Olen aina ajatellut, että en ole kummoinenkaan tietokonepelien pelaaja, koska en ole seurannut peliuutisia tai tarttunut uutuuksiin. Tuossa joulun tienoilla alkoi tuntua, että haluaisin pitkästä aikaa kokeilla jotain uutta peliä ja mietin, että mistä voisin tykätä ja mitä olen aiemmin pelannut. Siinä sitten tajusin, että taidankin olla jonkinasteinen pelaaja. Pelihistoriastani kerron myöhemmin lisää, nyt on vuorossa fiiliksiäni Planet Zoo -pelistä, joka on erittäin koukuttava.
Lähdin googlaimella hakemaan simulaatio- ja rakennuspelejä, koska olen ollut koukussa The Simsiin vuodesta 2009. Samalla huomasin, että Steamissa oli talviale meneillään, ja valikoimaa selattuani osui Planet Zoo eteeni. Totta kai piti ensin käydä hieman katsomassa Youtube-videoita ja arvioita pelistä, että onko se edes alehinnan arvoinen. Ja kaikki ainekset vaikuttivat olevan kohdillaan. Oli mahdollista rakentaa ihan millaisia eläintarhoja vain, määritellä henkilökunnan määrä, seurata menoja ja kuluja, ostaa markkinointia, rakentaa teitä ja tehdä maisemointeja.
Päädyin lopulta siihen, että hankin aluksi peruspelin ja pari laajennusta, joilla lähdin pelaamista kokeilemaan. Sijoitin siis alkuun kokonaiset 15 euroa.
Aluksi tutustuin peliin niiden eläintarhojen avulla, joissa oli tutoriaaleja ja jotka olivat jo valmiiksi kannattavia. Vaikka pelissä on melko kattavat ohjeet, huomasin, ettei sieltä löytynyt ihan kaikkea sellaista, mitä aloittelijana olisin kaivannut. Joten tuon tuostakin jouduin sitten kaivamaan eri sivuilta käyttäjien vinkkejä ja ohjeita, jotta pääsin eteenpäin.
Alussa rahat loppuivat, kävijät jumiutuivat pullonkauloihin ja eläimet stressaantuivat
Ensimmäisinä haasteina olivat muutamat eläimet, jotka lisääntyivät tolkuntonta vauhtia, eikä niitä sillä hetkellä voinut myydä tai vapauttaa luontoon. Varsinkin riikinkukot ja kilpikonnat aiheuttivat harmaita hiuksia, kun en vielä tiennyt, miten syntyvyyttä voi kontrolloida tai ylipäätään vaikuttaa eläinten määrään.
Näiden lisäksi koin ihan pelkästään aitausten rakentamisen ja muokkaamisen eläimille sopiviksi haastavana. Mulla on jossain määrin vähän se ongelma, että en joitain asioita malta harjoitella riittävän kauan vaan hyppään mieluummin tekemiseen nopeasti. Näin kävi Planet Zoo -pelinkin kanssa. Kun olin kahdella valmiilla eläintarhalla harjoitellut pelaamista, hyppäsin saman tien rakentamaan omaani. Enkä mitään tutoriaaleja katsonut etukäteen, päätin vain, että kyllä tekemällä oppii. No, niinhän siinä kävi, että ekassa rakennusprojektissa rahat loppuivat ennen kuin olin yhtään eläintä ostanut. Syytän tästä kyllä sitä, että olen The Simsissä tottunut hakkaamaan “motherlodea” tai “family fundsia” siihen malliin, ettei rahasta tarvitse välittää. Planet Zoossa tätä vaihtoehtoa ei sitten ollutkaan ja olin hetken ihan pulassa, että mihin aloitusbudjetti muka riittää. (En toistaiseksi ole googlaillut huijauskoodeja tai modeja.)
Muina ongelmina olivat liian kapeat tiet, jotka aiheuttivat sen, että asiakkaat joko jumittuivat sisäänkäynnille tai sitten jonkin suosituimman eläimen aitauksen ulkopuolelle. Siinäkin meni oma aikansa, että opin jakamaan asiakasvirrat eri suuntiin melko lähellä sisäänkäyntiä ja leventämään teitä riittävästi.
Enkä myöskään aluksi viitsinyt Zoopedia-välilehden puolelta lukea infoa eläimistä, joten niinpä laitoin ujoja eläimiä kuiten haisunäätiä ja kettuja keskeisimmille paikoille ja vielä aitauksiin, joista suunnilleen joka puolella oli ihmisillä mahdollisuus katsoa sisään. Meinasi hermo tosissaan mennä, kun koko ajan vain hälyttää punaista, että eläin on stressaantunut, enkä tiennyt, mitä tehdä. Tässäkin auttoi sitten eri käyttäjien kokemuksien lukeminen.
Upea grafiikka, monipuoliset toiminnot ja pelin toimivuus lumosivat
Ensimmäinen myös ostopäätökseen vaikuttanut tekijä oli se, miten upeaa pelin grafiikka mielestäni on. Eläimissä on sopivasti realistisuutta ja liikkeet tuntuvat sulavammilta kuin joissakin ison budjetin eläinaiheisissa elokuvissa. Monta kertaa olen pysähtynyt ihastelemaan eläimiä, koska ne ovat niin söpöjä. Saan myös suurta iloa siitä, kun ne ottavat rakentamani aitauksen omakseen ja löytävät lepopaikat.
Tykkään myös siitä, että eläintarhoja voi rakentaa eri maanosiin ja näin ollen eri ilmastovyöhykkeisiin. Näin voi myös valita erilaisia eläimiä, kasveja ja teemoja. Tundrassa haasteita vieraiden viihtyvyyteen tuo jatkuva kylmyys ja autiomaassa taas kuumuus. Eli sillä on konkreettista vaikutusta pelikokemukseen, millaisen ympäristön valitsee.
Pidän Planet Zoo -pelissä myös siitä, että se ei lagaa, kaadu tai tee muita omituisia asioita koko ajan. Kuten The Sims. Olinkin alkuun hämmentynyt, että jos lisäsin uuden aitauksen, ei peli hidastunut tai jos jokin eläin sai pentuja, ei peli kaatunut. Kamerakin liikkui aina sujuvasti, eivätkä asiakkaat huudelleet joka kulmalla, miten eivät pääse liikkumaan. Ja rakentamisessa asioita voi sijoittaa melkein miten vaan melkein mihin vaan, ja se alkuun hämmensi, että eikö olekaan samoja rajoituksia kuin simien talojen tai puutarhan rakentamisessa. Että voin tosiaan kasata vaikka kymmenen kiveä päällekkäin ja ihan miten päin vain.
Mutta mulla on The Simsissä “muutamia” modeja, jotka ovat toki osasyyllisiä pelin ajoittaiseen jumittamiseen. Tosin kolmonen nyt jumitti ihan jo siinä vaiheessa, kun oli vasta muutamia lisäosia asennettuna eikä juurikaan muuta. Ja varsinkin kolmosessa mulla peli aina kaatui, kun joku omassa taloudessa vietti syntymäpäiviä. Välillä talon seiniä rakentaessa tapahtui “jotain” ja peli jäätyi, eikä sitten liikkunut mihinkään ennen kuin pakotti sammutuksen. Noiden takia tallennan Simsiä lähes neuroottisesti, ja tein sitä alkuun tämänkin pelin kohdalla, kunnes huomasin, että ei ole pakko. Ja vaikka yhteys Steamin palvelimeen välillä katoaa, voi pelin silti tallentaa ja yleensä yhteys palautuu nopeasti, ja tallentaminen onnistuu siinä heti, eikä peli tosiaan kaadu.
Pari kuukautta Planet Zoo -pelin parissa on opettanut paljon
Olen nyt pelannut peliä noin pari kuukautta, ja onkin ollut hauska huomata, miten nopeasti olen kehittynyt pelaamisessa. Ja siitä on luonnollisesti seurannut se, että uudet eläintarhat ovat aina vain kunnianhimoisempia.
Kun vähän liian aikaisin yritin rakentaa hienoja ja isoja eläintarhoja, palasin nöyränä takaisin pienempiin ja helpomman vaikeusasteen tarhoihin. Alla kuva franchise-tilan eläintarhasta, joka oli toinen itse rakentamani. Rakentelin tuota kyllä vielä aika paljon tämän kuvan jälkeen, mutta tässä näkyy hyvin, miten opettelin rakentamaan aitausten yläpuolella kulkevia kulkuväyliä ja mukana oli myös ensimmäistä kertaa maisemajunarata.
Nyt olen siirtynyt sandbox-tilaan, jossa alussa ei ole budjettia vaan rahaa on rajattomasti. Eli motherlode-tykittäjä on päässyt elementtiinsä. Lisäksi olen juuri rakentanut sandboxissa vaikeimman tason eläintarhan. Eli vieraat vaativat enemmän, laitteita hajoaa useammin ja eläimet vaativat enemmän huomiota. Toisaalta taas henkilökunta on valmiiksi osaavampaa.
Alla kuva parhaillaan olevasta havumetsäalueen sandbox-eläintarhasta. Voinee sanoa, että homma on alkanut lähteä vähän lapasesta. Toki en vielä osaa rakentaa hienoja omia rakennuksia, koska käytännöt eivät yhtään muistuta The Simsiä ja opettelu vaatii paljon lisää aikaa, koska vaihtoehtoja on niin paljon. Mutta oikeastaan on aika kiva, että ei vain kahden kuukauden jälkeen tunnu siltä, että peli olisi pelattu ja mitään ei olisi enää jäljellä.
Sijoitus Planet Zoo -peliin ehdottomasti kannatti, sillä olen totaalisen koukussa siihen ja odotan aina innolla, milloin viikossa on sellainen hetki, kun voin vaikka tunnin verran käydä pyörähtämässä eläinten luona.
