Runo | Kesäyössä

Väreilee hetki ja kukka lumpeenSävel soi ain’ tahdissa tuulenKenkiin lasisiin jalan ujuttaaKas tyyni pinta jo odottaaAallon sineä myötäileeÄänettä noin liiteleeSyli rannassa odottaaSitä kohti kurkottaaPehmeä hiekka väliin varpaidenluo naurun heidän huulilleenKoht’…

0 kommenttia

Runo | Hengitän

Maailma muistaa iäisyyden Minä muistan sinusta vain seinille piirtyvät varjot Olkoon kohtalosi mikä vain et ole täällä enää Kallion korkeimmalla paikalla seuraan vuodenaikoja Ja hengitän

0 kommenttia

Runo | Jää pettää

Kylmää hohkaa maa  pakkanen kohmettaa sormet  kiinnittyy hiutaleet oksiin  hengitys häipyy ilmaan Astuu jäälle tuntematon kestää, päättää ihminen Askel siinä harhautuu  rasahtaa ja molskahtaa Kappas vain kun katoaa Niin saa…

0 kommenttia

Runo | Uskalla olla onnellinen

Hymyile uudestaan, vaikka et syytä tiedäkään Hipaise ihoa, anna kosketuksen vaikuttaa Ota ensimmäinen tanssiaskel, jatka vaan Vaikka vuodet kuluvat, tunne rytmi liikkeiden Muistele, missä laulu soi aiemmin Anna aistien herätä,…

0 kommenttia

Runo | Metsänkaato

On aika tehdä päätös kaataa metsä, raivata tilaa uudelle Voisihan sitä antaa tuttujen puiden kasvaa kuten ennenkin pitää kiinni yhteisestä historiasta siitä, millaista oli vuosia sitten Vaan ei kannata, kun…

0 kommenttia

Runo | Itsenäisyyspäivä

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi kirjoittelin runonkaltaisen tajunnanvirtatekstin. Olkaa hyvä! Tuvan ovi narahtaa Ollos hyvä, peremmälle, peremmälle ei näitä hirsiseiniä pakkanen hetkauta Jos rohkenee, voi siirtyä saunalle kas tuosta ensin kuppi kahvia, …

0 kommenttia