Runo | Nimetön ystävä

  • Artikkelin kategoria:blogi / runot

sä tuut mieleen aina
kun kuljen sitä pururataa
kun istun puoliks poltetulle penkille
kun ohitan graffitein sotketun sillan

sä olit ainut ystävä silloin
tai jotain siihen suuntaan
se riitti vuosia sitten
kun muut käänsi selän

vaan kun vaihdoin maisemaa
uusia ihmisiä löysin
tuli kanssas kaikest vaikeaa
tai no, vaikeampaa kuin ennen

ei oo mitään sanottavaa
vain heihei
ja hyvää matkaa

syksyisessä puiden ympäröimässä puistossa puinen silta

Kommentoi