Aloitin sometauon helmikuun alussa poistamalla Instagramin sovelluksen puhelimesta. Facebookin (sovelluksen) olen poistanut jo vuosia sitten ja TikTokia olen pääasiassa käyttänyt pelkästään videoiden katseluun, en niinkään sisällöntuottamiseen. Nyt tein myös TikTokin kanssa niin, että en edes päiväksi ladannut sitä, vaikka muutamien tyyppien videoiden missaaminen vähän etukäteen harmittikin.
Alustavasti suunnittelin pitäväni taukoa somesta pari viikkoa, mutta se venyikin kuukaudeksi. Mitkä ovat siis fiilikset neljän viikon somettomuuden jälkeen?
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, tutustuin ennen sometauolle menemistä muiden kokemuksiin ja niiden pohjalta arvioin, minkä pituisen tauon haluan pitää ja mitä ehkä toivoisin saavuttavani. Nettiartikkeleiden ja bloggauksien lisäksi aloin lukea kahta aiheeseen liittyvää kirjaa: Jaron Lanierin 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt ja Perttu Pölösen Saisinko huomiosi? Kirjat ovat sisällöltään melko samankaltaisia ja käyttävät paikoitellen samoja lähteitä ja esimerkkejä. Pölösen kirja on tuoreempi, joten luonnollisesti siinä on paljon ajankohtaisempia huomioita, ja nimenomaan Pölösen kirjaa suosittelisin enemmän näistä kahdesta kokonaisuutensa puolesta.
Olen tähän asti lukenut kirjallisuutta, joka lähinnä nostaa esille sosiaalisen median mahdollisuuksia ja puhuu alustoista pääasiassa positiiviseen tai neutraaliin sävyyn. Mutta nyt, kun pidempi irtautuminen tuli ajankohtaiseksi, koin, että on aika lukea myös toisen näkökulman kirjallisuutta. Ja kieltämättä molemmat kirjat herättelivät miettimään tarkemmin kokonaiskuvaa ja sitä, mitä some voi itselle antaa.
Varsinkin Pölösen kirja on sellainen, josta olisin voinut alleviivata ainakin joka toisen sivun. Toki monet kirjassa käsitellyistä asioista olivat ainakin osittain tuttuja, mutta Pölönen on koostanut hyvän ja selkeän paketin auttamaan omien ajatusten järjestelemisessä.
Koen edelleen, että somesta voi olla valtavasti iloa ja hyötyä, ja sitä kautta on mahdollista tavoittaa samanhenkisiä ihmisiä ja verkostoitua. Instagramissa ainakin on hyvin vahva kirjoittajayhteisö, joilta saa niin vertaistukea kuin hyviä vinkkejäkin. Ja on lisäksi kiinnostavaa tutustua eri kirjoittajien matkoihin ja saada tietää uutuuskirjoista helposti.
Mutta somessa on myös paljon sellaista, mikä tekee siitä vähemmän kivan paikan. Asiaton käytös myös yksityisviesteissä, mainostulva ja se, että käytetylle ajalle ei välttämättä saa hyvää/hyödyllistä vastinetta. Tai ihan vain se, että algoritmit päättävät, mitä syötteessä näkyy. Kaipaan edelleen sitä aikaa, kun syötteet näyttivät uusimmat julkaisut ensin, eikä niitä, jotka aiemman käyttäytymiseni perusteella on arvioitu kiinnostavimmaksi. Vaikka katsonkin joidenkin käyttäjien sisältöä mieluummin kuin joidenkin toisten, en toisaalta saa kunnollista mahdollisuutta tutustua “niihin toisiin”, koska heidän julkaisujaan en melkein koskaan näe.
Somen loputon ja lisääntyvä mainostulva
Mainoten määrästä. Tein ennen sometaukoa huvikseni omaa tutkimusta Instan mainoksista. Kun esiteltiin tämä uusi maksullinen ja mainokseton versio, sen jälkeen etenkin tarinoiden (story) puolen mainokset ovat lisääntyneet. Huomasin myös, että jos välillä menee tarinoissa takaisin päin parin käyttäjän verran ja sitten palaa takaisin, onkin joidenkin tarinoiden tilalla lisää mainoksia. Myös kaksi mainosta peräkkäin on lisääntynyt, jos tarinoita selaa pidempään.
Toki ymmärrän mainosten tarkoituksen, mutta kuten televisionkin puolella, niin ainakin omalla kohdallani ne vähentävät palvelun käytön mielekkyyttä. Meinasin tuossa taannoin pitkästä aikaa katsoa telkkarista elokuvan, ja ensimmäisen mainoskatkon aikana tuli 26 mainosta. Seuraavalla katkolla oli jonkin verran vähemmän, mutta mielestäni 26 mainosta yhden katkon aikana on ihan järjetön määrä. Siihen siis tyssähti se ajatus, että joskus katsoisi jonkin elokuvan telkkarin puolelta.
Mainoksista tuli vielä mieleen se, että Facebook loistaa somen puolesta tässä ihan omassa luokassaan. Laskeskelin kerran sieltäkin kolmekymmentä julkaisua, joista puolet olivat mainoksia tai “sinulle suositeltuja” ja puolet seuraamieni ryhmien/sivujen julkaisuja. Kaverit eivät toki enää Facea päivitä juurikaan, mutta niitä oli 30 julkaisussa peräti kaksi kappaletta. Ja olen huomannut Facen syötteessä myös sen, että mitä pidempään sitä selaa, sitä enemmän siellä tulee juuri sponsoroituja, suositeltuja ja “saattaisit tykätä” -ehdotuksia sen sijaan, että näytettäisiin vaikka vähän vanhempia julkaisuja niistä ryhmistä ja sivuista, joita seuraan. Joiden sisältöä siis haluaisin nähdä.
Facebookia en tällä hetkellä koe enää kiinnostavaksi alustaksi, vaikka sillä toki omat hyötynsä on, jos haluaa tavoittaa yleisöään ja vaikkapa saada kirjalleen näkyvyyttä. Ja esimerkiksi kirjoittamista ja kirjallisuutta käsittelevissä ryhmissä on hyviä postauksia ja informaatiota. Nykyään Facebookin käyttöni onkin sitä, että käyn suoraan lukeamassa ne tietyt ryhmät, enkä enää selaile uutisvirtaa. Olen näin pyrkinyt minimoimaan ajan, jonka palvelussa käytän.
Vaikka mainosten näkeminen joka puolella on arkipäivää, olen senkin suhteen alkanut kokea vastareaktiota, jossa haluan ajan ja paikan, jossa mainokset eivät tule kotiini ja silmieni eteen koko ajan. En halua, että minua yritetään koko ajan saada ostamaan jotain tai rekisteröitymään johonkin. Vaikka toki kirjojenkin mainostaminen on mainostamista, koen sen silti eri tavalla, koska kirjojen lukeminen lisää hyvää oloa ja rentouttaa. Ja kirjojen osalta haluankin tietää, mitä uutta on tulossa ja suositteleeko joku jotain vanhaa. Jos voisin vain valita kirja-, elokuva- ja musiikkiaiheiset mainokset, tekisin näin.
Kuinka paljon on oikeastaan tarve tietää muista ihmisistä?
Seuraava asia, mitä olen tauolla pohtinut, on juurikin tuo, että kuinka paljon on tarve tietää muista ihmisistä. Kuinka paljon haluaa viettää muiden elämiä selaillen ja samalla pitää omaa elämäänsä “tauolla”? Toki somella on rentouttaviakin vaikutuksia ja toki minuakin joiden ihmisten kuulumiset aidosti kiinnostavat. Mutta sanotaan, että Maija Mehiläinen seuraa tuhatta ihmistä somessa. Kiinnostaako häntä todella kaikkien kuulumiset yhtä paljon? Ja jos leikitään, että Maija kävisi läpi vaikka kolmasosan viimeisimmät kuvat, tykkäisi niistä ja kommentoisi osaa, niin kuinka monta tuntia siinä menisi. Jos Maija ei ole kipeä tai muuten makaisi paikallaan tuota aikaa, niin hänhän voisi sen ajan käyttää johonkin luovaan tekemiseen, ulkoiluun tai mihin tahansa sellaiseen, josta olisi hänelle konkreettisempaa hyötyä.
Jostain luin hyvän ajatuksen siitä, että onko tosiaan oman mielenterveyden kannata hyödyllistä avata jokin sosiaalisen median kanava vain siksi, että näkee, mitä joku toinen on syönyt lounaaksi? Mitä se tieto toisen ihmisen ruokailusta oikeastaan antaa seuraajalle? Ja edelleen tarkoitan yleisellä tasolla, en esimerkiksi reseptivinkkejä, painonhallintakokemuksia tai muita oikeasti hyödyllisiä.
Ja jos Maija viettää vaikka kolme tuntia somessa seuraamassa muiden elämää, niin mitä siitä jää mieleen niin, että sen muistaa huomennakin? Tai jos mennään oikein pitkälle, niin miettisikö Maija eläkkeellä, että olisipa hän viettänyt enemmän aikaa somessa eikä ulkona?
Some on helppo ja nopea dopamiinipiikki vähän kuin suklaapala. Se maistuu hetken hyvältä ja se buustaa hetkellisesti energiatasoja. Mutta seuraako sen syömistä morkkis, että olisipa pitänyt valita omena, jonka tarjoama energia olisi ollut pitkäkestoisempaa ja vähemmän haitallista vaikkapa sokeriarvoille? Jos syö päivittäin yhden suklaapalan, homma on hyvin hallussa. Mutta kun riippuvuus lisääntyy, meneekin helposti koko levy. Millainen fiilis on sen jälkeen? Ja kuinka kalliiksi se tulee? Entä jos ne rahat olisi pannut säästöön, niin nehän voisi käyttää johonkin muuhun myöhemmin?
Muita kysymyksiä somen käytöstä
Listaan vielä tähän loppuun erilaisia, irrallisia kysymyksiä, joita olen sometauon aikana miettinyt. En tarjoa niihin omia vastauksia, koska kaikkiin ei niitä vielä ole. Ehkä avoimet kysymykset voivat auttaa sinua, joka juuri nyt mietit, mitä tekisit somen kanssa.
- Jos somesta ei saa rahaa/tee sitä työkseen/ei ole tavoite tehdä sitä työkseen, mikä merkitys lopulta on tykkäysmäärien keräämisellä? Nyt tai viikon päästä? Muuttavatko ne konkreettisesti omaa elämää/arkea?
- Mitä hyötyä tai iloa on siitä, että tietää, mistä somessa milloinkin tapellaan tai ketä julkkista pitäisi boikotoida pelkkien huhujen perusteella?
- Lisääkö somen selailua vertailua muihin, vaikka tavallisessa elämässä sitä ei tekisi/tekisi harvoin? Voiko vertailevilta ajatuksilta välttyä?
- Ovatko someen käytetyt tunnit sen arvoisia? Mitä muuta voisi tehdä sillä ajalla, jonka käyttää muiden elämien seuraamiseen?
- Onko kaikkea omaa tekemistään pakko jakaa päivittäin?
Paluu sosiaaliseen mediaan tauon jälkeen
Artikkelin kirjoitin, kun olin vielä tauolla. Palasin maaliskuun alussa takaisin someen kokeilumielessä. Toistaiseksi olen pystynyt tekemään niin, että vain pari kertaa päivässä käyn katsomassa kuulumiset ja käytän kerrallaan n. 20 minuuttia aikaa selailuun ja kommentointiin.
Toistaiseksi olen siis onnistunut siinä, että en enää automaattisesti tartu puhelimeen samoin kuin aiemmin. Nyt näyttäisi siltä, että näin rajaten pystyn olemaan omilla ehdoilla kohtuullisen aktiivisesti somessa läsnä. Mutta jos yhtään alkaa tuntua, että jokin somessa hiertää yli oman sietokyvyn, otan taas uuden tauon. Haluan kyllä edelleen pitää Instagramin aktiivisena, joten täytyy nyt vain kokeilla erilaisia keinoja löytää se itselle sopivin tapa.
