Marraskuu on ovella ja samoin National Novel Writing Month eli NaNoWriMo. Mun ei ollut tarkoitus osallistua, mutta kuinkas sitten kävikään…
Mistä nanossa on kyse?
NaNoWriMo on siis kansainvälinen kirjoituskuukausi, jolloin on tarkoitus panostaa kirjoittamiseen. Englanninkielisessä haasteessa tavoite on 50 000 sanaa, ja koska suomessa ei ole artikkeleita, niin sanamäärän eteen joutuu tekemään enemmän töitä. Koska nano on kuitenkin täysin vapaaehtoinen ja maksuton, ja sen pohjimmainen tarkoitus on vain se, että rohkaistaan kirjoittamaan, niin haastetta voi luonnollisesti muokata parhaiten itselleen sopivaksi. Voi asettaa pienemmän sanamäärän tai voi yhden pitkän tekstin sijaan kirjoittaa vaikka runoja tai lyhyitä novelleja. Jos tavoitteena on pienempi sanamäärä, niin silloin ei tietenkään saa niitä palkintoja, joita tuon 50 000 rajapyykin rikkomisesta saa. Aiemmin on saanut mm. alennuskoodeja Scriveneriin. Ja tietenkin saa myös hienon kunniakirjan itselleen tulostettavaksi.
Omat tavoitteet
Kaiken jahkaamisen jälkeen päätin kuitenkin lopulta osallistua NaNoWriMoon. En tavoittele “voittoa” eli 50 000 sanaa, koska syksyn kursseissa jo on niin paljon kirjoitettavaa, että täytyy olla realistinen sen suhteen, minkä verran jaksaa istua koneella.
Jos saan kasaan 30 000 sanaa, olen supertyytyväinen. Mulla on kaksi täysin vapaata viikonloppua (näillä näkymin), joten toiveissa on, että ainakin silloin voisin paahtaa menemään niin kauan kuin sormet kestää. Ekassa nanossa nimittäin tuli päiviä, kun sormet todellakin alkoi jäykistyä. Silloin tosin kirjoitin 51 000 sanaa reilussa kolmessa viikossa. Hommahan meni niin, että mulla oli hyvä suunnitelma, mutta ekojen päivien aikana tarina alkoi laajentua sellaisiin mittasuhteisiin, että se olisi vaatinut huomattavaa määrää lisäsuunnittelua. Jouduin punnitsemaan, mitä kannattaa tehdä ja päädyin lopulta siirtämään projektin sellaiseen ajankohtaan, kun aikataulullista painetta ei ole. Koska tuossa vaiheessa nano oli jo alkanut, ja halusin edelleen osallistua, niin päädyin tekemään jatko-osan palatsitarinalleni. Siihenhän mulla oli maailma ja hahmot jo valmiina, eli oli jotain, millä lähteä liikkeelle. Lopultahan tuo päättyi niin, että tosiaan noin kolmen viikon aikana sain kasaan reilut 51 000 sanaa.
Mitä nyt työstän?
Pyrin työstämään uusinta ykkösprojektiani eli Helsinki-tarinaa. Kyseessä on mysteeritarina, jossa liikutaan hieman toisenlaisen todellisuuden Helsingissä. Pohjasuunnitelmani on melko hyvä, mutta ei ihan niin yksityiskohtainen kuin olisin toivonut. Eli jälleen mennään vähän sen mukaan, mitä alitajunnasta tuleekaan. Toisaalta vaikka tarina ei loppukuusta olisi kummoinen, uskon, että ainakin joitain kohtauksia voin hyödyntää, kun alan nanon jälkeen tarkastella, mitä olen saanut aikaan.
Jos tuo alkaa jumittaa, niin kirjoitan samalla kakkostarinaa, jonka työnimi on Haaksirikko. Molempiin kertyneet sanat lasken yhteen nanowrimo.orgin puolella. Mut voi vapaasti lisätä kirjoituskaveriksi.
Vinkkini (onnistuneeseen) NaNoWriMoon
Hyvä pohjasuunnitelma on ihan ykkönen. Koska kirjoitustahdin täytyy olla aika kova, on paljon helpompi keskittyä kirjoittamaan, kun jotain ajatusta tapahtumista ja hahmoista on jo valmiina. Toki asiat voivat muuttua matkalla, mutta ainakaan ei tarvitse lähteä ihan tyhjästä. Jollei siis itse niin halua.
Editoimisen siirtäminen myöhemmäksi. Itsestäänselvä juttu, mutta sanon silti. Nanossa ei editoida vaan kirjoitetaan. Jos siis on yhtään mitään muuta elämää kuin kirjoittaminen, editoiminen vie vain kallisarvoista kirjoitusaikaa. Ja ainakin itse koen myös hauskaksi sen, että voin luvan kanssa suoltaa mitä tahansa tekstiä kuukauden ajan välittämättä loogisuuksista tai muista virheistä.
Häiriötekijöiden eliminoiminen. Tämä siinä määrin kuin se on mahdollista. Minä esimerkiksi poistan marraskuun ajaksi Instagramin puhelimesta, jotta en oikeasti jää jumittamaan someen vaan käytän ajan kirjoittamiseen.
Happihyppelyt. Vaikka tarkoituskin on naputtaa niin, että sormet irtoaa, niin aivan ehdottomasti myös happihypyt ja taukojumpat ovat paikallaan.
Fiilistely. Ihan vain kirjoittamisesta nauttiminen. Sen fiilistely, että mielikuvitus tuottaa tekstiä ja että tyhjä paperi (Word-tiedosto) täyttyy pikkuhiljaa omista sanoista ja ajatuksista.
Vuonna 2022 en opiskelukiireiden takia osallistunut, mutta vuoden 2021 nanon osilta kirjoitin alkusanat ja loppufiilikset.
