Runo | Jää pettää
Kylmää hohkaa maa pakkanen kohmettaa sormet kiinnittyy hiutaleet oksiin hengitys häipyy ilmaan Astuu jäälle tuntematon kestää, päättää ihminen Askel siinä harhautuu rasahtaa ja molskahtaa Kappas vain kun katoaa Niin saa…
Kylmää hohkaa maa pakkanen kohmettaa sormet kiinnittyy hiutaleet oksiin hengitys häipyy ilmaan Astuu jäälle tuntematon kestää, päättää ihminen Askel siinä harhautuu rasahtaa ja molskahtaa Kappas vain kun katoaa Niin saa…
Tämänkertaiseen tajunnanvirtaminitarinaan hain inspiraatiota ottamastani kuvasta. * Äänetön aamu. Kävelytietä suojaa koskematon lumipeitto. Meren yli puhaltava tuuli pureutuu talvitakkini hupun alle. Käännän selkäni tuulelle, kun pysähdyn autioituneen leikkipaikan viereen. Vielä…
Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi kirjoittelin runonkaltaisen tajunnanvirtatekstin. Olkaa hyvä! Tuvan ovi narahtaa Ollos hyvä, peremmälle, peremmälle ei näitä hirsiseiniä pakkanen hetkauta Jos rohkenee, voi siirtyä saunalle kas tuosta ensin kuppi kahvia, …
Talvimorsian tähtiyössä loisteessa revontulten sormus hangessa huutaa perään hiljaisuus
Hiljainen hetki talviyössä kas peittyy saari kuuraan Kimaltaa tienoo valossa lyhdyn ja piirtyy hahmo hankeen Kuiskaan nyt toivomuksen jos emme huomenna kohtaa Kiteet jäiset leijaillen luovat sen, mitä kaipaan