Jonas Jonassonin vuonna 2012 julkaistu Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -romaani kertoo ruostalaisesta Allan Karlssonista, joka satavuotispäivänään karkaa vanhainkodin ikkunasta ja pohdittuaan tilannetta hetken lähtee kohti bussiasemaa. Siellä hän anastaa tuntemattoman ihmisen matkalaukun ja lähtee bussilla eteenpäin pyytäen kuskilta lippua niin pitkälle kuin taskustaan löytyvillä rahoilla pääsee. Matka ei ole kovin pitkä ja Allan jää keskelle korpea, josta yllättäen löytyykin hänelle ystävä, jonka kanssa joutuvat yllätäviinkin tilanteisiin. Seikkailu jäisi tylsäksi, jollei Allanin ja hänen uusien ystävystensä perään hengittäisi niin moottoripyöräjengi kuin poliisikin.
Seikkailun ohella kerrotaan tapahtumia Allanin nuoruudesta aina siihen päivään, kun hän päätyi vanhainkotiin. Monen moista onkin Allan kokenut, sillä hän on ryypännyt mm. Francon, Stalinin ja presidentti Trumanin kanssa, ja siinä ohessa tehnyt itse kullekin palveluksia ja hallaakin. Allanilla on merkittävä osa historian tapahtumien kulussa, vaikka onkin ajautunut moniin tilanteisiin osittain vahingossa tai suostunut johonkin vain sen takia, että saisi ryypyn.
"Älä yritä juoda ruotsalaista pöydän alle ellet satu olemaan suomalainen tai vähintään venäläinen."
Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi
Kirjan tarina vei mukanaan ja hämmästytti monimuotoisuudellaan. Vaikkei kirja ole järin paksu (439 sivua), mahtui yhteenkin kappaleeseen paljon tapahtumia, joten lukemista oli pakko hieman tauottaa kerralla ahmimisen sijaan. Vaikuttavaa oli, miten kirjailija pystyi pitämään noinkin laajan tarinan uskottavana ja hyvin kasassa. Ajatus ei harhaillut ja Allanin ajautuminen milloin mihinkin paikkaan/tapahtumaan tuntui etenevän hyvin vaivattomasti.
Huumoria kirjassa riitti sopivasti ja paikoitellen lausutut itsestäänselvyydet oli muotoiltu niin hauskasti, että ääneen nauramiselta ei voinut välttyä. Esimerkiksi “norsuna Sonja söi kuin norsu” oli yksinkertaisuudessaan huvittava toteamus ottaen huomioon kirjan muun kielellisen ilmaisun.
Juoni on toki absurdi ja lennokas, mutta kerronta on niin laadukasta ja kokonaisuus sen verran huolella rakennettu, että kirjan tapahtumat on saatu omalla tavallaan kuulostamaan täysin mahdollisilta.
Tapahtumien kulkua ei lukijana pysty ennustamaan vaan kirja pystyy yllättämään viimeisille sivuille asti. Täytyy sanoa, että loppuratkaisun tietyt kohdat olivat erittäin kekseliäitä.
Jos kaipaa viihdyttävää ja tapahtumarikasta kirjaa, kannattaa tarttua tähän.
