Runo | Kuuletko salaisuudet?

Muinaiset kivikadut Kapeat kujat Seinän syvennyksissä kadonneiden kuiskeet Kivien halkeamissa sadeveden virtaus Varjojen hahmot  viettelevät, pettävät Kuuletko salaisuudet?

0 kommenttia

Runo | Nimetön ystävä

sä tuut mieleen aina kun kuljen sitä pururataa kun istun puoliks poltetulle penkille kun ohitan graffitein sotketun sillan sä olit ainut ystävä silloin tai jotain siihen suuntaan se riitti vuosia…

0 kommenttia

Runo | En jäänyt kaipaamaan

Niin kuin ennenkin yritin ajatella sinua  unohtaakseni yksinäisyyden Olit suurin sankarini unissa ja haaveissa ritarini epätodellinen  Vaan ei hahmosi tullutkaan enää öihini Kokonaan katosit En jäänyt edes kaipaamaan

0 kommenttia