sä tuut mieleen aina kun kuljen sitä pururataa kun istun puoliks poltetulle penkille kun ohitan graffitein sotketun sillan sä olit ainut ystävä silloin tai jotain siihen suuntaan se riitti vuosia…
Talvimorsian tähtiyössä loisteessa revontulten sormus hangessa huutaa perään hiljaisuus
Niin kuin ennenkin yritin ajatella sinua unohtaakseni yksinäisyyden Olit suurin sankarini unissa ja haaveissa ritarini epätodellinen Vaan ei hahmosi tullutkaan enää öihini Kokonaan katosit En jäänyt edes kaipaamaan
Ei voi olla oikein Noin vain antaa periksi Työntää paatti vesille Lipua irti rannasta Kadota kaukaisuuteen
On vuosipäivä, jonka lähes unohdin Putoavat lehdet keltaisina, niin silloinkin Kylmä multa kun jalkoja koskettaa vain minussa se tuntemuksia aiheuttaa Pitäisi kai sanoa: joo kaipaan niin vaan miksi turhaan valehtelisin…
Jos jatkat matkaasi En kulje takanasi Kun käännyt takaisin En tule vastaan Kun vaihtuu vuosi Olen unohtanut
