Runo | Kuuletko salaisuudet?
Muinaiset kivikadut Kapeat kujat Seinän syvennyksissä kadonneiden kuiskeet Kivien halkeamissa sadeveden virtaus Varjojen hahmot viettelevät, pettävät Kuuletko salaisuudet?
Muinaiset kivikadut Kapeat kujat Seinän syvennyksissä kadonneiden kuiskeet Kivien halkeamissa sadeveden virtaus Varjojen hahmot viettelevät, pettävät Kuuletko salaisuudet?
Oli kevään ensimmäinen aurinkoinen päivä. Pelasimme isojen lasten pihalla jalkapalloa. Lähinnä harjoittelimme syöttelyä ja kutien torjumista. Paluumatkalle minä sain vastuutehtävän ja olin ylpeä siitä. Sain nimittäin työntää kärryjä, joihin oli…
sä tuut mieleen aina kun kuljen sitä pururataa kun istun puoliks poltetulle penkille kun ohitan graffitein sotketun sillan sä olit ainut ystävä silloin tai jotain siihen suuntaan se riitti vuosia…
Niin kuin ennenkin yritin ajatella sinua unohtaakseni yksinäisyyden Olit suurin sankarini unissa ja haaveissa ritarini epätodellinen Vaan ei hahmosi tullutkaan enää öihini Kokonaan katosit En jäänyt edes kaipaamaan