Runo | Hengitän

Maailma muistaa iäisyyden Minä muistan sinusta vain seinille piirtyvät varjot Olkoon kohtalosi mikä vain et ole täällä enää Kallion korkeimmalla paikalla seuraan vuodenaikoja Ja hengitän

0 kommenttia

Minitarina | Kuulustelu

Kirjoitin Kuulustelu-minitarinan vuosia sitten, mutta jollain tavalla tykkään tästä edelleen. Harvinaista siis, kun vanhoista teksteistä on kyse. Julkaisen tarinan tässä sellaisenaan sen ihmeemmin editoimatta. Kuulustelu Siitä on yli kuukausi! Miten…

0 kommenttia

Runo | Jää pettää

Kylmää hohkaa maa  pakkanen kohmettaa sormet  kiinnittyy hiutaleet oksiin  hengitys häipyy ilmaan Astuu jäälle tuntematon kestää, päättää ihminen Askel siinä harhautuu  rasahtaa ja molskahtaa Kappas vain kun katoaa Niin saa…

0 kommenttia