On vaihteeksi lauantai-ilta, ulkona on pimeää kuin joulupukin villasukassa ja viiniä on ehtinyt kulua jo puolitoista pulloa. Odottelen merkkisoittoa, jotta voin hypätä kenkiin ja kipaista juhlimaan elämäni auvoa keskustan ravintoloihin. Aikaa tappaessani olen jumittunut Youtubeen ja vielä sinne noloimmalle puolelle. Nimittäin videobloggaajien kanaville, joissa tuntemattomat ihmiset kertovat arjestaan ja milloin mistäkin. En tietenkään koskaan kerro kenellekään, että katson näitä, koska vain teinithän seuraavat toisiaan. Mutta onhan siellä joukossa muutamia aika näpsäköitä kissojakin.
Klikkaan puoliturtuneena auki seuraavan videon ja näytölle ilmestyy ruskeatukkainen nainen makeasti hymyillen. Tukka on laitettu viimeisen päälle ja meikkiä on hippusen liikaa. Videon taustalla telkkarissa pyörii jokin ohjelma. Tunnen siinä esiintyvät henkilöt, mutten saa päähäni ohjelman nimeä. Silloin nainen luopuu hymystään ja alkaa puhua:
”Heippa tyypit! Tänään on vuorossa käsilaukkuhaaste, jonka Punahuulipuna_92 mulle heitti viime videossaan. Mä esittelen teille mun laukkuni sisällön sellasena kuin se on ollut mulla tänään mukana. Älkää kiinnittäkö huomiota tähän ikivanhaan malliin, se on niin nolo.”
Joopa joo, laukku näyttää mun ymmärtämättömäänkin silmääni siltä, että siitä on juuri otettu pois ne hajupussit tai mitä lienevätkään.
”Tänään oli työssäoppimispäivä kampaamossa, joten ei ollut kuin nää muistiinpanovälineet koulutarvikkeista mukana.”
Kimma kaivaa laukustaan ällöttävän Muumi-aiheisen lehtiön. Miksi aikuiset ihmiset kuvittelevat, että on siistiä ja söpöä fanittaa edelleen Muumeja tai Hello Kittyjä ja ties mitä?
”Meikkipussi mulla on aina mukana. Koska koskaan ei voi tietää, mihin sitä joutuu. Multa löytyy Isadoran puuteria ja ripsari, jonka ostin laivalta, väri musta. Luomiväripaletti, sävy aamurusko, on Espritin. Tää on jo aika käytetty, mutta yks parhaimpia luomivärejä, joihin oon törmännyt. Huulikiilto ja poskipuna on Lumenen. Kuten huomaa, en ole erityisen merkkiuskollinen, joten helppo valita kustakin merkistä se paras tuote. Hajuvesi on tietysti Beyoncén uusin, joka on paras tuoksu ikinä.”
Haukottelen syvään. Miten joku jaksaa puhua yli viisi minuuttia meikeistään? Tai vielä pahempaa, miten joku jaksaa kiinnostuneesti kuunnella tällaista kuraa? Näitä videoita on useampia. Oikeassa reunassa oleva suosituslista tarjoaa pikavilkaisulla ainakin kymmentä vastaavaa.
Pyörittelen silmiäni kimman puhuessa suu vaahdossa varmaankin meikkilaukkunsa materiaalista. Uusi lasillinen viiniä, ei tätä muuten kestä. Pälpätys videolla jatkuu ja jatkuu. Tämähän on kiduttamisen pahin muoto. Hiiteen sormileikkurit ja neulat, pistäkää ihmiset katsomaan julkisuushakuisten ihmisten videoita, niin johan rosvot laulavat kaikki salaisuutensa aina teini-iän pornolehtipiiloista alkaen. Suljen silmät ja nojaan taaksepäin samalla toivoen, että puhelin jo soisi.
Puhelin värisee pöydällä. Hieraisen unet silmistäni ja totean, että video pyörii edelleen taustalla. Samalla huomaan tietokoneen näytössä poikkeuksellista hehkua. Käännyn ympäri tuolissani ja kiroan kaikki mahdolliset kirosanat. Pöytäliina ja verhot ovat tulessa. Nappaan villahuovan vierestäni, mutta se on liian pieni tukahduttamaan liekkejä. Kiroan kaikki kynttilät alimpaan helvettiin. Vettä! Tuli sammuu vedellä. Juoksen keittiöön, kaivan boolimaljan kaapista, täytän sen vedellä ja juoksen takaisin. Tuli pirulainen on saanut saaliikseen jo taulun seinällä ja hiipii kohti sänkyäni. Ei tässä boolimaljat enää auta. Silmäilen ympäri huonetta, mutten keksi mitään, millä voisi sammuttaa riehuvan paholaisen. Syöksyn tietokoneeni luokse, huomaan typsykän edelleen keimailevan videolla hiuskiharrin kädessään. Voi pyhät pöksyt, kuka kantelee kiharrinta laukussaan! Löydän puhelimeni ja soitan palokunnan hätiin. Neuvovat poistumaan asunnosta ja odottamaan ratsuväen saapumista paikalle.
Kiiruhdan eteiseen ja laittaessani kenkiä jalkaan muistan tietokoneen. Se jäi päälle! Juoksen takaisin savun täyttämässä asunnossa, ja ruudulla punahuulinen kimma edelleen levittelee laukkunsa sisältöä pöydälle. Videon kokonaisuuspituus näkyy olevan 20 minuuttia ja 35 sekuntia, joista on nyt kulunut 17 minuuttia ja 14 sekuntia. Ilmeisesti kimma on säästänyt jotain sokeriksi pohjalle. Jään seisomaan ja tuijottamaan videon etenemistä liekkien riehuessa ympärilläni ja savun kirvellessä silmiäni.
”Laukustani löytyy vielä hätätilanteiden varalle tulitikkuaski, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin tarvitsee tikkuja. Ah, ja niin, onhan täällä pohjalla vielä viimeviikonloppuisen hoitoni kuva. Ehkä minun ei pitäisi näyttää tätä teille, sillä hän on tässä alasti. Kaveri oli vetänyt niin paljon viinaa, että sammui kesken kaiken. Joten ehkä velvollisuuteni on kuitenkin varoittaa kanssasisariani tästä juntista, joka keskittyy vain omaan napaansa. On sitä nimittäin parempiakin yhden illan hoitoja tullut vastaan kuin tämä dorka, joka vielä kaasutteli nukkuessaan. Rumpujen pärinää, maestro, ja tsädäm, tässä, ihailkaa tätä miehistä kauneutta.”
Tuijotan kuvaa ja päässäni pyörii vain yksi epämääräinen sadattelun muoto: voihan vahinkolaukaus!
