Outo mies on ensimmäinen pidempi tarina, jonka olen itse kirjoittanut. Aloitin tarinan 10-vuotiaana ja viimeiset sivut lisäsin 12-vuotiaana. Satuillut olen jo n. 3-vuotiaasta, mutta tiettävästi ensimmäiset kirjattiin ylös, kun olin 4- tai 5-v. Niistä tarinoista vähän lisää tässä postauksessa.
Tarinan idea on se, että outo mies soittaa päähenkilönaiseni ovikelloa ja koska ei saa tätä mukaansa kellariin, alkaa stalkkailla ja muuttuu aggressiviseksikin. Lisäksi tarinassa nähdään mm. häät, sukulaisdraamaa ja lentokoneonnettomuus.
Oudon miehen päähenkilöt olivat alunperin Aikakoneen ja XL5:n jäseniä, mutta vaihdoin joidenkin hahmojen nimet kesken tarinaa. Esimerkiksi Mica muuttui Leoksi heti sen jälkeen, kun olimme kaverini kanssa käyneet katsomassa Titanicin. Tarinaa selkeyttääkseni – siinä mielessä kun se nyt edes on mahdollista – olen vaihtanut nimet niin, että ne ovat koko tarinan ajan samat. Koin myös, että en halua sisällön vuoksi pitää nimiä, jotka ovat oikeasti olemassa, joten vaihdoin sopivasti muitakin.
Nimien korjaamisen lisäksi olen hieman selkeyttänyt rakennetta lisäämällä kappalejakoja, kuvia ja muuttanut joitakin kappaleiden aloitusvirkkeitä väliotsikoiksi, koska alkuperäisen olen kirjoittanut käytännössä yhteen putkeen. Dialogitkin. Joihin nyt lisäsin vuorosanaviivat, koska jälleen: loppupuoliskolla en jaksanut enää viivoittaa puheenvuoroja. Auts. Kirjoitusvirheisiin ja epäloogisuuksiin en ole kajonnut.
Koska Outo mies -tarinan kirjoittamisesta on nyt kulunut riittävän kauan, ajattelin, että voisi olla ihan hauska julkaista se myös täällä. Ja kun joskus jossain muodossa saan nykyisen kässärini julkaistua, voin sitten vertailla, mihin on tultu. Tulipa tässä samalla mieleen, että olisikin hauska ujuttaa nykyiseen projektiini jokin viittaus tähän ekaan tarinaan. Tätä täytyykin miettiä, onnistuisiko se. Vaikka toisaalta: nykyisessä tarinassasi on vähän vastaava mieshahmo, joka ei tykkää siitä, että hänelle sanotaan ei ja hänenkin tekonsa ovat kyseenalaisia.
Ja sitten vielä sisältövaroitus. Outo mies sisältää väkivaltaa (myös maininnan seksuaalisesta sellaisesta), kiroilua ja nimittelyä.
Niin ja lisätään vielä, että tarinassa ei ole kunnollista loppua (tuohon aikaan en harrastanut sellaisia) ja tapahtumat ja dialogit hyppelevät siihen malliin, että ei kannata etsiä mitään järkeä kokonaisuudesta.
Olin juuri puhelimessa puhumassa, kun äiti huusi minulle: – Ala lopetella puhelua, minulla on todella tärkeää asiaa sinulle.
Minä sanoin: – Joo, joo.
Kaverilleni sanoin: – Soitellaan! Sillä mun täytyy lopettaa. No moikka.
Menin keittiöön missä äiti oli ja kysyin: – Mitä asiaa?
Äiti sanoi: – Minä lähden Katjan ja isäsi kanssa ulkomaille, sinun on nyt pärjättävä yksin.
Minä sanoin: – Kyllä minä pärjään, sillä olenhan iältäni 18-vuotta.
Niin he lähtivät ja minä jäin yksin.
Puhelin soi!
Minä vastasin: – Jessica Laine.
Siellä oli kaverini Sasu.
Hän kysyi: – Voisinko olla?
Minä sanoin: – Voin. Tulisitko meille.
– Kyllä se käy, vastasi Sasu.
Heti kun laitoin luurin kiinni, se soi taas. Ajattelin, että se on Sasu, mutta kun vastasin siellä oli Oliver.
Oliver kysyi: – Voitaisiko me tulla Heikin kanssa sun ja Sasun seuraksi?
Mä sanoin: – Kyllä se meidän puolesta käy.
Sillä Sasu oli juuri tullut.
Kun taas kerran suljin luurin se soi taas. Nyt siellä oli Pete.
Hän kysyi: –Voisimmeko Juuson, Jaskan, Eemilin ja Leon kanssa tulla sun ja Sasun seuraksi?
Mä vastasin: – Kyllä se käy.
Kun olin sulkenut luurin, ovikello soi, siellä oli Oliver ja Heikki.
Mä huusin: – Sasu avaa sä ne on Oliver ja Heikki.
Sasu avasi ja Oliver ja Heikkihan siellä oli. Heti, kun laitoin oven kiinni ovikello soi.
Minä sanoin: – Avatkaa! Ne on Viitoset.
Mutta kun Oliver oli laittanut oven kiinni niin ovikello soi.
Heikki kysyi: – Kukas siellä nyt on? Keties Kikka.
Mä sanoin: – En tiedä, joku naapuri varmaan.
Kun menin ovelle, ennen sitä sanoin muille: – Menkää mun huoneeseen.
Avasin oven, siellä oli joku outo ukko.
Se ukko sanoi mulle: – Hei pimu!
Mä sanoin: – He-hei!
Ukko jatkoi:– Tulisitko tänne rappuun käymään, tonne kellariin?
Ennen kuin ehdin mitään sanoa Oliver hyökkäsi mun huoneesta ja sanoi: – Jessica ei tule minnekään! Menikö perille? Hä!
Mies suuttui ja sanoi: – Mä kostan Jessicalle ja Sasulle.
Sen jälkeen mä ja Sasu oltiin melkein shokissa. Mä ja Sasu ei tietty mitä meidän pitäisi tehdä. Viitoset + kaks yritti rauhoittaa meitä, mutta ei siitä mitään tullut.
Juusolla välähti.
Juuso huudahti niin pitkän hiljaisuuden jälkeen: – Mä keksin!
Kaikki säikähtivät kauheesti.
Mä sanoin:– Juuso hei, ei tartte huutaa ja pelästyttää tolla tavalla. Mä sain melkein sydärin.
Juuso vaan nauroi.
Mä sanoin: – Tosi hauskaa.
Juuso sanoi: – Niin onkin.
Juuso jatkoi: – No niin älyväläykseni on, että me eli Viitoset + kaks hyyppää jäätäis Jessicalle pariksi yöksi tai niin moneksi kuin tarttee. Jos vain neidelle sopii.
Me sanottiin melkein yhtä aikaa: – Kyllä se meille sopii.
Juuso + muut sanoi yhtä aikaa: – No se on hyvä.
Mulle tuli ongelma, sillä mistä saisin pedit noille hyypille.
Leo kysyi multa: – Jessica muuten, milloin sun vanhempasi tulee kotiin?
Mä sanoin: – He tulevat vasta parin kuukauden päästä.
Leo jatkoi: – Missä sun pikkusysteris on ja sun vanhemmat? Sun vanhemmilla on aika pitkä työpäivä.
Mä sanoin: – Höntti, mun vanhemmat ja sisko on kaksi kuukautta ulkomailla, niin et sori vaan.
Leo sanoi: – Mitä sä sorittelet?
Mä sanoin: – En mitään.
Jaska huusi yhtäkkiä: – Hei! Mä keksin.
Sasu sanoi:– Onko pakko säikyttää samalla tavalla kun Juuso?
Jaska nauroi: – On pakko, sillä Juusosta pitää ottaa mallia.
Kaikki Viitoset nauroivat.
Mä olin ollut keittiössä ja kysyin: – Mitä täällä nauretaan?
Kaikki vain hekottivat paitsi Sasu joka yritti pidättää naurua.
Mä kysyin: – Mitä te nauratte? Mulleko te nauratte?
Pete sanoi: – Eh-heko-ei-hahahaa. Ei me hahahaa, heko, heko sulle naureta vaan hehehe Ja-Ja-Ja-Jaska-ka-ka-lle.
– Onko teillä ongelmia ja miksi te nauratte Jaskalle?
Elo sanoi: – Sillä oli niin hy hehe hahahaa hyvä juttu.
Mä sanoin: – No joo! Mä muuten keksin miten me nukutaan.
– Se oli mun idis, sillä mullakin on idea
– No?
– Sellanen, että te nukutte Sasun kanssa siinä isossa pedissä, teidän väliin tulee Leo ja Oliver. Sitten Sasun vasemmalle puolelle tulee Heikki. Jessican oikealle puolelle tulee Juuso. Mä ite meen jalkopäähän. Petsku menee Heikin vasemmalle puolelle. Jos neideille sopii?
– Kyllä se sopii.
Tuli ilta ja ovikello soi.
Mä sanoin: – Se on se ukko.
Juuso sanoi: – Menkää Sasun kanssa avaamaan. Sit jos se yrittää tehä teille jotain niin me ollaan valmiina hyökkäykseen.
– Okei me mennään nyt. Tuu Sasu.
Siellä se ukko oli.
Se sanoi:– Hei typykät!
Se jatkoi:– Ootteko yksin kotona?
Me sanottiin: – Ollaan ihan yksin.
Ukko sanoi: – Erittäin hyvä.
Ja salaman nopeasti ukko hyökkäsi Jessican kurkkuun ja samalla hetkellä Sasu pyörtyi.
Viitoset + 2 ihmetteli miksi tuli niin hiljaista, niin he menivät ja näkivät Sasun, joka oli pyörtynyt. Jonka he heti huomasivat, mutta kun näkivät, että Jessicaa kuristettiin. Jaska huomasi ensin ja tiedotti muille. Kaikki 7 hyyppää hyökkäsi sen ukon kimppuun. Sasu alkoi virota, kaikki luulivat mun kuolleen, mutta kun Sasu huomasi, että mä hengitin ja sanoi: – Nyt on aika paha tilanne Jessicalla on hengitys vaikeuksia. Joku saa soittaa lääkärille ja joka saa kantaa Jessican petiin. Kuka soittaa lääkärin?
– Mä! Juuso huusi.
– Entä kuka vie Jessican petiin?
AIKAA KULUI.
– No! Sasu sanoi. Sasu jatkoi: – Ei Jessica noin hirveä voi olla.
Sasu meinasi mennä istumaan juuri samalla hetkellä hän pyörtyi uudestaan. Mä olin hoipertelemassa petiin, kun jälleen kerran Sasu virkosi.
Silloin vuorostaan Pete huusi: – Mä TIEDÄN!
Silloin mä ja Sasu tultiin taas tajuihimme.
Mä kysyin: – Mitä sä nyt keksit?
Pete jatkoi: – Olisin keksinyt miten teidät ois saanut hereille.
– No miten? mä kysyin.
Pete jatkoi taas: – No siten, että ois kaatanut kylmää vettä teidän naamaan, niinni oisitte ainakin herännyt, mutta aika nopeesti te toivuitte, ettei tarttenut tehä teille mitään.
Mä sanoin: – Ei vai? Kato ku teitsi huusi silleen kivan kovaa, ni varmaan naapurit kohta valittaa.
– Eikä valita, Pete sanoi.
Sasu sanoi: – Mitä järkee on huutaa aina jos keksii jotain, mä keksin? Pitääkö edelleen ottaa mallia Juusosta? Häh!
– Totta kai pitää ottaa mallia Juusosta, Eemil sanoi.
Mutta se mies ei ollut kuollut vaan hautoi kostoa.
Mä olin poissa tolaltani, sillä en tiennyt, mitä oli tapahtunut. Paitsi sit mä tulin ihan tajuihini kun Juuso huusi: – Bööö-ö!
Vitsit sen jälkeen mä melkein hyppäsin kattoon ja Juuso vaan nauraa hekotti: – Heko heko Jessica lensi kattoon.
Sit mä sanoin: – Juuso tajuutsä tän jutun, tuu kattoo kattoo kun mun kaveri tapettiin tapettiin.
Juuso sanoi: – Öö… tota noin se tarkoittaa tuu kattoo kattoo kun mun kaveri tapettiin tapettiin.
Mä sanoin: – Tyhmä!
– Enkä oo, Juuso sanoi.
– Ootpas!
– Enpäs!
– Ootpas!
– Enpäs!
– Ootpas!
– Enkä oo.
Sit Oliver sanoi: – Riita poikki ja voita väliin.
Sit mä ja Juuso oltiin vähän aikaa ihan hiljaa ja sovittiin rauha. Ainakin joksikin aikaa.
Jaska ihmetteli: – Et miks joka perheessä niin noi sisarrukset tai no veljekset tai mitä nyt onkaan ni riitelee?
Mä sanoin: – Kato se johtuu siitä kun jonkun toisen pärstä alkaa ärsyttää. Tai sit muuten vaan niin kun iso-veljet kiusaa pikku-siskoja ja ärsyttämällä ärsyttää pikku-siskoja.
Jaska sanoi: – Aijaa! No onko kivaa olla Juuson pikku-sisko?
Mä sanoin: – No, en mä nyt tiiä. Yks hyvä puoli on se et tuskin Juuso repii omaa pikku-siskoaan.
Juuso sanoi välissä: – En mä sua tai Sasua muutenkaan repis.
Mä sanoin: – Niinpä niin. Huonot puolet on kun Juuso on törkee kiusaaja.
Juuso sanoi: – Enpäs oo.
Mä sanoin: – Ootpas.
– En oo.
– Ootpas.
– Enpäs muuten…
Ovikello soi ja keskeytti meidän riidan.
Mä sanoin: – Mä avaan!
Mä katoin ovisilmästä kuka siellä oli. Sit kun mä näin kuka siellä oli mä melkein kiljasin kun Eemil kysyi: – Kuka?
Mä sanoin: – Se-se-se-se-se-se-se-se-se.
Eemil: – Niin?
Mä jatkoin: – Se on se-se mi-mi-mies.
Oliver sanoi:– Hei mä ja Leo menää avaamaan.
Sasu oli hyökkäämässä ovelle kun Pete pysähti Sasun. Sasu oli vähän myrtsinä.
Kun Oliver ja Leo avasi oven ni mies sanoi: – Tota ei täällä asu kahta ntiä.
Oliver sanoi:– Ei täällä asu muita kuin me ja meidän piika.
Ukko sanoi: – Voisiko piikanne tulla ovelle käymään.
Oliver sanoi: – Hyvä on. Odota hetki niin käyn hakemassa hänet.
Oliver sanoi: – Sasu tai Jessica nyt jompi kumpi. Kumpi? Sasu? Jessica?
Sasu sanoi: – Tota Jessica sopii hyvin.
Mä sanoin: – Et hei en mä voi sillä se ukkohan kuristi mua ni se tuntis mut.
Oliver sanoi: – Nyt te molemmat saatte tulla.
Mut eka kerta kun mä oon Leosta hyvilläni mitä nyt mieleen tulee niin ni Leo sulki oven sen ukon nenän eestä.
Oliver sanoi: – No joo, ilon pilaaja.
Leo sanoi: – Kuin nii?
– No sen takia kun ois ollu jännitystä.
Sit Sasu sanoi: – Oliver.
Pari viikkoo oli kulunut eikä mitään ollut tapahtunut. Viitoset, Oliver, Heikki ja Sasu oli lähtenyt. Yhtenä iltana kun katoin telkkua puhelin soi. Mä vastasin siellä oli mun äiti, joka sanoi: – Me emme tule viikon päästä vaan jäämme asumaan tänne. Pärjäätkö sinä sitten kun joudut jäämään yksin?
– Kyllä! Tottakai mä pärjään.
Kun suljin luurin huusin lujaa: JESS!!!!
Sen jälkeen ovikello soi. Mä ajattelin, että se on Sasu. Mä avasin ja siellä oli se ukko.
Se ukko kysyi: – Ootsä yksin?
Mä sanoin: – En ole täällä on mun kavereita.
Ukko oli vähän aikaa hiljaa ja yht äkkiä se ukko laittoi mulle käsiraudat se sanoi: – Nyt lähet mun mukaan.
Kun se vei mut autoon mulla oli huivi silmillä enkä nähnyt autoa, että minkä näköinen auto oli, ku se laittoi mut takapenkille huomasin, että vieressäni oli joku.
Kysyin hiljaa vieressäni olevalta: – Kuka sinä olet?
Hän sanoi: – Minä olen Sasu.
Mä olin ihan järkyttynyt.
Sanoin: – SASU.
Ukkeli pysäytti auton ja sanoi: – Turpa kiinni ämmä.
Sasu kysyi hetken päästä: – Kuka sä olet ja miksi huusit niin lujaa mun nimen?
Mä sanoin: – Sen takia huusin niin kovaa koska yllätyin kauheasti ja minun nimeni on Jessica.
Sasu sanoi vaivalloisesti: – Je-ee-ee-J- – J-ee-S-S-S-ICA. Jessica!!!
Sit se ukko sai melkein raivarin ja sanoi: – Ettekö osaa pitää turpaanne kiinni senkin ämmät.
Sit kun se ukko pysähtyi autoon hyppäsi joku toinen ukko ja se toinen ukko meni rattiin ja se toinen tuli takapenkille mun ja Sasun viereen.
Kun oltiin ajattu jonkin aikaa se pysäytti auton ja laittoi oven auki sit sielt tuli 4 hyyppää sit se ukko jatkoi matkaa. Se otti meiltä ne huivit pois. Se ajo johonkin autotalliin pysäytti. Sen jälkeen ne otti naamarit vek ja kappas siinä oli Viitoset ja Oliver!
Mä nauroin hirveesti Viitosille ja Oliverille.
Mä kysyin: – Ootteko te koko ajan se ukko?
Jaska sanoi: – Ei olla.
– No miks te sit ootte leikkinyt sitä ukkoa?
Elo sanoi: – Ei, me yritettiin viedä teidät pois ukon ulottuvilta, mut ei onnistuttu.
Mä sanoin: – Mennään kotiin.
Sit me huristeltiin kotiin. Juuso oli ratissa ja sanoi: – Minne päin rouvat ajetaan?
Sasu sanoi: – Ei me olla rouvia! Tajusitko?
Juuso sanoi: – Kyllä hyvä rouva!
Sasu sanoi: – Mä en ole ROUVA!!
Juuso sanoi: – Okei, okei sä et ole rouva!
Sit me mentiin meille sisälle.
Mä kysyin: – Monesko päivä tänään on?
Leo sanoi: – 13:sta perjantai.
Sit mä sanoin: – Mul tuli mieleen yks juttu.
Viitoset + Oliver ja Sasu huusi yhteen ääneen: – Jessica kerro se meille!!!!
– Okei, okei ei tartte huutaa mä kerron. Mun yks kaveri oli tosi huono-onninen. Mäpä kerron kaiken. Se mun kaveri oli syntynyt 13.13.1313 ja sen perheeseen kuuluu 13 ihmistä. Sit ne asu Kolmastoistakuja 13 A 131313 Porvoo. Niillä oli 13 sukulaista. Sit sen luokalla oli 13 oppilasta. Kouluun se meni bussilla N13 ja pysäkki oli 13. sen koululta ottaen. Sit se oli 13 vuotta ja koulun nimi oli Kolmastoista. Sit hänellä oli 13 kaveria. He asuivat 13 kerroksessa niitten puhelin numero oli 1313131 suunta oli 13. Ja niin pois päin. Sillä jos mä rupeen kertoo kaikkee niin siinä meneen ikä ja terveys.
Jaska sanoi: – Voi raukkaa.
Sit mä sanoin: – Ai niin joo sillä oli ainut poikkeus se että sillä oli kaksi veljeä.
Jaska sanoi: – Jaahas.
– Miksi sä sanoit jaahas, mä kysyin.
Jaska sanoi: – Sanotaanko Juuso?
– Okka, sanoi Juuso. – Tosta veliasiasta puheen ollen niin toi Jaska on sun toinen veli.
Mä sanoin: – EI VOI OLLA TOTTA.
Jaska sanoi: – Kyllä se on totta. Usko huvikses.
Mä sanoin: – Ei älä viiti ei oo totta.
Jaska huusi: – On se TOTTA.
Mä sanoin: – Eikä.
– On, Juuso vastas.
Mä sanoin: – Okka, mä uskon.
– Hyvä, Juuso sanoi.
– Hirveää, mä sanoin.
– Eikä ole, Juuso sanoi.
Oli seuraava aamu. Jaska ja Juuso oli ollut meillä yötä.
Juuso sanoi: – Jessica, sellainen homma, että mä ja Jaska jäädään sun luokse asumaan.
Mä kysyin: – Miksi?
Jaska sanoi: – No kun mun ja Juuson kämpät on rempassa, niin meidän on pakko asua sen aikaa sun luona.
Mä sanoin: – Jaaha. No toi homma…
Jaska sanoi: – Jessica please.
Mä sanoin: – Mun piti sanoa, että kyllä se käy, mut kun sinä Jaska huusit tohon väliin.
Jaska ja Juuso hyppi riemusta ja kiitteli mua hirveesti kun en heittänyt heitä ulos.
Parin päivän päästä Juuso ja Jaska lähti käymään Hyvinkäällä tapaamaan serkkujaan. Ja mä jäin yksin kotiin. Päätin soittaa Sasulle jos se vois tulla meille.
Soitin Sasulle. Juha vastasi puhelimeen ja haki Sasun.
Kysyin taas, että voiko Sasu olla.
Hän sanoikin: – En, sillä on muuta tekemistä.
Kysyin: – Mitä?
Sasu jatkoi: – No, jos tulet meille niin saat tietää ja auttaakin.
Mä sanoin: – Okka mä tuun nyt. Moikka!
Laitoin kengät jalkaan ja lähdin.
Kun soitin ovikelloa, niin kappas kappas Leo avasi oven.
Ihmettelin vähän, kunnes Sasu tuli ja sanoi: – Me mennään Leon kanssa naimisiin.
Mä menin hiljaiseksi: – No miten voin auttaa?
Sasu sanoi: – No ensin saat ostaa mulle morsiuspuvun.
Mä sanoin: – M-m-m-m-m-m-m-mä. Ootko sä ihan tosissasi?
– Oon, oon, Sasu vastasi.
– Okka, millainen puku sen pitäisi olla?, kysyin.
Sasu sanoi: – Millaisen itse haluat, saat ite päättää!! Tossa raha, mene. Ja koko pitää olla M.
Mä sanoin: – No, moido toivon et pidät siitä puvusta sitten.
Mä kiertelin eri kauppoja, mutta kun menin yhden kaupan ohi näin Oliverin jonkun tytön luona taisi olla Donna, Oliverin tyttöystävä.
Apua! Äkkiä piiloon Oliver tulee.
Oliver sanoi:– Perketin ämmä. Okei ei olla enää ystäviä.
Sit kun Oliver oli mennyt mä menin viereiseen hääkauppaan. Ei ole mun tapasta. En löytänyt hyvää. Ajattelin mennä seuraavaan kauppaan. Kun olin menossa seuraavaan kauppaan niin melkein törmäsin Oliveriin joka kiukusta kihisten ravasi ympäriinsä. Kun Oliver huomasi mut niin hän yllättyi kun mä meen johkin morsiuspuku kauppaan, joten Oliver sanoi: – Jessica, ootko sä menossa naimisiin?
Mä sanoin: – En vaan S… öh, eräs ystäväni.
Oliver kysyi: – Miksi meinasin sanoa jotain s:llä alkavaa?
Mä sanoin: – No kun meinasin sanoa että Sanna on menossa naimisiin ja oon ostamassa hänelle pukua.
Oliver sanoi: – Jaa, no moido.
Kun olin mennyt kauppaan sisälle kuulin kun Oliverin kännykkä soi. Jäin kuuntelemaan.
– Oliver Jokinen, hän vastasi. – Leo no moi. Aijaa okei, ei ole totta. Joo okei ostan. Hei muuten Jessicakin on ostaa sen kaverille Sannalle hääpukua. Ai, että Sasulle. Vai niin. No moido sitten.
Oliver lopetti puhelun niin se tuli samaan kauppaan kuin mä, sillä hääpuvut ja frakit oli samassa kaupassa.
Kysyin Oliverilta: – Että mitä täällä teet?
Oliver sanoi: – Leo käski mut ostaa sille puvun niin ja sä ostat Sasulle puvun.
Mä sanoin: – Joo.
Oliver löysi siitä kaupasta hyvän frakin ja minä löysin hää puvun joka oli tämän näköinen (*tässä vaiheessa olen piirtänyt kuvan hääpuvusta*)
Se oli myös puhdasta silkkiä, huntu oli tämän näköinen
(*toinen oma piirros*)
Niin tämä kauan odotettu hääpäivä saapui. Sasu ja Leo oli kutsunut kaikki tutut eli juhliin oli kutsuttu: Mikael, Sanita, Heikki, Pete, Juuso, Jaska, Eemil, minä, Oliver ja monta muuta.
Juhlat kestivät n: 2:een yöllä joten vieraat jotka asuivat kaukana saivat nukkua palatsissa yön. Seuraavana aamuna n:7 aikaan vieraat lähtivät paitsi ei Sanita, Miickael, Sasun veljet ja Oliverkaan ei ollut ehtinyt lähteä.
Kun mä olin lähdössä pois Sasu juoksi aamutakissaan luokseni ja sanoi: – Jessica joko olet lähdössä?
Mä sanoin: – Joo, ei kai mulla oo enään mitään tekemistä täällä.
Sasu sanoi:– Jäisit vielä mä ja Leo ajateltiin, että mentäis telttaretkelle yhdessä sinä, minä, Leo ja…
Mä keskeytin Sasun: – Joo just en tuu teidän kahden kanssa mihinkään kolmisteen sillä en halua olla vieressä tai lähellä kun te kuhertelette.
Sasu sai puheenvuoronsa ja jatkoi: – En kerinnyt sanoo asiaani loppuun. Ajateltiin just Leon kaa että et haluis olla meidän kanssa kolmisteen joten me päätettiin että mukaan tulee myös Oliver.
Mä sanoin: – Miks just Oliver?
Sasu oli sanomassa jotain kun Leo tuli ja sanoi: – No, koska sä ja Oliver ootte niin tosi hyviä “ystäviä”.
Mä sanoin: – Oliko pakko tehdä noi lainausmerkit ton sanan ystäviä kohdalla?
Leo sanoi: – Oli, sillä ei tiedä vai menisitte…
Mä keskeytin: – LOPETA! Toi mitä meinasit sanoa ei pidä alkuunkaan paikkaansa!
Leo sanoi: – Ei vai?!
Mä sanoin: – Ei!
Silloin Oliver tuli paikalle ja kysyi: – Mitä te oikein huudatte?
Leo aloitti sanomalla: – Öö… sitä kun sanoin Jes…
Mä keskeytin taas: – Ei toi Leo mitään sillä on vain outo mielikuvitus.
Oliver sanoi: – Jaa, no mä lähdenkin tästä.
Leo sanoi: – Etpä lähdekkään, koska mä ja Sasu suunniteltiin, että lähdetään telttaretkelle yhdessä sinä, minä, Sasu ja…
Oliver keskeytti: – Joo joo luulet kai et lähden sun ja Sasun seuraksi te kuhertelette?!
Leo sanoi: – Et varmaan haluakkaa joten mukaan tulee vielä neljäs.
Oliver sanoi: – Kukas se on???
Leo sanoi: – Se on sun…
Mä keskeytin taas: – Leo, älä taas alota tota tyhmää juttua, joka ei edes pidä paikkansa.
Leo sanoi: – Ei vai?!
Mä sanoin: – Ei!!!
Sasu sanoi: – Nyt riita poikki voita väliin. Sano Jessica tai Oliver mitä vaan niin mukaan tuutte!
Mä sanoin: – Entä jos on kipeä?
Oliver sanoi: – Jessica älä yritä.
Sasu sanoi: – Me lähdetään nyt heti. Tavarat on ja kaikki tarpeellinen.
Mä kysyin: – Kauvan me ollaan siellä?
Sasu sanoi: – Noin kuukausi.
Mä sanoin: – Ei kai!
Leo sanoi: – Joo joo.
Lähdimme Leon lentokoneella etsimään hyvää leiriytymis paikkaa.
Se löytyi yllättävän nopeasti laskeuduimme alas ja pystytimme teltan. Meidän piti olla siellä kuukausi, mutta olimme vain pari viikkoa.
Pari yötä ennen lähtöä Oliver ja Leo oli outoja.
Leo sanoi: – Oliver olet oikealle polulla.
Ja välillä: – Olet väärällä polulla.
Yhtenä yönä oli tosi kylmä ja mä tyhmä sanoin: – Tehkää mitä vain kunhan tulee lämmin.
No nukahdin vähäksi aikaa kun heräsin sanoin: – Ihanan lämmin, laitoitteko jonkun patterilisäkkeen?!
Kun katsoin missä Oliver oli kun mulla oli jotain asiaa huomasin Oliverin vieressäni. Ajattelin tästä lähtien mietin mitä sanon.
Kun lähdön aikana koitti ei lentokone lähtenyt käyntiin. Eikä kännykät kuuluneet siellä. Eikä siellä ollut mitään taloja tai vastaavia. Meille alkoi Sasun kanssa tulla kylmä.
Oliver sanoi: – Jos teillä on kylmä ottakaa “lentsikasta” ylimääräiset huovat. Niitä on kaksi jäljellä.
Kävimme Sasun kanssa katsomassa niitä huopia ja huomasimme, että huovat oli ihan reikäisiä joten sanoin: – Oliver ei ne ole hyvässä kunnossa.
Oliver tuli katsomaan ja sanoi: – No ei niin todellakaan.
Lunta alkoi sataa entistä lujempaa.
Alkoi sataa myös vettä. Olimme Sasun kanssa ihan märkiä kun emme olleet lentokoneessa suojassa toisin kuin Oliver ja Leo.
Leo sanoi: – On pakko keksiä jotain muuten tytöt jäätyvät kuoliaiksi.
Oliver sanoi: – Jos maltatte odottaa voin yrittää juosta hakemaan apua.
Olimme Sasun kanssa niin jäässä ettemme pystyneet sanomaan ei.
Oliver sanoi: – Menen nyt toivon että selviydyn.
Mulla oli kylmä mutta pystyin vaivalloisesti sanomaan: – Onnea matkaan Oliver. Toivottavasti selviydyt.
Ennenkuin Oliver lähti katsoin rannekellostani paljon kello oli.
Sasu kysyi: – Paljon kello on?
Mä sanoin: – Viittä yli kaksi.
Oliver lähti.
Neljä tuntia oli kulunut.
Sasu kysyi: – Mitä kello on?
Sanoin: – Viittä yli kuusi.
Leo sanoi: – Ei Oliver ole tainnut selviytyä. Oliver on tainnut meneh…
Mä sanoin: – Leo, älä.
Siirsin katseeni kohti maata.
Sasu sanoi: – Leo, älä sano noin. Jessica tietää hyvin selviytymisen vastakohdan. Sitä paitsi onhan Oliver Jessican mies. Miltä susta tuntuisi jos joku sanoisin että mä olen meneh..
Leo keskeytti sanomalla: – Okei uskotaan se ei ole kivaa. Sori Jessica. Jessica?!
Hätkähdin ja sanoin: – No?
Sasu sanoi: – Leo vain pyysi anteeksi sitä mitä sanoi.
Sanoin hieman allapäin: – Joo ei se mitään.
Mieleni olisi tehnyt purskahtaa itkuun mutta taistelin kyyneliä vastaan.
Katsoin taas kelloa ja sanoin: – Kello on jo kahdeksan.
Sasu sanoi huolestuneena: – Mitä teemme Oliver ei ole enää elä… öh ei ole löytänyt tietä ja on eksynyt.
Juuri silloin joku sanoi: – Älkää katsoko taaksenne tai ammun.
Sitten kaksi ukkoa otti Sasun ja Leon ja vei luultavasti helikopteriin. Se ukko oli arvatenkin pomo. Se jäi mun taakse seisomaan ja sanoi muille: – Tuokaa mulle ja tälle neidille oma helikopteri viekää Sa… Noi kaksi tähän osoitteeseen.
Ukko antoi lapun kuskille. Lapussa oli Sasun ja Leon kotiosoite. Kun Sasun ja Leon helikopteri lähtenyt sen “pomon” yksityis helikopteri saapui ja se “pomo” sanoi:
– Voit kääntyä neitiseni.
Samalla kun käännyin sanoin: – En ole mikään sinun neitisi!
Kun olin kääntynyt en ollut uskoa silmiäni.
Sanoin: – Oliver!
Oliver sanoi: – Tule Jessica.
Oliver vei mut helikopteriin ja sanoi kuskille: – Vie meidät osoitteeseen Kotikatu 1 M 101 Helsinki.
Kuski sanoi: – Selvä kapu.
Oliver sanoi: – En ole sulle kapu vaan poliisipäällikkö tai pomo.
Kuski sanoi: – Selvä pomo.
Oliver hymyili ja kääntyi minuun päin: – Mennään toiselle puolelle.
Menimme toiselle puolelle.
Oliver sanoi: – Istu.
Minä istuin ja kysyin: – Mitä nyt?
Tuli hetken hiljaisuus ja Oliver sanoi: – Jessica… Hmm annan sulle miettimis aikaa tähän kysymykseen jos haluat. Tämä saattaa tulla äkkiä mutta… Kysymys kuuluu: Jessica… tuletko minun vaimokseni?
Olin poissa tolaltani. Katsoin Oliveria silmiin. Näin, että hän oli tosissaan. Mietin minkä jaksoin ja tulin mielestäni järkevään päätökseen joten sanoin Oliverille joka näytti odottavan vastaustani enemmän kuin mitään muuta:
– No hmm… Oliver mehän ollaan jo naimisissa.
Oliver pomppasi ylös ja sanoi: – Ai niin. Onpas mulla hyvä muisti. Haha.
Kuski tuli sanomaan että perillä ollaan. En ehtinyt edes ajatella kun Oliver oli ottanut yleis avaimen ja otti mua ranteesta kiinni. Juoksi sisälle rappuun avasi oven meni sisälle mä perässä paiskasi oven kiinni otti päällys vaatteet vek niinkuin minäkin ja vei mut mun huoneeseen heitti istumaan tuoliin ja kysyn kylmän rauhallisena:
– Mitä tehdään nyt?
Olin sanaton en tiennyt mitä sanoa. Oliver katsoi mua kysyvästi.
Sanoin: – Voin tehdä list…
Ovikello soi.
Sanoin: – Odota mä käyn avaamassa.
Oliver sanoi: – Okei.
Menin avaamaan. Yllätys yllätys siellä oli se ukko. Se mulkoili mua.
Sanoin: – Mitä vittuu sä mulkkaat?
Se ukko närkästyi ja sanoi: – Kuule neiti sinuna en alkais urppaa mulle.
Olin hetken hiljaa ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni sanomalla: – Hmm… Mä saan sanoo mitä vaan kelle vaan mutta asiasta toiseen mikä on sun nimi?
Ukko sanoi: – Ensiks sellainen juttu neitiseni että ehkä sä saat sanoo mitä vaan kelle vaan mut et mulle. Toiseks mitä mun nimi sulle kuuluu?
Mä sanoin: – Hmm… Olet niin komee että nimesikin on varmaan hieno.
Ukko sanoi: – En ole mikään idiootti. Voin kertoa nimeni jos tuut ulos.
Sanoin: – Mulla on aseet mukana jos yrität tehdä jotain.
Ukko sanoi: – En tee mitään.
Huusin Oliverille: – Mä käyn äkkiä ulkona tuun kohta.
Oliver ei vastannut.
Sanoin ukolle: – Odota hetki käyn äkkiä huoneessani.
Ukko nyökytteli päätään. Heti kun käänsin selkäni se ukko löi mua kaulimella ja vei autoonsa.
Ukko sanoi: – Löin niiltä kahdelta ukolta myös tajun kankaalle.
Mä toistin: – Kahdelta? Keiltä?
Ukko sanoi: – No siltä sun vieressä istuvan ämmän mieheltä siltä Leolta. Ja Oliverilta.
Sanoin: – Onko vieressä istuva nainen niin… Sasu?
Ukko sanoi: – Totta helvetissä on! Ja varmuuden vuoksi sille toiselle ämmälle sun vieressä mustassa jätesäkissä istuu Jessica.
Olimme Sasun kanssa sanattomia.
Ukko pysäytti auton ja sanoi: – Okei olemme perillä.
Sen sanottuaan ukko sieppasi Sasun ja mut takapenkiltä vei johonkin huoneeseen ja otti jätesäkit pois ja raiskasi meidät.
Myöhemmin se vei meidät johonkin Oliverin toimistolle vain alusvaatteet päällä.
Sillä välin Oliver ja Leo olivat ottaneet selville olinpaikkamme ja lähteneet Oliverin 5 toimistolle jossa olimme.
Kun he tulivat kuulin Oliverin sanoneen näin: – Toivotaan ettei heille ole sattunut mitään. Miksi he yleensä ovat toimistossani?
Oliver avasi oven ja sanoi: – Etsi Leo tuolta niin mä etsin täältä.
Ei aikaakaan kun Sasua alkoi aivastuttaa. Hän aivasti. Oliver ja Leo olivat ihan hiljaa ja yrittivät päätellä sijaintimme.
Sasu kuiskasi: – Sori.
Sanoin: – Ei se mitään.
Ja samalla näin Oliverin ja Leon tulevan kohti. Löysin Oliverin toimiston tuolilta kaksi villapeittoa ja annoin Sasulle toisen.
Hän sanoi: – Kiitos, tää peittää mukavasti nää jäljet. Osoittaen haavojaan ja mustelmiaan.
Oliver sanoi: – Mistäs Sasu noi haavat on peräisin?
Sasu katsoi taakseen ja näki Oliverin ja Leon.
Sasu sanoi: – Tota… en oikein…
Leo sanoi: – Sasu minä tiedän ne on raiskauksen jälkiä.
Sasu sanoi: – Niin taitaa olla…
Mä katsoin sivusta kun Leo nosti Sasun ylös jaloilleen.
Leo sanoi: – Sasu, nyt mennään kotiin.
Sasu sanoi: – Entä Jessica?
Oliver katsoi Sasua ja sanoi: – En mä mitään Jessicaa näe.
Sasu riuhtaisi itsensä irti Leon otteesta ja juoksi ikkunan taakse ja huusi:
– Jessica on tuolla sateessa juoksemassa.
Oliver sanoi: – Leo vie Sasu kotiin niin mä haen Jessican.
Leo sanoi: – Ok.
Mä juoksin sateessa vaikka olin ihan pihalla missä olin. Kun pysähdyin näin sen ukon. Aloin juosta takaisin päin ja törmäsin Oliveriin.
Oliver sanoi: – Jessica. Miksi sä juokset täällä ilman kenkiä villapeitto päällä?
Sanoin: – Huviks.
Oliver sanoi: – Sähän jäädyt tänne.
Sanoin: – Ei mulla oo kylmä. Ja lähin takas juoksemaan.
Oliver sai mut melkein heti kiinni.
Oliver sanoi: – Jessica…
Lähdin taas juoksemaan, mutta Oliver otti mua käsivarresta kiini ja sanoi: – Jessica miten sullakin on haavoja kädessä?
Sanoin: – Onpahan vain.
Ja yritin riuhtaista itseni irti mutta Oliverin ote oli niin kova etten saanut kättäni irti.
Oliver sanoi: – Älähän rimpuile senkin villikissa etsä siitä irti pääse!
Sanoin: – Mäkö muka villikissa sitten sä oot muuli!
Oliver sanoi: – Haukkumaanko rupeat?
Sanoin: – Hau hau!
Oliver sanoi: – Tuuhan villikissa mennään meille se on lähempänä!
Sanoin: – Okei, kettu!
Oliver sanoi: – Äsken mä olin muuli.
Sanoin: – Niin olitkin, mutta kettu on osuvampi nimitys.
Oliver kysyi: – Kuinka niin?
Sanoin: – Koska olet viekas kuin kettu, mutta ketuksi olet liian vahva joten muuten voisit olla vaikka Gorilla, olet karvainenkin kuin mikä!
Oliver kysyi: – Mistä tiedät?!
Sanoin: – Sasu kertoi!
Oliver sanoi: – Jaa!
SASUN JA JESSICAN PASKAINEN LOPPU, MOLEMMAT KUOLI.
