Sometauko | Viikko 1 - Kirjoittaja Jenni

Olen aina ottanut lyhyitä taukoja somesta, kun siltä on tuntunut. Välillä viikonlopuksi, välillä viikoksi. Noin kolmisen vuotta sitten poistin Facebookin sovelluksen puhelimesta. Muutamia kertoja olen ladannut sen hetkellisesti takaisin esimerkiksi opiskeluihin liittyviä asioita hoitaessani, mutta kun asia on saatu hoidettua, on sovelluskin saanut lähteä.

Satunnaisesti olen myös Instagramin sovelluksen poistanut, mutta vain muutamiksi päiviksi kerrallaan. Instagram on minulle se koukuttavin ja kiinnostavin sovellus edelleen.

Nyt päätin pitkästä aikaa ottaa Instagramiin noin parin viikon tauon, ja seuraavaksi ajatuksiani ensimmäisen sometaukoviikon jälkeen.

Miksi päätin pitää pidemmän sometauon?

Syitä sometaukoon on useampia, joten varsinaisesti mitään yhtä syytä ylitse muiden ei ole. Muutamia mainitakseni:
– Somessa roikkumiseen meni ihan huomaamatta useampikin tunti päivän aikana.
– Instagramin loputon syöte alkoi kuormittaa aiempaa enemmän. Jotenkin se ajatus siitä, että nämä kuvat vain jatkuvat ja jatkuvat, ja “kaikkeen pitäisi reagoida”, alkoi tuntua epämukavalta.
– Mainosten määrä on kasvanut ja vaikka niiden yli tottuneesti hyppäänkin, alkoi vain tuntua, etten halua olla näin ns. sisällä mainosvirrassa. Tein siis omaa tilastointia mainosten määrästä sen jälkeen, kun Instaan marraskuussa tuli se maksullisuus-ominaisuus. Mainokset ovat etenkin tarinoiden ja syötteen puolella lisääntyneet jonkin verran.
– En pitänyt siitä, että tartuin aina automaattisesti puhelimeen bussimatkalla tai muuten “tylsällä” hetkellä.
– Halusin kokeilla, voisinko avata kirjoitusjumin käyttämällä vähemmän aikaa somessa.

Kun aloin miettiä mahdollisuuksia sometaukoon, luin muiden kokemuksia aiheesta ja varsinkin luovuuden lisääntyminen alkoi tosissaan houkutella. Somessa on toki paljon hyviä puolia, joissa haluan olla mukana ja joita haluan hyödyntää, mutta koin, että tauon myötä voisin saada selkeyttä myös siihen, miten ja kuinka usein haluan jatkossa somea tehdä. Olin oikeastaan koko tammikuun jumissa somen(kin) kanssa, enkä saanut edes valmiiksi kirjoittamiani somepostauksia julkaistuksi, joten päätin, että pidetään nyt sitten kunnon tauko ja haetaan inspiraatio uudestaan.

Mitä muutoksia olen ensimmäisen sometaukoviikon aikana havainnut?

Poistin Instagramin puhelimestani helmikuun 1. päivä, eli periaatteessa taukoa on kulunut melkein kaksi viikkoa. Tänä aikana olen muutaman kerran käynyt edelleen selaimen kautta Facebookissa (koska esim. monilla tahoilla Facebook on korvannut kotisivut) ja myös Instagramissa käväisin pari kertaa niin, että jouduin yhden illan ajaksi lataamaan Instan takaisin puhelimeen. Ja heti asennuksen jälkeen odotin jo sitä hetkeä, että voin poistaa sen taas. Koska olin päättänyt pitää kahden viikon totaalisen sometauon, tuntui ns. sääntöjen rikkomiselta se, että jouduin sovelluksen asentamaan, enkä halunnut antaa itselleni sitä mahdollisuutta, että ajautuisin taas päämäärättömään selailuun.

Sometauon alkupuoliskolla huomasin, että…

– Ajatukset selkeytyivät jo muutaman päivän jälkeen. Mietin, miten tämän muotoilisi, mutta ehkä jotenkin niin, että tietyt solmut alkoivat aueta ja kokonaisuudet kirkastuivat esim. opiskeluissa ja töihin liittyvissä asioissa.

– Luovuus todella lisääntyi. Aloin herätellä rapistumaan päässyttä piirutustaitoa takaisin henkiin. Samalla myös tajusin, että tosiaan voin käyttää niitä hienoja kyniä ja vihkoja, että ei ole mitään pointtia jemmata niitä “pahan päivän varalle”. Olen kyllä naureskellut tälle säästämiselle ennenkin, mutta nyt vasta ryhdyin ajatuksista tekoihin.
Lisäksi kirjoitin kolme blogikirjoitusta parilla istumalla valmiiksi ja keksin mielestäni hyviä ideoita, mitä tehdä ykköskässärini kanssa. Uskon myös, että olen keksinyt keinon ratkaista podcast-jumin.

– Olen tammi-helmikuussa lukenut enemmän kuin viime syksynä. Toki luin paljon opiskeluihin liittyvää materiaalia, mutta en jaksanut lukea ns. vapaaehtoisia kirjoja kovinkaan montaa, mutta nyt sekin on parantumaan päin.

– Havahduin siihen, että voin kirjoittaa blogiin ihan mistä haluan. Kun perustin tämän sivuston, ajattelin, että kirjoitan vain kirjoittamisesta ja kirjoista. Mutta koska rakastan myös elokuvia ja musiikkia, päätin, että voin joustaa aiherajauksesta sen verran, että luon niille omat osiot. Ehkä vuosi sitten mielessäni alkoi pyöriä enemmän aiheita, joista olisin halunnut tehdä blogipostaukset, mutta koska ne “eivät sopineet muuhun sisältöön”, ne jäivät tekemättä. Sometauon aikana mietin myös blogiani tarkemmin. Ja tajusin jälleen yhden itsestäänselvän asian: kun kerran itse maksan kaikki kustannukset ja olen tämän paikan luonut nimenomaan siksi, että voin tehdä, mitä haluan, niin voin myös tuottaa sellaisia tekstejä kuin haluan. Vaikka ne eivät sopisikaan siihen alkuperäiseen rajaukseen. Koska en tällä blogilla rahaa tee tai aiokaan tehdä, niin eipä sillä ole mitään väliä, miten aiheet poukkoilevat. Lukija lukee sen yhden tekstin, joka kiinnostaa ja toinen toisen. Ja sitten jatkavat eteenpäin.

– Olen pystynyt keskittymään ja uppoamaan myös musiikin kuuntelemiseen uudella tavalla, ja no, musiikin fiilistelystä tulee parempi olo kuin loputtoman somen selailusta. Kuinka yllättävää.

– Päivittäistä kuormitusta on vähemmän, koska esimerkiksi poliittista sisältöä voi itse paremmin hallita sen mukaan, meneekö uutissivustolle vai ei. Somessa politiikasta ei pääse eroon hetkeksikään.

– Puhelimeen tarttuminen on edelleen lihasmuistissa, mutta nyt huomasin, että somen on korvannut esimerksi Storytel ja Goodreads, joista olen lukenut enemmän kirja-arvioita kuin koskaan. Koska muita kommentteja ei ole luettavana, heh.

Aurinko ei ehkä paista kirkkaammin tai linnut laula kauniimmin (no, kumpaakaan ei kyllä näin alkuvuodesta tapahdu muutenkaan juurikaan), mutta koen yhdentoista päivän jälkeen, että kunnon Instagram-breikki oli paikallaan. Tykkään kyllä somesta edelleen ja niistä ihmisistä, joihin en olisi ilman somea tutustunut. Mutta oman luovuuden palauttamiseksi on hyvä tehdä korjaavia toimenpiteitä ja otettava aikaa ajattelulle, ja someen voi palata koska vain, joten mielestäni taukoja voi pitää pienellä kynnyksellä.

Olen miettinyt somea eri kanteilta tässä parin viikon aikana ja teen aiheesta useampia postauksia pikkuhiljaa.

Paluu someen?

Koska kahden viikon rajapyykki lähenee, olen miettinyt, olenko jo valmis palaamaan. Ja juuri nyt olen päässyt niin hyvään vauhtiin blogin, kirjoittamisen, lukemisen, piirtämisen ja podcast-suunnittelun kanssa, että aion jatkaa sometaukoa ehkä jopa helmikuun loppuun. Mutta vähintään vielä yhden viikon joka tapauksessa. Mua nimittäin kiinnostaa, voisinko kolmannen viikon aikan saada ratkaistua myös parin eri kässärin umpikujat.

Opiskeluihin liittyen aloitan työharjoittelun maaliskuun alussa, joten sitten viimeistään täytyy sitä kautta palata tekemään somea. Ehkä se voisi olla sopiva hetki aktivoida omakin Instagram. Menen fiiliksen mukaan ja koitan samalla löytää itselleni sopivimman tavan ja aktiivisuuden tehdä somea. Juuri nyt en usko, että tulen palaamaan päivittäiseen päivittämiseen, mutta jos se tuntuukin mielekkäältä, niin toki sitten niin teen. Katsotaan.

Jos mietit, pitäisikö somesta ottaa taukoa vai ei, niin rohkaisen kokeilemaan aluksi vaikka vain päiväksi tai pariksi. Uskallan väittää, että se palkitsee tavalla tai toisella.