Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja kertoo 80-vuotiaasta miehestä, jonka mielestä suurin piirtein kaikki nykyajan hömpötykset ovat typeriä, turhia tai ajanhukkaa. Ennen oli kaikki paremmin ja ihmiset onnellisempia.

Kirja sisältää monta lyhyttä tarinaa, joista melkein jokainen alkaa sanoilla “Kyllä minä mieleni niin pahoitin“, ja sitten kerrotaan, mistä mieli pahoittui ja miksi. Varsinaista suurempaa juonta kirjassa ei ole, vaan keskiössä on mielensäpahoittajan arkielämä.

Kyrö kirjoittaa onnistuneesti 80-vuotiaan sotia nähneen miehen näkökulmasta. Päähenkilöllä on vahvat mielipiteet, voimakas tahto saada seistä omilla jaloilla hamaan loppuun asti ja asua omillaan. Hän ei hevillä halua tapojaan muuttaa, jos jonkin on hyväksi havainnut.

Mies on juro, eikä suoraan sano, että kaipaisi elämäänsä ystäviä. Hänellä oli yksi kunnon ystävä, vaimoaan hän rakastaa yhä syvästi, ja lisäksi ympärillä pyörii poika ja pojan perhe. Siihen sosiaaliset suhteet aika lailla jäävätkin. Vaikka ei sovi unohtaa kotiapulaista, joka hieman herättelee ajatuksia vanhassa miehessä, tai no, voisi herättää.