Tässäpä muutamia kirjasuosituksia niiden kirjojen joukosta, joita syksyn aikana luin. Tenho ja Tilauspukki olivat äänikirjoja, Kauheimmat runot luin e-kirjana.
Pulmu Kailamo ja Taru Kumara-Moisio: Tenho
Tenhossa Kata on haluaa pelastaa avioliittonsa ja saada etääntyvän miehensä ymmärtämään, että rakkautta kannattaa edelleen vaalia. Kata suunnittelee lisäksi vaihtavansa ammattia osana nykyisen elämänsä suunnan muuttamista. Nykyhetken kriisien ohella Kata muistelee 90-luvulle sijoittuvaa nuoruuttaan, jossa hän irkkaili ja hengaili irkkikaveriporukkansa kanssa milloin missäkin.
Nykyisin en oikeastaan jaksa lukea perusarjesta ja aviokriiseistä kertovia romaaneja, mutta Tenhon 90-luvulle sijoittuvat takaumat ovat sen verran suuressa roolissa, että nykyhetki tulee kuin huomaamatta niiden sivussa.
90-luvun takaumista tunnistin kyllä monia tuttuja juttuja, ja kuten olen somen kautta saanut huomata, ei oikein mitkään muka uniikit kokemukset oikeasti ole uniikkeja vaan aina jostain löytyy joku, joka on tehnyt jotain samalla tavalla.
Oli helppo samaistua tuo mikroluokassa roikkumiseen, koska sitä itsekin tuli tehtyä aikana, kun netistä piti maksaa kulutuksen mukaan ja 30 minuutin jälkeen käyttö muuttui kalliimmaksi. Yläasteella ja lukiossa melkein kaikki välkät joko pelattiin korttia tai sitten hengattiin ATK-luokassa.
Muistan myös nuo fiilikset, kun ensimmäistä kertaa tapasi ihmisiä, joiden kanssa oli jutellut netissä. Kuten kirjassakin, niin itsekin sitä tuli mietittyä, että miten tässä nyt ollaan ja mitä puhutaan ja miten tää kuvio oikein menee. Mulle tosin “irkkailu” on IRC-galleriassa roikkumista, ei sitä, mitä se oikeasti on. Taisin olla liian nuori tai liian vähän nörtti irc-kanaville.
Jos on lapsuutensa/nuoruutensa elänyt 90-luvulla, kyllähän Tenho vie aika kivalle aikamatkalle niihin omiinkin muistoihin. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja tarina etenee hyvässä tahdissa, joten oli oikein onnistunut tarina. Pidin myös siitä, miten eri hahmojen tarinat päätettiin.
Heidi Kyrö on lukijana aivan loistava. Huomaa kyllä, että hän on äänenkäytön ammattilainen ja sopi jotenkin tosi hyvin tämän päähenkilön ääneksi.
Antti Holma: Kauheimmat runot
Antti Holman Kauheimmat runot on hulvattoman hauska ja älykäs runokirja. Oli jopa hämmentävää, miten hyvin Holma tavoitti neljän eri runoilijan omaleimaisen tyylin ja pystyi tuottamaan omia runoja näiden tyyliä mukaillen. Runoista olisi ilman nimiäkin tiennyt, kenen hengentuotos oli vuorossa. Kirjassa äänensä kuuluville saivat siis Reino Leino, Edith Södermalm, Sirsi Sunnas ja Karin Toisiks-Paraske.
Muutamaan kertaan nauroin ääneen, ja varsinkin näin ei-turkulaisena huvitti Toisiks-Parasken runoissa sanojen perään lisätyt ylimääräiset sisisit, koska ne tupla- tai triplakonditionaalithan sieltä turkulaisten puheista nousevat helposti esille.
Lemppareitani olivat mm. Muumipeikon hautajaiset ja Kolm sisart, mutta monta muutakin erinomaista joukkoon mahtui. Jos vaihtoehtoinen runous nappaa eikä mieli pahoitu helposti, niin suosittelen kirjaa.
Marko Hautala: Tilauspukki
Kuuntelin tällä kertaa Marko Hautalan Tilauspukki-kauhutarinan. Tässä lyhyessä tarinassa tilattu joulupukki ei ihan tuonut sitä leppoisaa ja lämminhenkistä joulutunnelmaa, jota hahmot odottivat.
Tämmöiset joulutarinat uppoaa muhunkin, kun tulee ruumiita tarkoituksella ja vähän vahingossakin, ja ns. jouluhenki pilataan täydellisesti. Parasta tietenkin on Hautalan kutkuttavan synkkä huumori, joka osiltaan koukuttaa lukijan ja saa haluamaan lisää.
Lukijana Anssi Rantamäki oli kyllä paras valinta tähän tarinaan. Hän eläytyi loistavasti, ja sai oman panoksensa ansiosta mut nauramaan ääneen.
