niidenkin varjolla vielä jostain löytyy voimia jatkaa. Ei varsinaisesti uskota valoisampaan huomiseen, mutta johonkin silti.
Pysäyttävä biisi, jonka sisältöä voi mielestäni tarkastella useammasta näkökulmasta. Kuten toki monia muitakin Vesalan biisejä.
5. Kysy mua ulos (Näkemiin, melankolia, 2023)
Yksinkertaisesti parhaimpia hyvän mielen biisejä, mitä suomalaisesta popmusiikista löytyy. Täydellinen lohtubiisi korona-ajasta, kun kaikki paikat oli kiinni, eikä kiire ollut mihinkään. Laulun kertojalla on aikaa odottaa ja vähän stalkatakin ihastustaan, ja toivoa, että flaksi kävisi ja pääsisi treffeille. Saisi edes jonkinlainsta ihmiskontaktia kaiken eristyneisyyden keskellä.
Kysy mua ulos on jälleen osoitus siitä, miten Vesala osaa tehdä samaistuttavia ja ajankohtaisia biisejä. Ja eipä tuosta kertsin hokemasta kovin helpolla pääse eroon, joten oivallinen korvamatobiisikin kaiken lisäksi.
4. Rakkaus ja maailmanloppu (Vesala, 2016)
Debyyttialbumin ensimmäinen suosikkibiisini, jonka hohto ei ole himmennyt piiruakaan.
Itseironinen biisi, joka aukenee ainakin enemmän Vesalaa ja PMMP:tä kuunnelleelle. Laulun kertoja on hukassa rakkaudentunteensa kanssa ja oikeastaan maailmanlopusta laulaminen olisi kiinnostavampaa, mutta eihän se suurta yleisöä kiinnosta samalla tavalla kuin iänikuiset rakkauslaulut. Rakkaus on sekavaa, hermostuttavaa, epävarmaa. Maailmanloppu on selkeää ja yksinkertaista. Mutta silti päädytään minuun ja mun tunteisiin. Rakkaus ja maailmanloppu tuo esille rakkauden monet vaiheet teini-ihastuksista aikuisiän itsereflektointiin. Tähän tekstiin voisi paneutua jossain vaiheessa vähän tarkemmin, sillä olisihan tässä herkullisia mahdollisuuksia pohtia tekstille taustatarinoita.
Biisi on täydellinen osoitus Vesalan kokeilevuudesta, keskeliäisyydestä ja luovuudesta yhdistää erilaisia elementtejä, tulkintatapoja ja ennen kaikkea rakentaa kiinnostavia tekstejä.
3. Uusia unelmia (Etsimässä rauhaa, 2020)
Vesalan tuotannon hienoin rohkaisubiisi juuri niihin hetkiin, kun kaikki kaatuu niskaan eikä huomiseen jaksa uskoa. Tämäntyylistä tsemppausta ja laulun kertojan kaltaista ystävää kaipaa ehdottomasti jokainen, jolla sattuu eteen elämässä se jakso, kun mikään ei vaan tunnu menevän putkeen.
Kun katoaa usko ihmisiin, itseensä ja koko elämään, on vaikea päästä ulos siitä pimeydestä. Mutta kun joku siinä vieressä sanoo, että hei sä olet ihme, ei tää ole loppu, älä inhoa itseäsi, niin se voi valaa juuri sellaista rohkaisua ja uskoa huomiseen kuin millaista siinä tilanteessa tarvitsee. Kappaleessa ei painosteta heti toipumaan masennuksesta vaan otetaan pieniä askeleita, istutaan hetki ja suunnitellaan, ja otetaan vasta huomenna se seuraava askel.
Kun kaikki paska on takana, on universumi ja maailma avoin. Mikä tahansa voi olla mahdollista, ja niin pitäisi ainakin välillä yrittää ajatella. Ehkä ihanin ajatus ja jopa yliällömakea aforismi on ”kaikki planeetat on sua varten”. Joskus tällaiselle on tilausta ja se on silti parempi kuin live, love, laugh -seinätarrat.
2. Pulkka (Totuuksia popmusiikista, 2021)
Totuuksia popmusiikista EP:n tykein biisi. Pulkka on timanttisen kova todiste siitä, että Vesala vetää halutessaan vaikka heviä, jos niikseen päättää. Teksti kritisoi yhteiskuntaa, toimintatapoja ja ihmisiä yleensä. Ei kelpaa, jos pitää ääntä, eikä kelpaa, jos on hiljaa. On vaikeaa olla edelläkävijä, äänenpitäjä tai vaikka vain kulttuurialan oikeuksien puolestapuhuja. Aina jostain löytyy joku, joka sanoo, miten asiat oikeasti pitäisi tehdä ja miten ne tehtäisiin paremmin, mutta kukaan näistä huutelijoista ei kuitenkaan ole valmis lähtemään itse johtajaksi. Pulkassa voi olla kasa kiviä, mutta se ei ketään kiinnosta, tärkeintä on, miten sitä pulkkaa vedetään.
Pulkassa on niin monta todella osuvaa kohtaa sanoissa, eli on tiiviiseen pakettiin saatu tiivistettyä paljon hyviä ajatuksia ja sivalluksia. Kuka sitä pulkkaa vetää, kenen vika, kun ei etene ja takapenkki huutaa, koska ollaan perillä, mutta ei silti tee itse mitään matkan etenemisen eteen.
Pulkka tulee, näyttää ja rökittää. Täydellinen biisi.
1. Tequila (Vesala, 2016)
Ykköspaikalle oli pakko laittaa Tequila, vaikka yleensä vältän sijoittamasta kaikkein suurimpia hittejä ykköspaikalle, koska se on vähän jopa tylsää. Mutta syy on siinä, että biisillä on mulle erittäin suuri merkitys. Kun kuulin biisin ensimmäistä kertaa, siirryin hetkessä sen maailmaan ja lumouduin. Upea biisi, joka oli klassikko jo syntyessään. Vesalan sooloura sai Tequilan myötä täydellisen startin. Tämä on mahtava yhteislaulubiisi, johon kiteytyy matkustamisen ilo, kaipuu kotiin, johonkin pysyvään, sekä loputtomat maantiet, auringonlaskut ja hetkessä eläminen. Kaksi sellaista on löytänyt toisensa, joita muut eivät ole huolineet tai joita muut eivät ole ymmärtäneet. Vapaus tulee auton ratissa, kun edessä on vain loputon maantie. Ajetaan kohti auringonlaskua, pysähdytään välillä motelliin nauttimaan läheisyydestä. Yksinkertaisesti nautitaan elämästä.
Musavideomainen biisi, jota kuunnellessa näkee tien varsilla korkeuksiin kohoavat vuoret ja kalliot, joiden varjossa voi tehdä rakkauden taikoja. Iltahämärässä laineet lyövät rantoihin, on rauhallista, eikä ole velvollisuuksia. On kaksi ihmistä, joilla on kulkurin luonne, mutta jotka ovat toisistaan löytäneet sen ”kotimaan”, joka riittää tekemään mistä tahansa paikasta kodin.
Vesalan tuotannossa ei oikeastaan ole huonoa, heikkoa tai skipattavaa biisiä. Kaikissa on tarina, tunne ja hieno sovitus. Ne ovat kokeilevia, samaistuttavia ja kiinnostavia popkappaleita, jotka ovat ehdottomasti tärkeä osa tuoreempaa suomalaista popmusiikkia.
Nähtäväksi jää, tuleeko Vesalalta soolovuosien tauon aikana elokuvamusiikkia vai mitä. Kiinnostavaa odottaa, vaikka samalla näiden biisien livevetoja ikävä tuleekin.