Koostin lyhyen postauksen siitä, miten kirjoitusprosessini etenee. Tämä ei tietenkään joka kerta välttämättä toistu täysin saman kaavan mukaan, mutta pohjaan tämän nyt työn alla olevaan romaanikässäriini ja siihen, miten olen aiempia novellejani työstänyt. Työtavassa voi olla ja varmasti onkin puutteita, ja monia asioita voisi tehdä paremmin ja helpommin, mutta suunnilleen näin tällä hetkellä työstän tekstejäni.
Ideointivaihe
Minulla on erilaisia idea-aihioita listattuna yhteen Word-dokumenttiin ja useampia tarkempia juonikuvauksia omissa tiedostoissaan. Näitä aihioita olen kerännyt niin vanhoista tarinoista, unista, uutisista, biisien sanoista, kirjoista ja kaikesta muusta ympärillä olevasta.
Aloitan yleensä kokeilemaan yhden raakileidean työstämistä, sellaisen, joka sillä hetkellä kutkuttelee eniten. Se saattaa olla tapahtumapaikka esimerkiksi niin, että romanttisen tarinan pääpari kohtaa toisensa laivalla. Tai se voi olla vanha uni: hirviä muistuttavat otukset saapuvat Maahan ja alkavat levittää tappavaa virusta. Tai se saattaa olla vain ajatus siitä, että tarinan täytyy olla maalaisromanttinen.
Ennen kuin alan miettimään yksityiskohtia tai hahmoja tarkemmin, saatan tilanteen/fiiliksen mukaan testikirjoittaa raakileideaani. Se voi olla viisisivuinen tajunnanvirtateksti, jossa kokeilen, lähteekö teksti viemään mukanaan. Joskus tämä testikirjoittaminen ei yksistään kerro aihion toimivuutta, mutta joskus saattaa ratkaista sen, etten käytä aikaani tarinaan, joka lätsähtää heti alkuunsa. Ehkä voisikin sanoa, että luotan siihen intuitiiviseen tunteeseen, joka tajunnavirtahetkessä syntyy. Joskus jo parin virkkeen jälkeen tiedän, että nyt ei ole tämän tarinan aika. Testisivuja en tee, jos olen aivan varma, että idea on pakko kirjoittaa. Sekin tunne kumpuaa sisältä niin vahvana, ettei sitä saa hiljaiseksi muutoin kuin kirjoittamalla.
Lopusta alkuun
Kun tarinan perusajatus on selvillä, yritän keksiä loppuratkaisun. Ainakin sellaisen, joka sen hetkisillä tiedoilla voisi toimia. Kaikessa yksinkertaisuudessaan loppuvaihtoehtoja on kaksi: päähenkilö joko onnistuu tai ei onnistu tavoitteessaan, maali saavutetaan tai ei saavuteta. Romanttisessa tarinassa pääpari joko päätyy yhteen tai ei, henkilökohtaisen haasteen edessä päähenkilö saavuttaa tavoitteensa tai epäonnistuu. Murha ratkeaa tai ei.
Kun olen päättänyt millainen on päähenkilön tarinan loppu, mietin keitä muita loppuratkaisuun voisi liittyä. Keitä muita on siinä vaiheessa jäljellä ja tekeekö joku vielä jonkin yllättävän tempun varmalta näyttävässä tilanteessa? Loppua suunnitellessa yleensä päähenkilönkin yksityiskohdat alkavat selkiintyä.
Samoihin aikoihin loppuratkaisun kanssa hahmottelen tarinan alkukohtauksen. Lähden aina liikkeelle siitä, että missä vaiheessa ja millaisessa tilanteessa muutos tulee päähenkilön eteen.
Palatsitarinani kohdalla minulle oli selvää, että päähenkilöni on turhautunut nykyiseen työpaikkaansa ja puolihuolimattomasti on toivonut muutosta. Hänen eteensä tuleva muutos ei kuitenkaan ole sellainen kuin mitä hän haluaisi. Tässä on myös yksi hyvä tilaisuus “kiusata” päähenkilöä: anna hänelle se, mitä hän haluaa, mutta älä kuitenkaan juuri niin kuin hän toivoo.
Viimeistään alkukohtausta hahmotellessa alan suunnitella päähenkilöä ja sivuhahmoja tarkemmin. Luonnollisesti kirjoittamisen ohesssa tulee ja menee sivuhahmoja, ja päähenkilökin muovautuu jonkin verran, mutta kun on jonkinnäköiset näyttelijät valmiina, on helpompi lähteä liikkeelle.
Kun alku, loppu ja hahmot ovat kasassa, alan tarkemmin miettiä juonen välivaiheita ja kohtauksia. Haluaisin opetella suunnittelemaan tarinan kulkua ennakkoon vielä paremmin, sillä edelleen teen paljon ratkaisuja samalla, kun kirjoitan. Tämä aiheuttaa turhia aukkoja juoneen ja epäloogisuuksia, joiden korjaamiset aiheuttavat toisinaan aikamoistakin päänvaivaa.
Teen aina kuitenkin alustavia suuntaviivoja sen suhteen, mitä missäkin kohtaa voisi tapahtua, mutta lopulliset kohtausten ja tapahtumien paikat löytyvät viimeistään edintoitivaiheissa.
Kun jonkinlainen runko on kasassa, alan kirjoittaa (tai no, jo vähän ennen sitä). En välttämättä kirjoita kronologisesti, koska jotkin kohtaukset saattavat olla mielessä, vaikka en tiedä niihin johtavia tapahtumia. Minusta on helpompi kirjoittaa kaikki mielessä oleva pois häiritsemästä, ja sitten alkaa täyttää tyhjiä kohtia.
Editointivaiheessa sitten leikkaan ja liimaan, deletoin ja kirjoitan uudestaan. Kun ensimmäinen vedos on valmis, annan tarinan levätä jonkin aikaa ennen kuin aloitan ensimmäisen editointikierroksen.
Eli lyhyesti vielä: ensin pitää päättää idea, jota haluaa työstää. Sitten luoda hahmot ja maailma, alku, loppu ja juonen kohokohdat ja sopiva määrä kohtauksia. Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin.
